Kristoffer Ala-Ketola: ”Ole valmis keskustelemaan taiteesta uudella tavalla”

Lue Kristoffer Ala-Ketolan mietteitä Kuvataideakatemiassa opiskelusta.

1. Kuka olet ja mitä opiskelet Taideyliopistossa?

Olen Kristoffer Ala-Ketola ja opiskelen Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa 4. vuotta tila-aikataiteen koulutusohjelmassa. Oma työni keskittyy installaatiotaiteeseen. Työstän lähinnä valokuvaa ja videota.

2. Miten päädyit opiskelemaan Taideyliopiston Kuvataideakatemiaan?

Päätös hakea opiskelemaan Kuvataideakatemiaan syntyi pitkän harkinnan jälkeen, sillä vielä lukiossa en ollut varma, mitä haen opiskelemaan, sillä harrastin pitkään rinnakkain kuvataidetta, teatteria ja tanssia. Lukion jälkeen ajattelin, että fiksuinta olisi yhdistää kaikki taiteenalat lavastustaiteessa. Unelmoin pitkään lavastajan ammatista, mutta myöhemmin huomasin, että ala ei tuntunut olevan minua varten. Lavastukseen liittyvät projektini muistuttivat enemmänkin itsenäisiä teoksia ja tajusin, että haluan hallita taiteellista prosessia itse, enkä toimia ohjaajan alaisuudessa. Kuvataide alkoi tuntua paremmalta ratkaisulta itselleni, joten hain Kuvataideakatemiaan ja pääsin sisään. Kun pääsin sisään Kuvataideakatemiaan, kaikki tuntui käyvän järkeen.

3. Millaista opiskelu on ollut?

Tuntuu, että kolmen vuoden aikana on oppinut tosi paljon uutta ja opiskelu on tuntunut tosi motivoivalta. Tuntuu siltä, että on oikeassa paikassa. Enemmänkin ehkä pelottaa, mitä valmistumisen jälkeen tapahtuu, koska Kuvataideakatemia tuntuu turvalliselta ympäristöltä kokeilla ja tehdä taidetta.

4. Olit vaihto-opiskelijana Amsterdamin Gerrit Rietveld Academiessa. Miksi päätit hakea vaihtoon?

Ajatus vaihtoon lähtemisestä ei syntynyt hetkessä, vaan olin miettinyt vaihto-opiskelua opiskelujen alusta alkaen. Kuvataideakatemiassa on hyvät mahdollisuudet kansainvälistyä, joten päädyin ensin Norjaan kahden viikon EEA-intensiivikurssille (European Exchange Academy), jossa työskenneltiin residenssikeskuksessa ja keskusteltiin taiteesta. Kokemus oli hyvin silmiä avaava, sillä olin tottunut keskustelemaan taiteesta vain Suomessa ja tuntui hyvin antoisalta kuulla muiden eurooppalaisten taideopiskelijoiden näkökulmia taiteen tekemisestä. Intensiivikurssin jälkeen otin Gerrit Rietveld Academiesta enemmän selvää ja päätin hakea vaihtoon Amsterdamiin, sillä olin tutustunut tällä EEA-kurssilla Amsterdamissa työskenteleviin moniin hienoihin opettajiin ja opiskelijoihin. Tuntui helpolta valita vaihtokohde, jossa oli jo valmiina tuttuja ihmisiä.

5. Mikä on tärkein asia, jonka opit vaihtovuotesi aikana?

Puolen vuoden vaihtokokemus kasvatti minua taiteilijana siinä mielessä, että opin paljon itsestäni ja omasta työstäni. Opin paljon itsenäisyydestä ja yksinäisyydestä ja taiteellisen työn tekemisestä ilman sosiaalista turvaverkkoa. Yhtäkkiä ympäristö oli ihan uusi eikä vaihtokoulussa kenelläkään ollut minkäänlaisia odotuksia siitä, millaista taidetta tulen tekemään. Se oli hyvin vapauttava tunne ja sen ansiosta päädyin tekemään työssäni asioita, joita en Suomessa olisi tehnyt.

6. Millaisia kursseja sinulla oli vaihdossa?

Opiskelu Gerrit Rietveld Academiessa on hyvin erilaista verrattuna Kuvataideakatemiaan. Menin kolmannelle vuosikurssille, joka painottui hyvin paljon itsenäiseen työskentelyyn. Aiemmilla vuosikursseilla he olivat käyneet läpi teoriaa ja oli ollut enemmän käytännön kursseja. Kolmas vuosi oli varattu pelkästään omalle työskentelylle ja yksittäisiä luentoja oli silloin tällöin. Jokainen opiskelija sai myös varata työskentelynsä tueksi seminaareja, joissa keskusteltiin töistä opiskelijoiden ja opettajan kanssa.

7. Mikä oli haastavinta?

Tuntui, että koulun rakenteen vuoksi, jouduin ratkaisemaan työhöni liittyviä asioita hyvin itsenäisesti. Oli vaikea tottua uuden ympäristön rakenteellisiin ja sosiaalisiin normeihin. Minulla ei myöskään ollut koulun puolesta työtilaa ja päädyin työskentelemään asunnossani. Myös asunnon löytäminen tuntui lähes mahdottomalta, mutta olin onnekas siinä mielessä, että olin tutustunut Norjan intensiivikurssilla tyyppeihin, joiden luona sain asua ensimmäisen kuukauden. Koululla oli tarjolla pieni määrä opiskelija-asuntoja, mutta kuulin paikallisilta opiskelijoilta, että ne ovat hirveässä kunnossa, joten hankin asunnon yksityisiltä markkinoilta. Amsterdamissa asunnot ovat vähän kalliimpia kuin Helsingissä, joten kannattaa varautua maksamaan noin 100 euroa korkeampaa vuokraa, mitä Helsingissä maksaisi.

