Musiikkia ja filosofiaa: luonnon ja musiikin kosketuskohtia

Nouse luontoni lovesta – kansanmuusikkona metsän peitossa

Luentokonsertin ohjelmasta

Kansanmusiikin ja erityisesti kansanrunouden eli runolauluperinteen luontosuhdetta on pitkään romantisoitu ja käytetty Suomessa taiteen ja kansallisen identiteetin rakennusmateriaalina.

Itämerensuomalaisessa runolauluperinteessä käsitettä luonto kuitenkin harvemmin tapaa sen ympäristöä tarkoittavassa merkityksessä. Sen sijaan kansanrunoudessa korostuu erä- ja pyyntikulttuurissa eläneille laulajille luontoon kiinnittyminen konkreettisen aistimellisena, fyysisenä ja myös henkisenä kotina: metsä, korpi ja sen eläimet on nähty aktiivisena toimijana, auttajana, opettajana, lohduttajana, suojan antajana. Luonto kokonaisuutena oli pyhää, ja ihmisen perimmäinen luontosuhde oli myyttinen.

Metsään ja sen haltijoihin piti suhtautua kunnioituksella, metsä ei ollut ihmisen valtakuntaa: sen käytöstä oli neuvoteltava ja siellä piti kulkea tiettyjen sääntöjen mukaan, muuten saattoi joutua metsänpeittoon, outoon tilaan. Luonto viittaa suomen kielessä myös ihmisen perimmäiseen olemukseen ja ominaisuuksiin ja toisaalta kansanrunouden mytologiassa omaan voimaan, suojelushaltijaan, jota runomuodossa loitsimalla nostatetaan avuksi.

Elämme ekokriisin aikaa, ja joudumme yksilöinä ja yhteiskuntana pohtimaan uudelleen suhdettamme luontoon ja ympäristöön. Ihmisen suhde luontoon on muuttunut myyttisestä osallisuudesta ja luonnon ehdoilla toimivasta pyyntikulttuurista toiminnalliseksi hyödyntämissuhteeksi.

Olemme ylittäneet luonnon kantokyvyn, vallanneet tilan muilta eliöiltä ja vaarassa menettää omatkin elinedellytyksemme. Yhteiskuntana analysoimme luontoa biologisena ja taloudellisena kohteena, ja tieteen objektiivisuuden vaatimuksen myötä virallinen puhe luonnosta on muuttunut etäännyttäväksi: mittaamme tuottoa, mittaamme hyvinvointia, mittaamme hiilijalanjälkeä.

Suurelle osalle suomalaisista jopa metsän käsite on hämärtynyt: puun tuotantoon valjastettujen, ihmisen muokkaamien alueiden ajatellaan olevan metsää. Kansana toistamme mielellämme silti edelleen myyttiä, että nykyinen luontosuhteemme olisi jotenkin erityinen.

Taiteessa ja myös musiikin tutkimuksessa on parhaillaan voimakas tarve ymmärtää, käsitellä ja korjata ihmisen suhdetta luontoon. Kansanmuusikkoina palaamme luontevasti suhteessamme luontoon kohti vanhaa, ehkä monin tavoin viisaampaa ymmärrystä.

Suomessa kansanmusiikki ei ole pääsääntöisesti enää alkuperäisessä ympäristössään elävää suullista perinnettä. Sen sijaan se on koulutetun asiantuntijayhteisön piirissä tutkittua ja elvytettyä, elävää ja edelleen kehittyvää ja sieltä yhteiskuntaan ja erilaisiin yhteisöihin takaisin linkittyvää, perinteestä ponnistavaa taidetta.

Nykykansanmuusikkojen hybridinen, urbaani ja kulttuurienvälinen identiteetti on jatkuvassa muutoksessa, mutta voiko siinä edelleen olla piirteitä metsästä ja maasta eläneen, muistin- ja kuulonvaraisessa musiikkikulttuurissa toimineen, arjessaan monin tavoin musisoineen ja laulaneen ihmisen maailmankuvasta ja suhteesta luontoon? Siirtyykö arkaaisen musiikin mukana sen nykyisiin harjoittajiin jotain alkuperäisestä kulttuurisesta kontekstista? Millaiseen filosofiseen ja mytologiseen maaperään tällaiset nykypäivän perinteen kantaja-uudistajat kiinnittyvät, ja millaisia kosketuksia luontoon uuden kansanmusiikin piirissä on näkyvissä?

Pohdimme luentokonsertissa teemaa itämerensuomalaisen kulttuuripiirin musiikkiperinteestä nousevin ajatuksin, soittimin ja sävelin. Musiikki synnytetään yhdessä improvisoimalla.

