Maj Lind -pianokilpailun 27.4.1967 päivitetyt säännöt (osakuva).

PS. Voitin Maj Lindin!!!

|
Blogg

Kymmenennen Maj Lind -pianokilpailun jälkeen tultiin 1960-luvulle. Kilpailu laajennettiin valtakunnalliseksi ja avoimeksi myös muille kuin Sibelius-Akatemian opiskelijoille. Vuonna 1966 kilpailuun osallistui ennätykselliset 15 pianistia. Sinfoniaorkesterin solistina kilpailijat ovat päässeet soittamaan vuodesta 1968 alkaen. Alkuvuosina mukana oli Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesteri.

1960 

Vuonna 1960 kilpailua ei järjestetty.

1961

Kun maailmalla kohistiin Juri Gagarin ensimmäisestä avaruuslennosta ja Berliinin muurin rakentamisen aloittamisesta, Helsingissä järjestettiin yhdestoista Maj Lind -pianokilpailu. 

Kilpailuun osallistui kolme pianistia. Voittajaksi julistettiin Raija Alestalo. Muut kilpailijat olivat Pirkko Huhtinen ja Leif Segerstam. Esiintymisjärjestys ilmoitettiin vasta matkalla lavalle.

Kilpailun pakolliset teokset soitettiin verhon takana. Ne olivat Bachin preludi ja fuuga c-molli (WTK 2) sekä Nielsenin Chaconne. Vapaavalintaisena teoksena Raija Alestalo soitti kolme kappaletta Brahmsin opuksesta 118.

Lehtitietojen mukaan kilpailun ”yleistaso oli korkea ja päätös yksimielinen”. Tuomaristoon kuuluivat Taneli Kuusisto puheenjohtajana sekä France Ellegaard, Cyril Szalkiewicz, Erik Tawaststjerna ja Veikko Helasvuo. Palkintosumma oli 200 000 markkaa (nykyrahassa noin 4600 euroa).

Raija Alestalo (s. 1940) oli kilpailun voittaessaan 21-vuotias koulumusiikkiosaston kolmannen vuoden opiskelija ja Timo Mikkilän piano-oppilas. Hän oli Jyväskylän konservatorion kasvatti, joka lukioikäisenä oli ollut pianistina Klemetti-opiston laulukursseilla Orivedellä ja osallistunut Jyväskylän Kesässä Andrej Rudnevin kursseille. Kilpailuvoitosta seurasi paljon esiintymiskutsuja. Pian Raija Alestalo avioitui, tuli äidiksi ja asui vuoden Norjassa, jossa hän kävi Reimar Rieflingin tunneilla. Pianodiplomin hän suoritti hän 1963. Perhe-elämä vei välillä Savoon, jossa Alestalo toimi piano-opettajana Savonlinnan musiikkiopistossa. Helsinkiin palattuaan hän oli mm. Sibelius-Akatemiassa oopperastudion korrepetiittorina. Hän jäi eläkkeelle Sibelius-Akatemian pianonsoiton lehtorin virasta. Hän esiintyy edelleen aktiivisesti ja tekee vapaaehtoistyötä siellä, missä pianistia tarvitaan.

1962 

Kahdestoista Maj Lind -pianokilpailu soitettiin syksyllä 1962. Leif Segerstam, Nijole Kasperaviciute, Anna-Marja Angervo ja Sanna Mattinen-Snellman kilpailivat, Leif Segerstam voitti. Toiseksi tuli Nijole Kasperaviciute.

Minna Lindgrenin kirjoittamassa Leif Segerstam Nyt! -elämäkerrassa on tallennettu voittajan kilpailunaikaisia ajatuksia: ”On kaksi tuntia Maj Lind -kilpailuun. En ole koskaan ollut näin hermostunut.” Segestam kirjoitti mietteensä kirjeisiin tyttöystävälleen, tulevalle vaimolleen Hannele Segerstamille. Leif oli nähnyt kilpailua edeltäneenä yönä painajaisia, joissa hän sotkeutui sormiinsa ja jäi kilpailussa viimeiseksi. Hyvin kuitenkin kävi. Ennen kuin kirje lähti matkaan, pianisti saattoi kirjoittaa kirjekuoren taakse: ”PS. Voitin Maj Lindin!!!” 