8. Miksi opiskelijoiden kannattaisi lähteä vaihtoon?

Taideopiskelijoiden kannattaisi lähteä vaihtoon siksi, että ulkomailla saa ihan erilaisen kontekstin taidekeskustelulle kuin mitä kotimaassa käydään. Tätä kautta voi löytää oman paikkansa ja yhtymäkohtia omaan ajatteluun. Vaihdossa on myös henkinen vapaus kokeilla jotain ihan uutta. Ehdottomasti suosittelen uusia kokemuksia, vaikka ne saattavat tuntua myös vaikeilta. Ei myöskään kannata odottaa, että elämä olisi vaihdossa koko ajan tosi vauhdikasta, vaan arki tulee vastaan myös ulkomailla.  

9. Olit myös viime kesänä Yale School of Artin kesäkurssilla. Miten päädyit kurssille?

Kuulin kuuden viikon kesäkurssista sattumalta. Otin kurssista itse selvää internetistä ja mitä enemmän luin, sitä kiinnostavammalta kurssi alkoi vaikuttaa. Aloin selvittää hakuprosessia kansainvälisten asioiden suunnittelijan kanssa ja selvisi, että Kuvataideakatemian täytyy ensin pyytää koulullemme nimityslupaa Yalesta ja sen jälkeen minut voidaan nimittää hakijaksi, ennen kuin voin lähettää hakuportfolion kurssia varten. Yale hyväksyi koulumme nimityskelpoiseksi, ja koulumme hyväksyi minut hakijaksi. Kun tieto tuli minulle, niin olin jo ehtinyt lähteä Amsterdamiin vaihtoon. Hakeminen kuitenkin onnistui vaihdosta käsin, kiitos sähköpostin. Lähetin Yaleen hakukirjeen, suosittelukirjeet ja teosportfolion. Muutaman viikon jälkeen tuli puhelu, että minut oli valittu kurssille. Tämän jälkeen piti alkaa miettiä rahoitusta, joka ratkesi onnekseni sillä, että sain Kuvataideakatemiasta apurahan.

10. Millainen kokemus kesäkurssi oli? Mitä opit?

Meitä oli kurssilla noin 20 opiskelijaa Amerikasta, Euroopasta ja Kanadasta. Olin ainoa eurooppalainen ja ensimmäinen pohjoismaalainen opiskelija kurssilla. Asuimme pienessä kylässä, jossa asui alle 2000 ihmistä. Kurssi pidettiin Ellen Battell Stoeckel säätiön tiluksilla, joka oli todella kaunis paikka. Kurssi kesti kuusi viikkoa ja ensimmäinen puolisko oli kursseja ja toinen puolisko oli itsenäistä työskentelyä. Kurssilla oli paljon erilaisia työpajoja ja luentoja. Meillä oli monta vierailevaa taiteilijaa luennoimassa taiteesta. Kurssilla asuttiin kyläläisten luona ja itse asuin paikallisen kirjastonhoitajan/hierojan luona. Työskentely oli tosi tiivistä ja host-perheen luona käytiin lähinnä nukkumassa.

Kurssilla päivät täyttyivät maalaamisesta, taidegrafiikasta, valokuvauksesta, piirustuksesta ja performanssista. Osallistuin moniin työpajoihin ja innostuin kurssilla käsillä tekemisestä, joka on tasapainoa tietokoneella työskentelylle. Oma työskentelyni keskittyi videoon, joten oli hauska laajentaa perspektiiviä ja kokeilla jotain uuttakin.

Kurssilla käydyt keskustelut tuntuivat tunnerikkaammilta kuin Euroopassa. Ihmiset puhuivat avoimemmin töistään ja meidät haastettiin kommentoimaan muiden töitä herkemmin. Kurssilla minua kiiteltiin siitä, että toin keskusteluun eurooppalaisen näkökulman ja taidepuheen. Joku sanoi, että muistutin heitä siitä, että muuallakin kuin Amerikassa on taidemaailma.

Hauska sattuma oli, että yhdessä luentosalissa oli Jean Sibeliuksen muotokuva ja sen vieressä tekstipätkä liittyen hänen vierailuunsa Norfolkissa. Selvisi, että Sibelius oli hyväksynyt elämänsä aikana ainoastaan yhden kutsun Amerikkaan ja kyseessä oli juuri tämä sama kylä ja samat tilukset.

11. Kenelle suosittelisit kesäkurssia?

Kurssi on tarkoitettu kandivaiheen seuraavana vuonna päättäville opiskelijoille. Kurssilla vaaditaan mukautumiskykyä uudenlaiseen keskusteluun ja intensiiviseen aikatauluun. On oltava valmis muokkaamaan omaa tekemistä palautteen pohjalta.

12. Mitä neuvoja antaisit vaihtoa harkitseville?

Kannattaa rohkeasti lähteä vaihtoon, eikä pelätä muutosta ja epäonnistumista. Ole valmis laajentamaan omaa perspektiiviäsi ja keskustelemaan taiteesta uudella tavalla.