Photo: Laura Malmivaara

Antti Salminen: Kirjallisuus on pullopostia, joka saapuu sekä menneisyydestä että tulevaisuudesta

Filosofi, kirjailija Antti Salmisen mukaan kirjallisuuden merkitystä ei voi perustella hyödyn käsittein. Sen sijaan se voi tukea ”merkityksellisen hyödytöntä” olemista, mitä nykyisen ekokriisin oloissa tarvitaan.

Ilman ympäristökriisiä Taideyliopiston kirjoittamisen maisteriohjelman professori Antti Salminen olisi luultavasti vieläkin tyytyväinen runoudentutkija.

”Alkoi tuntua siltä, että nyt olisi vähän keskeisempiäkin kysymyksiä tässä ympärillä.”

Salminen, 36, opiskeli yleistä kirjallisuustiedettä Tampereen yliopistossa, väitteli vuonna 2010 Paul Celanin poetiikasta ja jäi tekemään tutkimusta Tampereen tutkijakollegiumiin.

”Aiheeni olivat aika filosofisia, runouden tutkimusta ja tulkinnan filosofiaa.”

Vuonna 2011 Salminen heittäytyi vapaaksi kirjoittajaksi ja tutkijaksi, ja samalla vaihtuivat myös tutkimusaiheet.

Filosofi Tere Vadénin kanssa Salminen on kirjoittanut kaksi energiaa käsittelevää esseististä tutkimusteosta, Energia ja kokemus (2013) ja Elo ja anergia (2018) sekä yksin teoksen Kokeellisuudesta – historiallisesta avantgardesta jälkifossiiliseen elämään (2015), jossa yhdistyvät taideteoria, fossiiliset polttoaineet ja ympäristökysymykset.

”Aikaa on vähän, me olemme lähellä niin monia keikahduspisteitä planetaarisessa järjestelmässä. Se asettaa prioriteetit uuteen asentoon.”

Salminen on julkaissut myös kaksi kokeellista, runollista romaania, Lomonosovin moottorin (2014) ja viime keväänä ilmestyneen Mirin, sekä runoteokset Jälkikuvia tomussa (2001) ja Nollankuori (2013).

Yhteiskunnallinen energia

”Energiaa käsittelevät teokseni on taidepuolella otettu hyvin vastaan. Osaltaan se liittyy siihen, että posthumanistisesta ajattelusta on tullut uudistava ja tällä hetkellä voimissaan oleva teoria, johon työni ovat tuoneet oman lisänsä.”

Yksinkertaistettuna posthumanismissa on kyse siitä, että ihmistä ei klassisen humanismin tavoin nähdä luonnon yläpuolella olevana vaan osana sitä.

Ihmistieteiden puolella energiaan liittyviä kysymyksiä on alettu laajemmin käsitellä vasta viime vuosina. Energian ja taiteen välistä suhdetta on tutkinut esimerkiksi Kuvataideakatemian Visiting Professor -ohjelmassa vastikään luennoinut yhdysvaltalainen taidehistorioitsija James Nisbet.

Suomessa vastaavaa tutkimusta ei ole toistaiseksi juuri tehty.

”Energian filosofiaakin on ollut hämmästyttävän vähän, energia on ollut niin voimakkaasti insinöörien ja teknisten tieteiden alaa.”

Mitä humanistinen ajattelu sitten voi antaa energian kysymyksiin?

”Energiassa ei ole kyse pelkästään sen tuottamisesta ja kuluttamisesta. Esimerkiksi energiaymmärryksen historiallisuus ja käsitteellisyys – voidaan ehkä puhua genealogiasta – ovat alueita, joita luonnontieteissä ei käsitellä. Tähän voi lisätä spekulatiivisen, yhteiskunnallisen, poliittisen ja ennen kaikkea kokemuksellisen ulottuvuuden: miten kysymys energiasta suhteutuu vaikkapa moderniin länsimaiseen globaalin pohjoisen elämäntapaan.”

”Kymmenessä vuodessa on tehtävä isoja paradigmaattisia siirtymiä. Koko meidän energiaymmärryksemme on pakko muuttua, ja sitä tekemämme energiatutkimus on pyrkinyt ajamaan”, Salminen sanoo.

