Kansantrancea

Sota-ajan jälkeen haitari toimi tunteiden tulkkina ja terapeuttina, kertoo Anne-Mari Kivimäki Issue X -lehden haastattelussa. Hän on nykykarjalaisen haitaritrancen tohtori ja soittotyylin kehittäjä.

Miten karjalaisten kansanmusiikki ja trance liittyvät toisiinsa?
– Niissä on sama muoto, toisteinen ja hypnoottinen. Muutaman tahdin luuppaavaa melodiasoittoa ja riffejä. Nykyään tietenkin sähkö ja eri instrumentit ovat tulleet mukaan kuvioihin. Tätä lähdin pohtimaan neljännessä tohtorikonsertissani Suistamon Sähkö, jossa yhdistin haitarin ja konemusiikin. Halusin katsoa mitä uutta syntyy, kun eri taiteet törmäävät.

Olet saanut paljon puheluita vanhoilta karjalaisilta. Evakkoajat ovat monille herkkä aihe. Miten he ovat ottaneet kantaa tapaasi yhdistää modernia trancea ja perinteisempää karjalaista haitarimusiikkia?
– Oikein hyvin. Musiikissani ja taiteessani on jokaiselle tarttumapintaa. Sieltä löytyy tunteita, historiaa ja nostalgisia mielikuvia. Musiikkityyliä ei itsessään näytetä ajateltavan.

Onko kahdella niinkin erilaisella musiikkityylillä kuin haitarimusiikki ja trance lopulta jokin yhteinen tehtävä kuulijoilleen? 
– Haitarimusiikki ja trance lyövät kättä päälle ja sulassa ystävyydessä tuovat esiin sopivasti jotain omaa. Jotain, missä syntyy uutta ja joka vie ajatuksen Karjalan tanssimaille sekä kuvitteellisiin Suistamon iltamiin 2028. 

Teksti: Arda Yildirim
Kuva: Uwa Iduozee

Teksti on julkaistu alun perin Taideyliopiston Issue X -lehdessä, joka ilmestyi kesäkuun Image-lehden välissä. Lue lisää: uniarts.fi/issuex.​

Ämnesord