Photo: Karoliina Paatos
Surkea ja siivetön. Ensi-ilta 20.11.2004. Koreografi Eeva Muilu. Teoskokonaisuudesta LISÄÄLISÄÄLI.

Koreografi Eeva Muilu: ”Omat työkaverit saattavat jo olla siinä vieressä”

Mitä opiskelit?

Opiskelin ensin Teatterikorkeakoulussa tanssin koulutusohjelmassa kolme vuotta vuodesta 1999 alkaen. Sen jälkeen olin Amsterdamissa vaihdossa kaksi puolen vuoden kautta. Teatterikorkeakoulun koreografin maisteriohjelmasta valmistuin vuonna 2007.

 

Missä olet työskennellyt valmistumisen jälkeen?

Olen toiminut pääsääntöisesti freelance-koreografina ja -tanssijana. Olen työskennellyt kansainvälisten ja kotimaisten koreografien kanssa ja kiertänyt omien teosteni kanssa niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Suurin osa töistäni on ollut Zodiak – Uuden tanssin keskuksen tuottamia.

 

Merkittävimpiä töitäni ovat Vermiculus (2005), Loppuunmyyty (2007),  Ihmisen asussa (2009), Yhdessä (2010) sekä Kvintetto (2012).

 

Miten siirtyminen työelämään sujui?

Siirtyminen sujui liukuen, sillä tein jo siirtymää kentälle kouluaikana. Ensimmäinen sooloni Liikaa ääniä yhdelle (2003) voitti kunniamaininnan ITs-festivaaleilla Amsterdamissa ja sain kutsun esiintymään Amsterdamiin seuraavana vuonna. Siten syntyi Vermiculus, joka kiersi Amsterdamin jälkeen paljon muuallakin. Olin siis jo kiinni esitystuotantokulttuurissa ja esityksiäni oli esitetty myös muualla kuin koulussa, ennen valmistumistani. Valmistumiseni jälkeen minut kutsuttiin Zodiakiin house-koreografiksi.

 

Millaisia taitoja nykyinen työsi vaatii?

Hirveästi kaikenlaisia taitoja. Olennaisimmat ovat varmasti luovantyöntaidot. Työssä pitää uskaltaa astua aina tuntemattomaan. Lisäksi tarvitaan taitoja artikuloida omia taiteellisia ideoita, talouden suunnittelu- ja hallintataitoja, kykyä organisoida, aikatauluttaa ja ohjata prosesseja, kykyä toimia sekä itsenäisesti että ryhmässä.

 

Olisitko toivonut hallitsevasi jotain taitoja, joita et opintojen aikana saanut?

Olisin toivonut jo kouluaikana oppivani asioiden hahmottamista etäisemmästä perspektiivistä, taitoa katsoa omaa taiteellista prosessia myös ulkopuolelta. Olisi myös hienoa, jos jo kouluaikana ehtii tutustua taiteen rakenteisiin ja rahoitukseen.

 

Miten opiskelija voisi valmistautua opinnoissaan valmistumisen jälkeiseen aikaan?

Voi valmistautua yrittämällä rakentaa jo kouluaikana siltaa kentälle. Kannattaa tutustua siihen, mitä myös koulun ulkopuolella tapahtuu. Lisäksi voi valmistautua olemalla rohkea ja aktiivinen, ottamalla jo kontaktia niihin, kenen kanssa mahdollisesti haluaisi toimia ja työskennellä.

 

Millaisia neuvoja antaisit nykyopiskelijoille?

Kannattaa mennä sitä kohti mikä itselle tuntuu oikealta. Asiat tapahtuvat eri ihmisille eri rytmissä. Työ vaatii sinnikkyyttä ja voimakasta motivaatiota. Metsään meneminen, eksyminen ja ei-tietäminen ovat myös hedelmällisiä maastoja. Aina ei tarvitse etsiä kaukaa, omat työkaverit saattavatkin olla siinä lähellä, ne omat kurssikaverit.

 

Millaisena muistat opiskeluaikasi Teatterikorkeakoulussa?

Ensimmäisenä vuotenani muutettiin Pursimiehenkadulta nykyisiin tiloihin Kookokselle. Ensimmäiset vuodet olivat tiivistä ryhmässä olemista. Maisterivuosina taas oli enemmän itsenäistä ja omaa toimintaa. Kouluaika oli myös tietynlaista kasvunprosessia ja etsiskelyn aikaa.

Välillä oli tosi rankkaa, mutta myös hyvin antoisaa. Oli hienoa, miten läheisiä kurssikavereista tuli. Tässä työssä ollaan niin kokonaisina ihmisinä tekemässä, että myös työkaverit tulevat hyvin läheisiksi. Se on aika erityistä ja kaunista.