Kirjailija on spesialisoitunut lukija

Kirjoittamisen maisteriohjelmassa Salmisen vastuualueet liittyvät kokeelliseen kirjoittamiseen ja lukemiseen, esseeseen ja mediasensitiiviseen kirjoittamiseen. Hän opettaa kirjallisuuden yhteiskuntasuhteita käsittelevällä kurssilla sekä pitää koko lukuvuoden kestävää lukemisen mestarikurssia.

Sillä käsitellään muun muassa tulkinnan teorioita sekä tarkkaa tai kokeellista lukemista.

”Kokeellisesti ja tarkkaan luettaessa lukijasta tulee hyvin aktiivinen. Lukijalle itselleen jää paljon tilaa rakentaa tekstiä, merkitystä ja tekstin sisäisiä suhteita.”

Salmisen mukaan tarkka lukeminen, jossa tekstille annetaan aikaa, sitä luetaan uudelleen ja ymmärretään uudelleen, on merkitysten luomisen kannalta vähintään yhtä tärkeää kuin itse tekstin kirjoittaminen.

”Lukeminen, kirjoittaminen ja ajattelu kuuluvat yhteen. Mitä enemmän jokin niistä selkeytyy, sitä enemmän se vaikuttaa toisiin kahteen.

”Tavallaan kirjailijakin on vain yksi spesialisoitunut lukija.”

Vapaa-ajallaan Salminen itse lukee mieluiten runoutta, samoja kirjoja yhä uudelleen.

”Sellaisia, jotka onnistuvat yllättämään kerta toisensa jälkeen.”

Kirjallisuuden merkitys ei ole hyödyssä

Kirjallisuuden ja lukemisen tärkeyttä perustellaan usein sen hyödyllisyydellä: lukemisen sanotaan esimerkiksi parantavan empatiakykyä, auttavan toisen tunteisiin samastumista ja lisäävän hyvinvointia.

Salminen suhtautuu tällaisiin perusteluihin varauksella.

”Kirjallisuus voi toki jossain määrin vaikuttaa niinkin, mutta minusta se on liian kiltti määritelmä. Jos ajatellaan vaikka Dostojevskin Kirjoituksia kellarista, tai Nabokovin tai Kafkan hahmoja, niin niissä kuvatut tajunnat ovat niin poikkeuksellisia, että ne ovat tavallaan yhteiskuntakelpoisen etiikan ja kesyttävän empatian tuolla puolen.”

Salminen toivoo, ettei kirjallisuuden tarvitsisi perustella itseään myöskään ajankohtaisuudellaan.

”Kirjallisuus on laji, jossa kerrostuu ja tihentyy hyvin pitkä historia. Se on kummallista pullopostia, joka saapuu sekä menneisyydestä että tulevaisuudesta samaan aikaan. Kirjoitus ajelehtii ajassa, eikä ole varmuutta siitä, löytääkö joku sen, ja jos löytää, niin miten hän sen kokee.”

Hyöty- ja empatiaperusteen sijaan Salminen näkee kirjallisuuden merkityksen pikemminkin sen hyödyttömyydessä. Se ei sovi tehokkuusajatteluun eikä sitä voi mitata numeerisin suurein. Lukeminen ei kasvata kansantaloutta – eikä lisää hiilidioksidipäästöjä tai edistä ympäristötuhoa. Sen sijaan kirjallisuus tarjoaa mahdollisuuden ”merkityksellisesti hyödyttömään” olemiseen.

”Lukiessaan ihminen on ainakin poissa muusta pahanteosta. Siinä mielessä sillä voi olla tällainen suorakin ekologinen merkitys”, Salminen naurahtaa.

Kirjoittaja: Silja Ylitalo


Antti Salminen, Mikael Brygger, Riikka Pelo ja Jussi Valtonen toimivat osa-aikaisina vierailijaprofessoreina uudessa kirjoittamisen maisteriohjelmassa.

Lue muiden professorien haastattelut:
Mikael Brygger
Riikka Pelo
Jussi Valtonen