Segerstam kirjoitti kilpailusta: ”Minun Bachini onnistui kerrankin (kaikki muut sotkivat fuugassa ja soittivat preludin kehtolaulunomaisesti) ja Debussy meni myös ilman sotkuja, ensimmäinen ja viimeinen osa parhaiten.” Ja edelleen: ”Minä selviydyin myös Chopinin etydeistä (joita olen niin usein harjoitellut ikävöiden sinua) joten tuomaristo päätti antaa minulle ensimmäisen palkinnon, ja arvaa tulinko iloiseksi, sinun olisi pitänyt olla täällä!”

Leif Segerstam (s. 1944 Vaasa) oli 18-vuotias kilpailun voittaessaan. Samana vuonna hän piti ensikonsertin viulistina, ja seuraavana vuonna hän pääsi New Yorkiin Juilliardin kapellimestariluokalle. Hän opiskeli Sibelius-Akatemiassa pianon- ja viulunsoittoa sekä orkesterinjohtoa. Hänet tunnetaan nykyään etenkin kapellimestarina ja erittäin tuotteliaana säveltäjänä.

1963 

Samana syksynä, jona Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy ammuttiin Dallasissa, Helsingissä oli käyty kolmastoista Maj Lind -pianokilpailu.

Kilpailu käytiin yhdeksän pianistin kesken. Voittajaksi selviytyi Juhani Raiskinen, toiseksi tuli Hilkka Servo-Junttu.

Juhani Raiskinen (1937–2016) oli 26-vuotias voittaessaan kilpailun. Ensikonserttinsa hän piti seuraavana vuonna. Opiskelujen ohella hän toimi Yleisradiossa musiikkitarkkailijana ja kilpailuvoittonsa jälkeen hän aloitti Tampereen teatterin kapellimestarina, sen jälkeen Tampereen kaupunginorkesterin johtajana. Sittemmin hänet tunnettiin Suomen Kansallisoopperan johtajana, jonka aikana oopperalavalla nähtiin useita uusia suomalaisia oopperoita, kuten Joonas Kokkosen Viimeiset kiusaukset (1975) ja Aulis Sallisen Punainen viiva (1978).

1964 

Neljästoista Maj Lind -pianokilpailu sai kolme osanottajaa. Kilpailun voitti Marketta Valve, toiseksi tuli Margit Rahkonen, kolmanneksi Pirkko Huhtinen.

Pakolliset säveltäjänimet olivat Bach ja Beethoven. Vapaavalintaisena teoksenaan Valve soitti Brahmsia.

Marketta Valve (s. 1939 Hämeenlinna, aviol. Kosonen) oli 25-vuotias kilpailun voittaessaan. Hän toimi toista vuotta Turun musiikkiopistossa pianon ja cembalonsoiton lehtorina. Musiikkiopisto – nykyinen Turun konservatorio – oli perustettu vain vuotta aiemmin ja Valve oli kutsuttu virkaan. Kilpailussa tärkeänä kannustajana oli Liisa Pohjola, joka oli opiskellut Pariisissa samaan aikaan kuin Valve ja oli tämän kollegana Turussa. Sibelius-Akatemiassa Marketta Valve opiskeli 1958–1962 piano-opettajanaan Rolf Bergroth ja cembalo-opettajanaan Enzio Forsblom. Pianodiplomin hän suoritti 1962. Valve jatkoi uraansa cembalo- ja pianotaiteilijana. Turussa hänen oppilaitaan oli mm. Raija Kerppo, joka voitti Maj Lind -kilpailun 22 vuotta opettajansa jälkeen 1986.

