Musiikkia ja filosofiaa: luonnon ja musiikin kosketuskohtia
Neljä vuodenaikaa ja ilmastonmuutos
Luonnolla on oma rytminsä. Luonnon ilmiöt toimivat sulassa sovussa aikataulutettuina, jolloin järjestelmä pysyy toiminnassa, päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Vuosittaista vaihtelua on, mutta jopa ylivuotiset säännönmukaisuudet kuten el Niño -ilmiö ovat ennustavissa. Otsikon ”neljä vuodenaikaa” viittaa Antonio Vivaldin tunnettuun barokkikonserttoon.
Vivaldi kertoo sävelmillä kunkin vuodenajan perusluonteesta kaikille pohjoisen asukkaille tunnistettavalla tavalla. Vivaldin aikakausi oli valistuksen aikaa, joten – tai kenties siitä riippumatta – havainnoilla luonnon säännönmukaisuudesta yritettiin todistaa myös Jumalan olemassa. Näkemystä kutsutaan luonnolliseksi teologiaksi, ja sen tärkeä edustaja englantilainen John Ray kirjoitti vuonna 1691: ”Ei ole olemassa suurempaa eikä ainakaan ilmeisempää ja vakuuttavampaa argumenttia Jumalan olemassaolon puolesta kuin se ihailtava taito ja viisaus, joka näkyy Taivaan ja Maan majesteetillisen rakennelman jokaisen osan ja jäsenen mallissa ja kokoonpanossa, järjestyksessä ja asettelussa, päämäärissä ja käyttökelpoisuudessa.” Näkemys luo vahvan mielikuvan luonnon tasapainosta.
Huoli ympäristönmuutoksesta ja luonnon tasapainon ja rytmiikan järkkymisestä nousi 1800-luvun jälkimmäisellä puolella, ja huolen yhtenä ilmaisuna oli yhdysvaltaisen George Perkins Marshin teos Man and Nature (1864). Kustantajalleen Marsh ehdotti kirjansa nimeksi ”Man the Disturber of Nature’s Harmonies” (”Ihminen – luonnonharmonioiden häiritsijä”). Kustantaja kieltäytyi epäillen sen totuudenmukaisuutta: ”Onko se totta? Eikö ihminen toimi luonnon kanssa tasapainossa? Luonnon lakien mukaisesti? Eikö hän ole osa luontoa?”
Marshin uutuusarvo on hänen näkemyksessään, jonka mukaan ihmisen tuottamat muutokset ovat kielteisiä: ”ihminen on kaikkialla häiritsevä toimija. Minne vain hän jalkansa asettaa, kääntyvät luonnon sopusoinnut riitasoinnuiksi.” Huolen seurauksena vahvistui ajatus koskemattomien erämaiden arvosta – ne olivat aidossa dynaamisessa tasapainotilassa, mutta ihmisen väliintulo saattoi luonnon raiteiltaan, tilaan, josta se ei pystynyt enää omin neuvoin toipumaan.
Ihmisen aiheuttama ilmaston lämpeneminen ei jätä rauhaan edes suojelualueita, vaan sen häiritsevä vaikutus ulottuu kaikkialle. Se muuttaa suomalaisen luonnon rytmiikkaa ja vuodenaikoja: talvesta tulee lyhyempi, etelässä lumeton; syksy ja kevät tuntuvat pitkiltä ja lämmin kesä loputtamalta. Esitelmässä pohditaan filosofisesti ja monien esimerkkien avulla, onko lämpenevässä maailmassa enää mitään sijaa luonnon tasapainon käsitteelle, ja miten luonnon omien rytmien eriparisuus ja ennakoitavuuden hämärtyminen vaikuttavat elämäämme ja kulttuuriimme.
Ohjelma
- Astor Piazzolla: The four seasons of Buenos Aires
- Matthew Whittall: Being a pine tree
Esittäjistä
Markku Oksanen
Markku Oksanen on filosofian yliopistonlehtori Itä-Suomen yliopistossa. Hänen vuonna 1998 Turun yliopistossa tarkastettu filosofian väitöskirjansa käsitteli luonnonsuojelun ja omistamisen ristiriitoja. Oksanen tutkii tällä hetkellä ympäristöllisiä ihmisoikeuksia ja luontokohteiden oikeuksia, suojelubiologian filosofiaa, ilmastonmuutoksen filosofiaa, kestävyyden filosofiaa ja politiikkaa. Hän on toimittanut tai kirjoittanut useita kirjoja, kuten Ympäristöfilosofia (1998), Ympäristöetiikan perusteet (2012) ja Ilmastonmuutos ja filosofia (2020).
