Ilya Orlov: Säännöt ovat tärkeitä, koska muuten ei olisi mitään mitä rikkoa

Ilya Orlov on avantgardistinen taiteilija sekä palkittu taiteen tutkija ja teoreetikko. Hänelle uuden luominen on aina jonkin vanhan kyseenalaistamista.

Mikä on tärkeintä molemmissa rooleissasi? 
– Kun joku kritisoi taidettani, voin aina sanoa, että olen enemmän teoreetikko, ja päinvastoin. Roolini tukevat toisiaan. Vakavammin ottaen pidän tylsistymisestä. Se on kuin tyhjiö, josta voi tulla jotakin kiinnostavaa, onpa se taidetta tai tiedettä. Toisaalta tylsistyminen on tyhjä aukko, joka saa mielen levottomaksi ja nostaa esiin halun täyttää se jollain. 

Rikot sääntöjä, miksi?  
– Säännöt ovat tärkeitä, koska muuten ei olisi mitään mitä rikkoa ja avantgarde-taiteilijat olisivat työttömiä. Asian ydin on kuitenkin siinä, että kun oikeasti onnistut rikkomaan sääntöjä työlläsi, taiteestasi tulee uusi sääntö, ja jälleen sinulla on sääntö rikottavana. Tieteessä on luultavasti parempi, ettei riko sääntöjä liian paljon ellei halua päätyä työttömäksi.   

Mikä sitten on taidetta?
– Ei ole mitään muuta tapaa arvioida sitä, mikä on taidetta kuin tehdä oikea taideteos. Parasta on, kun on vaikea sanoa, onko joku taidetta vai ei. 

Ilya Orlov sai keväällä Taidesäätiö Meritan palkinnon ansioistaan taiteellisen tutkimuksen tohtoriopiskelijana.

Teksti: Tanja Rinkinen
Kuva: Mikko Rikala
Stailaus: Anna Rawlings

Teksti on julkaistu alun perin Taideyliopiston Issue X -lehdessä, joka ilmestyi syyskuun Image-lehden välissä. Lue lisää: uniarts.fi/issuex.​ 

 

Ämnesord