Esiintyjät

Kristiina Ilmonen

MuT Kristiina Ilmonen on Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kansanmusiikin professori ja esiintyvä ja tutkiva muusikko ja pedagogi. Hän on toiminut aiemmin kansanmusiikin koulutusohjelman  lehtorina ja osastonjohtajana 1997-2004 ja on ollut kehittämässä kansanmusiikin koulutusta yhtenä sen pääopettajista vuodesta 1989 saakka.

Ilmosen muusikontyön keskeisiä syventymiskohteita ovat kansanomaiset puhaltimet ja lyömäsoittimet, vanhakantainen suomalais-karjalainen musiikkiperinne ja improvisaatio eri muodoissaan. Hän on konsertoinut parissa kymmenessä maassa Euroopassa ja Aasiassa ja säveltänyt musiikkia teatteriin, elokuvaan ja paikkasidonnaisiin nykytanssiesityksiin.

Ilmonen soittaa kolmellakymmenellä albumilla ja esiintyy soolona sekä yhtyeiden Wind on Wind, Tuultenpesä, Subsonic Trio ja Suunta kanssa. Hän on saanut Kulttuuriministeriön Nuoren Taiteen Suomi -palkinnon Suomussalmiryhmän jäsenenä 1997.

Hänen tutkimuksellisia kiinnostuksen kohteitaan ovat Suomen ja lähialueiden historialliset kansanpuhaltimet ja paimenmusiikki, improvisaatio, vuorovaikutteisuus taiteellisessa työskentelyssä, ekokriittinen taiteellinen praktiikka ja kansanmusiikin pedagogiikka. Kristiina kasvattaa kotipihallaan syötävää metsäpuutarhaa permakulttuurin periaatteiden mukaisesti.

Timo Väänänen

MuT Timo Väänänen on monipuolinen kanneltaja, säveltäjä ja tietokirjailija. Suomalaisten kanteleiden lisäksi hän on kiinnostunut myös muiden kansojen kanteleista ja soittaa myös mm. lyyrakanteleita Länsi-Siperiasta, Novgorodista ja Gdanskista.

Timo on konsertoinut parissa kymmenessä maassa Euroopassa, Amerikassa ja Aasiassa. Hän keskittyy musiikissaan erityisesti improvisaatioon. Väänänen on julkaissut neljä soololevyä ja soittaa lisäksi 22 albumilla.

Hän on myös julkaissut viisi kanteleaiheista tietokirjaa, neljä pitkää radiofeaturea, yhden radiosarjan sekä kaksi lyhytelokuvasarjaa. Timo Väänänen on johtanut monivuotista eri kansojen kanteleita dokumentoivaa Kanteleen kielin -julkaisuhanketta.

Hän opettaa Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmässä kanteleidensoittoa ja kanteletietoutta sekä ohjaa taiteellisia maisteritutkintoja. Taiteellisen tohtorityönsä aiheena Sibelius-Akatemiassa hänellä oli kanteleeseen liittyvät mielikuvat otsikolla ”Kasvot – mielikuvia kanteleesta”.

Lisätiedot: Eveliina Sumelius-Lindblom, eveliina.sumelius-lindblom@uniarts.fi

Musiikkia ja filosofiaa -luentokonserttisarja

Keväällä 2023 seitsemännen kerran toteutettavan Musiikkia ja filosofiaa -luentokonserttisarjan teemana on ”musiikin ja luonnon kosketuskohtia”. Sarja pyrkii löytämään uusia näkökulmia tänä päivänä paljon esillä olevaan luontoproblematiikkaan. Sarjassa annetaan tilaa ajankohtaiselle ilmasto- ja luonnonsuojelulle, mutta musiikin ja luonnon suhdetta tarkastellaan myös historian, musiikintutkimuksen ja filosofian näkökulmista. Sarja järjestetään Helanderin säätiön ja DocMus-tohtorikoulun tuella ja tilaisuudet toteutetaan Sibelius-Akatemian tilojen ohella Oodissa, Hakasalmen huvilassa ja Ateneumissa. Tapahtuman sisällön on laatinut työryhmä FT Matti Huttunen, MuT Päivi Järviö ja MuT Eveliina Sumelius-Lindblom.

Ajankohta

1.6.2023 klo 18:00 – 19:30

Sijainti

Kamarimusiikkisali

Pohjoinen Rautatiekatu 9

00100 Helsinki

R-talo

Liput

Vapaa pääsy

Sijainti kartalla

Katso reittiohjeet