Veli Kujala
”Harmonikan taikuriksikin” kutsuttu MuT Veli Kujala on kansainvälisesti merkittävä harmonikkataiteilija, säveltäjä, Taideyliopiston Sibelius-Akatemian harmonikansoiton lehtori sekä mikrotonaalisen harmonikan keskeinen kehittäjä ja taitaja. Kujalan merkittävimpiin sävellyksiinsä lukeutuvat mm. teokset Hyperchromatic Counterpoint harmonikalle ja ääninauhalle, CybOrgan uruille ja live-elektroniikalle, viulukonsertto Auseil sekä sekstetto Taz. Lisäksi Kujala esiintyy lukuisissa kokoonpanoissa, jotka risteilevät vapaan improvisaation ja viihdyttävyyden välillä.
Lisätiedot: Eveliina Sumelius-Lindblom, eveliina.sumelius-lindblom@uniarts.fi
Musiikkia ja filosofiaa -luentokonserttisarja
Keväällä 2023 seitsemännen kerran toteutettavan Musiikkia ja filosofiaa -luentokonserttisarjan teemana on ”musiikin ja luonnon kosketuskohtia”. Sarja pyrkii löytämään uusia näkökulmia tänä päivänä paljon esillä olevaan luontoproblematiikkaan. Sarjassa annetaan tilaa ajankohtaiselle ilmasto- ja luonnonsuojelulle, mutta musiikin ja luonnon suhdetta tarkastellaan myös historian, musiikintutkimuksen ja filosofian näkökulmista. Sarja järjestetään Helanderin säätiön ja DocMus-tohtorikoulun tuella ja tilaisuudet toteutetaan Sibelius-Akatemian tilojen ohella Oodissa, Hakasalmen huvilassa ja Ateneumissa. Tapahtuman sisällön on laatinut työryhmä FT Matti Huttunen, MuT Päivi Järviö ja MuT Eveliina Sumelius-Lindblom.
Luonnolla on oma rytminsä. Luonnon ilmiöt toimivat sulassa sovussa aikataulutettuina, jolloin järjestelmä pysyy toiminnassa, päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Vuosittaista vaihtelua on, mutta jopa ylivuotiset säännönmukaisuudet kuten el Niño -ilmiö ovat ennustavissa. Otsikon ”neljä vuodenaikaa” viittaa Antonio Vivaldin tunnettuun barokkikonserttoon.
Vivaldi kertoo sävelmillä kunkin vuodenajan perusluonteesta kaikille pohjoisen asukkaille tunnistettavalla tavalla. Vivaldin aikakausi oli valistuksen aikaa, joten – tai kenties siitä riippumatta – havainnoilla luonnon säännönmukaisuudesta yritettiin todistaa myös Jumalan olemassa. Näkemystä kutsutaan luonnolliseksi teologiaksi, ja sen tärkeä edustaja englantilainen John Ray kirjoitti vuonna 1691: ”Ei ole olemassa suurempaa eikä ainakaan ilmeisempää ja vakuuttavampaa argumenttia Jumalan olemassaolon puolesta kuin se ihailtava taito ja viisaus, joka näkyy Taivaan ja Maan majesteetillisen rakennelman jokaisen osan ja jäsenen mallissa ja kokoonpanossa, järjestyksessä ja asettelussa, päämäärissä ja käyttökelpoisuudessa.” Näkemys luo vahvan mielikuvan luonnon tasapainosta.
Huoli ympäristönmuutoksesta ja luonnon tasapainon ja rytmiikan järkkymisestä nousi 1800-luvun jälkimmäisellä puolella, ja huolen yhtenä ilmaisuna oli yhdysvaltaisen George Perkins Marshin teos Man and Nature (1864). Kustantajalleen Marsh ehdotti kirjansa nimeksi ”Man the Disturber of Nature’s Harmonies” (”Ihminen – luonnonharmonioiden häiritsijä”). Kustantaja kieltäytyi epäillen sen totuudenmukaisuutta: ”Onko se totta? Eikö ihminen toimi luonnon kanssa tasapainossa? Luonnon lakien mukaisesti? Eikö hän ole osa luontoa?”
