Ruth Pelzer-Montada: Kansainvälinen yhteistyö tärkeämpää kuin koskaan Brexitin aikakaudella

Tohtori Ruth Pelzer-Montada on taiteilija ja tutkija, joka on erikoistunut taidegrafiikkaan ja visuaaliseen kulttuuriin. Hän on nykytaiteen ja taideteorian luennoitsija Edinburgh School of Artissa Edinburghin yliopistossa, Skotlannissa.

Aiemmin tänä vuonna Pelzer-Montada kutsuttiin Taideyliopiston Kuvataideakatemiaan opettamaan temaattista teoriakurssia nykytaidegrafiikan eri näkökulmista. Hänen vierailunsa oli osa Taideyliopiston visiting professor -ohjelmaa, joka mahdollistaa kansainvälisten taiteilijoiden ja tutkijoiden osallistumisen akatemian opetukseen.

Toukokuussa Pelzer-Montada palasi Helsinkiin ottamaan osaa Kuvan Kevät 2019 -maisterinäyttelyn seminaariin, missä opiskelijat esittelevät teoksiaan ja saavat palautetta eri opetusalueiden opettajilta.

 

Kertoisitko työstäsi tutkijana ja opettajana sekä omasta ammatillisesta taustastasi?

Kuten monilla taidealan ihmisillä, minullakin on moninainen ammatillinen tausta. Opiskelin ensimmäiseksi saksalaista kirjallisuutta, yleistä valtio-oppia ja pedagogiikkaa perus- ja jatkotutkinnon verran Saksassa, mistä muutin Iso-Britanniaan saksalaisen akateemisen vaihto-ohjelma DAADin kautta opettamaan saksaa eri yliopistoissa. Opiskelin maalausta Edinburgh College of Artissa ja vähitellen aloin kiinnostua taidegrafiikasta osana omaa, paikkasidonnaista taidepraktiikkaani.

Samaan aikaan kun kehitin omaa taiteellista työskentelyäni, minut nimitettiin ECA:n luennoitsijaksi opetusalueella, joka on lähellä Kuvataideakatemian temaattisia teoriaopintoja. Tämä piti sisällään opiskelijoiden tutustuttamista erityisiin ja yleisiin taiteen historioihin, teorioihin ja tekemisen tapoihin. Tutkimuksessani olen työskennellyt taidegrafiikan ja nykytaiteen kysymysten kanssa, niin käytännössä kuin teoriassa. Kuten monet taidegrafiikan kentällä, koen että taidegrafiikkaan ei liity vahvaa teoreettista puhetapaa ja tämä on ohjannut minua ottamaan osaa kyseiseen keskusteluun kirjoittamalla, luennoimalla ja kuratoimalla. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi suoritin myös tohtorintutkinnon taiteen alalta.

 

Mikä toi sinut opettamaan Taideyliopiston Kuvataideakatemiaan?

Suhteeni Taideyliopistoon on alkanut jo vuosi sitten. Tapasin ensimmäisen kerran entisen taidegrafiikan professori Päivikki Kallion konferenssissa. Päivikki esitteli minulle professori Annu Vertasen ja tunsimme, että voisimme nauttia yhdessä työskentelystä. Koska olen käynyt Suomessa aiemmin, olen hyvin tietoinen paikallisesta kentästä, ja olinkin ilahtunut. kun sain kutsun opettamaan ja mahdollisuuden ottaa osaa aktiivisesti maanne ja kaupunkinne kulttuurielämään.

 

Mitkä ovat tutkimushankkeesi ja kiinnostuksesi?

Kaiken kaikkiaan kiinnostukseni tutkijana, taiteilijana ja opettajana liittyvät teorian ja käytännön yhteyteen ja niiden väliseen vuorovaikutukseen. Tarkemmin ottaen, tavoitteenani on tutkia erityisen taiteen praktiikan, kuten taidegrafiikan, kysymyksiä laajemmassa nykytaiteen ja visuaalisen kulttuurin kontekstissa.

Jo mainitusta teoreettisen puhetavan puutteesta johtuen olen toimittanut antologian Perspectives on contemporary printmaking - Critical writing since 1986, joka julkaistiin viime vuonna. Se on ensimmäinen maailmanlaajuinen kokoelma, joka esittelee kenttää sen ”sisältä” käsin.

