Lisa Fornhammar on monen roolin muusikko

Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa väitöstutkimusta laulaja-säveltäjäyhteistyöstä tekevä Lisa Fornhammar yhdistelee luovasti tutkijan, laulajan ja opettajan rooleja.

Lisa Fornhammar on innoissaan.

Hän on ollut Sibelius-Akatemiassa vetämässä työpajaa säveltäjä-laulaja-yhteistyöstä tutkijakollegansa, säveltäjä Miika Hyytiäisen kanssa. Työpajan osallistujien joukosta on löytynyt neljä yhteistyöstä kiinnostunutta laulaja-säveltäjäparia, joita Fornhammar ja Hyytiäinen alkavat valmentaa.

”Minulla ja Miikalla on sama päämäärä, tuoda laulajat ja säveltäjät yhteen. Yhdessä työskentelyn pitäisi olla luonnollinen asia, molemmat oppivat siinä niin paljon”, Fornhammar sanoo.

Lisa Fornhammar on nykymusiikkiin erikoistunut, klassisen koulutuksen saanut sopraano, joka tekee väitöskirjaa Sibelius-Akatemian MuTri-tohtorikoulussa, esiintyy laulajana, luennoi ja opettaa.Helsinkiin ruotsalainen Fornhammar on matkustanut Leipzigistä Saksasta, missä hän asuu ahvenanmaalaisen tenorimiehensä Dan Karlströmin ja heidän 9- ja 11-vuotiaiden tytärtensä kanssa.

Aika monta maata ja roolia yhdelle naiselle. Onko niiden yhdistäminen helppoa?

”Ei”, Fornhammar sanoo ja nauraa.

”Ajan löytäminen kaikkeen on välillä haastavaa. Toisaalta kaikki kolme roolia ravitsevat toisiaan. Mitä enemmän esiinnyn, sitä parempi opettaja olen, ja mitä enemmän opetan, sitä paremmaksi tutkijaksi tulen. Melkein kaikkea sitä mitä opin tutkimusta tehdessäni voin käyttää hyödyksi opetuksessani.”

Sibelius-Akatemia on yksi harvoista paikoista, jossa on mahdollista taiteilijana tehdä puhtaasti tieteellistä väitöskirjaa ja toisaalta opiskella niin joustavasti, että myös töiden tekeminen samaan aikaan onnistuu, Fornhammar selittää päätymistään tohtoriopiskelijaksi Helsinkiin.

Toinen syy on tutkimuksellinen. Sibelius-Akatemiasta Fornhammar on löytänyt kaikupohjaa näkemyksilleen laulajien ja säveltäjien välisen yhteistyön tärkeydestä.

Nykymusiikki voi pelottaa

Osana laulaja-säveltäjäyhteistyötä käsittelevää väitöstutkimustaan Fornhammar kehittää nykymusiikin opettamiseen soveltuvia pedagogisia työkaluja, joille on hänen mukaansa suuri tarve.

”Laulajien ja laulunopettajien keskuudessa on paljon pelkoa nykymusiikkia kohtaan, mikä on osin aivan perusteltua. Nykymusiikissa tehdään monenlaisia kokeiluja, ja väärällä tavalla toteutettuina ne voivat olla vahingollista äänelle.”

Fornhammar itse tekee tiivistä yhteistyötä Hyytiäisen kanssa, joka kehittelee parhaillaan Voice Map -nimistä sovellusta äänen analysointiin. Sovelluksen on tarkoitus helpottaa säveltäjien ja laulajien yhteistyötä.

Aiemmin historiassa oli normaalia, että säveltäjä teki musiikkia suoraan tietylle laulajalle, mutta tapa on sittemmin kadonnut lähes kokonaan, Fornhammar sanoo.

”Mozart kirjoitti melkein kaikki kappaleensa jollekin tietylle laulajalle tai jonkun laulajan kanssa. Nykyään monet säveltäjät arastelevat määrätylle ihmiselle säveltämistä, koska he pelkäävät, ettei kappaletta sen jälkeen esitä enää kukaan muu. Mutta todellisuudessa se menee juuri toisin päin. Mozartin aarioita lauletaan edelleen.”

Syynä on, että työskennellessään yhdessä laulajan kanssa säveltäjä saa syvemmän käsityksen äänestä, sen fysiologiasta, rajoista ja mahdollisuuksista, Fornhammar sanoo. Etenkin nykymusiikki voi olla koettelemus äänelle.

”Kun säveltäjällä ei ole kontaktia henkilöön, joka kappaleen esittää, hän voi kirjoittaa mitä vain, ja laulaja on kauhuissaan. Mutta kun säveltäjä ja laulaja työskentelevät yhdessä, kokeilevat yhdessä ja neuvottelevat asioista, tilanne on ihan eri.”

Lisätietoja Lisa Fornhammarista
Lisätietoja tohtorikoulutuksesta Taideyliopistossa

Silja Ylitalo