1965 

Viidenteentoista Maj Lind -pianokilpailuun osallistui kolme pianistia. Ensimmäisen palkinnon sai Tuulikki Rajakangas, toiseksi sijoittui Petri Sariola.

Tuulikki Rajakangas (1944–2016) oli 21-vuotias Sibelius-Akatemian opiskelija voittaessaan kilpailun. Seuraavana vuonna hän valmistui musiikinopettajaksi ja suoritti pianodiplomin. Hän oli aloittanut opintonsa 1961.

1966 

Kuudestoista Maj Lind -pianokilpailu keräsi ennätysmäärän osallistuja: peräti 15 pianistia. 

Kilpailun voitti Eero Heinonen. Toiseksi sijoittui Risto Lappalainen ja kolmanneksi Lea Ylönen.

Eero Heinonen (s. 1950 Turku) oli 16-vuotias kilpailun voittaessaan. Kaksi vuotta myöhemmin 1968 hän piti ensikonserttinsa Helsingissä. Tie vei sitten Moskovaan, jossa Heinonen opiskeli mm. Dmitri Baškirovin johdolla Tšaikovski-konservatoriossa ja eteni Tšaikovski-kilpailun finalistiksi 1974. Pianotaiteilijana uransa tehnyt Heinonen on levyttänyt mm. kaikki Sibeliuksen pianoteokset. Hän on toiminut Sibelius-Akatemiassa pianonsoiton dosenttina. Professorin arvo hänelle myönnettiin 2010. 

1967 

Vuonna 1967 kilpailua ei järjestetty.

1968 

Seitsemänteentoista Maj Lind -pianokilpailuun osallistui kaksitoista pianistia. Kilpailussa pianistit pääsivät soittamaan ensimmäistä kertaa suuria teoksia sinfoniaorkesterin kanssa.

Voittajaksi selvisi Jussi Siirala. Toiselle sijalle asetettiin Erik T. Tawaststjerna ja kolmannelle sijalle Marita Viitasalo.

Jussi Siirala (s. 1949) oli 19-vuotias kilpailun voittaessaan. Hän muistaa finaalin hyvin lähes 50 vuotta myöhemminkin. Juuri ennen lavalle menoa vahtimestari kertoi lyöneensä kahvikupillisesta vetoa, että Siirala voittaa. Sen tiedon kannustamana nuorimies asettui pianopenkille. Orkesteri aloitti alkusoittonsa ja omaa osuutensa aloittamista odotellessaan Siirala kuuli eturivistä kovaäänisen kuiskauksen: ”Tuo poika vaikuttaa hyvin hermostuneelta.” Lannistava lause tuli vahvasti päihtyneeltä, iäkkäältä pianistilta. 

Jussi Siirala oli opiskellut tätinsä, Inkeri Siukosen oppilaana yhdeksän vuotta. Siiralan kummitäti – ja Inkeri Siukosen sisar – Leena Siukonen oli 23 vuotta aiemmin voittanut ensimmäisen Maj Lind -pianokilpailun. Siiralan kilpailuvoitto oli ratkaiseva hänen uralleen, sillä esiitymiskutsuja alkoi sadella. Hän sai myös apurahan opiskellakseen Wienin musiikkikorkeakoulussa. Neljä vuotta myöhemmin 1972 hän voitti Wienissä Elena Rombro-Stepanov -kilpailun. Siirala on toiminut Sibelius-Akatemian lehtorina vuodesta 1977. Hänen poikansa, Antti Siirala, on seuraavan sukupolven kansainvälisesti palkittu pianisti.

1969

Vuonna 1969 kilpailua ei järjestetty.

teksti: Katri Maasalo

Lähteenä: Minna Lindgren: Leif Segerstam Nyt! (Teos, 2005)

 

majlindcompetition.fi