Marshin uutuusarvo on hänen näkemyksessään, jonka mukaan ihmisen tuottamat muutokset ovat kielteisiä: ”ihminen on kaikkialla häiritsevä toimija. Minne vain hän jalkansa asettaa, kääntyvät luonnon sopusoinnut riitasoinnuiksi.” Huolen seurauksena vahvistui ajatus koskemattomien erämaiden arvosta – ne olivat aidossa dynaamisessa tasapainotilassa, mutta ihmisen väliintulo saattoi luonnon raiteiltaan, tilaan, josta se ei pystynyt enää omin neuvoin toipumaan.
Ihmisen aiheuttama ilmaston lämpeneminen ei jätä rauhaan edes suojelualueita, vaan sen häiritsevä vaikutus ulottuu kaikkialle. Se muuttaa suomalaisen luonnon rytmiikkaa ja vuodenaikoja: talvesta tulee lyhyempi, etelässä lumeton; syksy ja kevät tuntuvat pitkiltä ja lämmin kesä loputtamalta. Esitelmässä pohditaan filosofisesti ja monien esimerkkien avulla, onko lämpenevässä maailmassa enää mitään sijaa luonnon tasapainon käsitteelle, ja miten luonnon omien rytmien eriparisuus ja ennakoitavuuden hämärtyminen vaikuttavat elämäämme ja kulttuuriimme.
Ohjelma
- Astor Piazzolla: The four seasons of Buenos Aires
- Matthew Whittall: Being a pine tree
Esittäjistä
Markku Oksanen
Markku Oksanen on filosofian yliopistonlehtori Itä-Suomen yliopistossa. Hänen vuonna 1998 Turun yliopistossa tarkastettu filosofian väitöskirjansa käsitteli luonnonsuojelun ja omistamisen ristiriitoja. Oksanen tutkii tällä hetkellä ympäristöllisiä ihmisoikeuksia ja luontokohteiden oikeuksia, suojelubiologian filosofiaa, ilmastonmuutoksen filosofiaa, kestävyyden filosofiaa ja politiikkaa. Hän on toimittanut tai kirjoittanut useita kirjoja, kuten Ympäristöfilosofia (1998), Ympäristöetiikan perusteet (2012) ja Ilmastonmuutos ja filosofia (2020).
Veli Kujala
”Harmonikan taikuriksikin” kutsuttu MuT Veli Kujala on kansainvälisesti merkittävä harmonikkataiteilija, säveltäjä, Taideyliopiston Sibelius-Akatemian harmonikansoiton lehtori sekä mikrotonaalisen harmonikan keskeinen kehittäjä ja taitaja. Kujalan merkittävimpiin sävellyksiinsä lukeutuvat mm. teokset Hyperchromatic Counterpoint harmonikalle ja ääninauhalle, CybOrgan uruille ja live-elektroniikalle, viulukonsertto Auseil sekä sekstetto Taz. Lisäksi Kujala esiintyy lukuisissa kokoonpanoissa, jotka risteilevät vapaan improvisaation ja viihdyttävyyden välillä.
Lisätiedot: Eveliina Sumelius-Lindblom, eveliina.sumelius-lindblom@uniarts.fi
Musiikkia ja filosofiaa -luentokonserttisarja
Keväällä 2023 seitsemännen kerran toteutettavan Musiikkia ja filosofiaa -luentokonserttisarjan teemana on ”musiikin ja luonnon kosketuskohtia”. Sarja pyrkii löytämään uusia näkökulmia tänä päivänä paljon esillä olevaan luontoproblematiikkaan. Sarjassa annetaan tilaa ajankohtaiselle ilmasto- ja luonnonsuojelulle, mutta musiikin ja luonnon suhdetta tarkastellaan myös historian, musiikintutkimuksen ja filosofian näkökulmista. Sarja järjestetään Helanderin säätiön ja DocMus-tohtorikoulun tuella ja tilaisuudet toteutetaan Sibelius-Akatemian tilojen ohella Oodissa, Hakasalmen huvilassa ja Ateneumissa. Tapahtuman sisällön on laatinut työryhmä FT Matti Huttunen, MuT Päivi Järviö ja MuT Eveliina Sumelius-Lindblom.