Kuten monet kolleganikin, työskentelen usean pienemmän ja suuremman projektin kanssa samaan aikaan. Olen juuri viimeistelemässä artikkelia, joka perustuu taiteilija Thomas Kilpperin haastatteluun liittyen hänen projektiinsa, joka järjestettiin uudessa avoimessa Edinburgh Prtinmakers’in työpajassa., Työn alla on myös laajempi essee Päivikki Kallion Aboa Vetus & Ars Nova -museon retrospektiiviä varten sekä esseitä nykytaidegrafiikasta viime vuoden Rooman-symposiumia sekä vasta tulevaa Haugesundissa Norjassa pidettävää grafiikkafestivaalia varten.

Olen tekemässä haastatteluja taiteilija Claire Barclayn kanssa, joka on järjestänyt taidegrafiikkaresidenssejä ECA:ssa ja toivon, että tämä auttaa taidegrafiikkaa vahvistamaan asemaansa yliopistossamme. Suunnittelen myös jatkavani yhteistyötä Edinburgh Printmakersin kanssa uuteen galleriatilaan tulevan näyttelyn kuratoinnin tiimoilta, toivottavasti myös suomalaisten taiteilijoiden kanssa! Valmistelen lisäksi toista kirjaprojektia sekä vertaisarvioituihin julkaisuihin tulevia esseitä, jotka käsittelevät nykytaidegrafiikan eri näkökulmia.

 

Miten kuvaisit omaa opetustasi?

Kuten jo mainitsin, taiteilijana, tutkijana ja opettajana olen kiinnostunut käytännön ja teorian keskinäisestä suhteesta ja pyrin tuomaan näitä kysymyksiä myös omiin ”temaattisiin opintoihini”, samoin kuin studio-opetukseeni jatko-opintotasolla.

Päivittäisessä työssäni opettajana ja tohtoriopiskelijoiden ohjaajana nojaan 25 vuoden kokemukseeni taiteen, muotoilun ja visuaalisen viestinnän opiskelijoille suunnattujen temaattisten teoriakurssien opettamisesta: johdanto visuaaliseen kulttuuriin, modernismi ja (post)postmodernismi, postkolonialismi, narratiivi taiteessa, identiteettipolitiikka, valokuvan historia ja teoria, uusmaterialismi, taiteellinen tutkimus ja metodologia ja niin edelleen.

 

Mitä olit kiinnostunut kehittämään ollessasi Helsingissä?

Tavoitteenani oli kehittää väline-erikoistunut kurssi ja yhtäaikaisesti luoda linkkejä nykytaiteeseen löyhästi perustuen toimittamani antologiaan. Mitä tiettyyn oppiaineeseen tai alaan erikoistuminen voi tuoda keskusteluun ajassa, joka on monitieteinen? Minulle kiinnostavaa on tutkia jännitteitä ja mahdollisuuksia laajentuneen tai post-välineellisen taiteentekemisen ja yksittäisen, jatkuvassa muutostilassa olevan välineen välillä Taideyliopiston kutsu mahdollisti tämän minulle ensi kertaa.

 

Miten ajattelet vierailusi hyödyttävän sinua ja kotiyliopistoasi?

Taideyliopistossa tapahtuva jännittävä opetus ja tutkimus on tietenkin asia, jota aion nostaa esiin omassa instituutiossani. Meidän yliopistossamme taidegrafiikka ei ole oma oppiaineensa, mutta siellä on tavoite uudistaa sitä, joten on erittäin kiinnostavaa nähdä, miten taidegrafiikan opetus on järjestetty paikassa, jossa se on oma erityinen opetusalueensa. Nautin erittäin paljon ja hyödyin niistä keskusteluista ja palautteesta, joita sain taidegrafiikan osaston henkilökunnalta ja opiskelijoilta.

Yleisemmin ottaen, uskon että näinä epävakaina kansainvälisten suhteiden aikoina, erityisesti Brexitin värittämässä ei-niin-yhdistyneessä-kuningaskunnassa, on aivan elintärkeää kehittää ja vaalia kansainvälistä yhteistyötä ja vaihtoa. Minun sukupolvelleni niin sanotussa eurooppalaisessa projektissa oli kyse kulttuurisesta vaihdosta ja yhteisymmärryksestä, kun taas tänä päivänä Iso-Britanniassa debatti Brexitin ympärillä keskittyy talouteen ja lyhytnäköiseen nationalismiin – mahdollisuus opettaa Taideyliopistossa onkin siis ihastuttava esimerkki, miten näitä laajempia kysymyksiä pidetään elossa.