Open search

Programme: Si­ba­fest: Soiva kieli -​laulusarja: Goethe-​Schubertiadi

31.1.2022 klo 19

|

Performers

  • Monica Groop 
  • Yolanda Harding
  • Paulus Hartikainen
  • Kirill Kozlovski
  • Jussi Littunen
  • Joel Papinoja
  • Myra Pranajaya
  • Kaisa Pulkkanen 
  • Petteri Salomaa 
  • Andreas Schmidt
  • Keval Shah
  • Stella Tähtinen 
  • Veikko Vallinoja

A Goethe Schubertiade

Goethe and the Ballad

  • Der Sänger, D194, Vallinoja – Littunen
  • Erlkönig, D328, Schmidt – Papinoja

Goethe’s Heroines

  • Gretchen am Spinnrade, D118, Groop – Kozlovski
  • Kennst du das Land, D321, Tähtinen – Pranajaya
  • from Gesänge aus Wilhelm Meister, D877:   Harding- Shah
  • Lied der Mignon (’Nur wer die Sehnsucht kennt’)
  • Heiss mich nicht reden
  • So lasst mich scheinen

Goethe in Nature

  • Der Musensohn, D764, Salomaa – Shah
  • Am Flusse, D766, Hartikainen – Pulkkanen 
  • Auf dem See, D543, Tähtinen – Pranajaya
  • Schäfers Klagelied, op.3 no.1 D121, Hartikainen – Pulkkanen
  • An den Mond, D259, Salomaa – Shah
  • Wanderers Nachtlied II, D768, Hartikainen – Pulkkanen

Interval

Goethe in Antiquity

  • Grenzen der Menschheit, D716, Schmidt – Shah
  • Ganymed, D544, Tähtinen  – Pranajaya     
  • An Schwager Kronos, D369, Vallinoja – Littunen
  • Prometheus, D674, Schmidt – Shah

Goethe looks East

  • Geheimes, D719, Salomaa – Shah
  • Suleika I, D720, Groop – Kozlovski
  • Suleika II, D717, Groop – Kozlovski
  • Versunken, D715, Vallinoja – Littunen

Laulujen sanat

Der Sänger

Was hör’ ich draussen vor dem Thor,
was auf der Brücke schallen?
Lass den Gesang vor unserm Ohr
im Saale wiederhallen!
Der König sprach’s, der Page lief,
der Page kam, der König rief:
Lasst mir herein den Alten!

Gegrüßet seid mir, edle Herrn,
gegrüsst ihr schönen Damen!
Welch’ reicher Himmel! Stern bei Stern!
Wer kennet ihre Namen?
Im saal voll Pracht und Herrlichkeit
schließt, Augen, euch: hier ist nicht Zeit,
sich staunend zu ergötzen.

Der Sänger drückt’ die Augen ein
und schlug in vollen Tönen:
die Ritter schauten muthig drein,
und in den Schooß die Schönen.
Der König, dem es wohlgefiel,
ließ, ihn zu ehren für sein Spiel,
eine goldne Kette holen.

Die goldne Kette gieb mir nicht,
die kette gieb den Rittern,
vor deren kühnem Angesicht
der Feinde Lanzen splittern.
Gieb sie dem Kanzler, den du hast,
und lass ihn noch die goldne Last
zu andern Lasten tragen.

Ich singe, wie der Vogel singt,
der in den Zweigen wohnet;
das Lied, das aus der Kehle dringt,
ist Lohn, der reichlich lohnet.
Doch darf ich bitten, bitt’ich eins:
Lass mir den besten Becher Weins
in purem Golde reichen.

Er setzt’ ihn an, er trank ihn aus:
O Trank voll süßer Labe!
O, wohl dem hochbeglückten Haus,
wo das ist kleine Gabe!
Ergeht’s euch wohl, so denkt an mich
und danket Gott so warm,
als ich für diesen Trunk euch danke.

Laulaja

suomennos Veikko Vallinoja
Mitä kuulenkaan ulkoa portilta,
mikä ääni sillalta kantautuu?
Antaa tuon laulun kaikua korviimme
täällä salissa!
Näin kuningas puhui, ja palveluspoika juoksi;
Poika palasi, ja kuningas huusi:
Päästäkää vanhus sisään!

Tervehdys teille, jalot herrat,
tervehdys, kauniit neidot!
Miten loistava taivas! Tähti toisensa perään!
Kuka niiden nimet tuntisi!
Täällä loistontäyteisessä salissa
sulkeutukaa, silmät: ei täällä ole aikaa
ihastellen katsella.

Laulaja painoi silmänsä kiinni
ja kajautti täyteen ääneen:
Ritarit katsoivat rohkeasti,
ja neidot painoivat katseensa.
Kuningas, jota esitys kovin miellytti,
antoi hänen laulunsa kunniaksi
hakea kultaisen ketjun.

Älkää antako minulle kultaketjua,
antakaa se ritareille,
joiden uljaiden kasvojen edessä
vihollisen peitset murtuvat.
Antakaa se kanslerillenne,
ja hän kantakoon sen kullan painon
muiden taakkojensa jatkona.

Minä laulan niinkuin lintunen,
joka oksistossa asustaa;
Laulu, joka kurkusta kantautuu,
on itse kaikkein parhain palkkansa.

Mutta jos jotakin voin pyytää, pyydän vain yhtä:
Antakaa tuoda parasta viiniä
puhtaassa kultapikarissa.

Hän asetti pikarin huulilleen ja joi sen tyhjäksi:
Oi juoma täynnä suloisinta virvoitusta!
Oi, miten onnekas on talo,
jossa tämä on vain pieni lahja!
Jos onni on myötänne, niin ajatelkaa minua
ja kiittäkää Jumalaa niin lämpimästi
kuin minä kiitän teitä tästä juomasta.

Erlkönig

Wer reitet so spät durch Nacht und Wind?
Es ist der Vater mit seinem Kind;
er hat den Knaben wohl in dem Arm,
er faßt ihn sicher, er hält ihn warm. –

Mein Sohn, was birgst du so bang dein Gesicht? –
Siehst, Vater, du den Erlkönig nicht?
Den Erlenkönig mit Kron’ und Schweif? –
Mein Sohn, es ist ein Nebelstreif. –

“Du liebes Kind, komm, geh mit mir!
Gar schöne Spiele spiel’ ich mit dir;
manch’ bunte Blumen sind an dem Strand;
meine Mutter hat manch’ gülden Gewand.”

Mein Vater, mein Vater, und hörest du nicht,
was Erlenkönig mir leise verspricht? –
Sei ruhig, bleibe ruhig, mein Kind!
In dürren Blättern säuselt der Wind. –

“Willst, feiner Knabe, du mit mir gehn?
Meine Töchter sollen dich warten schön;
meine Töchter führen den nächtlichen Reihn
und wiegen und tanzen und singen dich ein.”

Mein Vater, mein Vater, und siehst du nicht dort
Erlkönigs Töchter am düstern Ort? –
Mein Sohn, mein Sohn, ich seh’ es genau;
es scheinen die alten Weiden so grau. –

“Ich liebe dich, mich reizt deine schöne Gestalt;
und bist du nicht willig, so brauch’ ich Gewalt.”
Mein Vater, mein Vater, jetzt faßt er mich an!
Erlkönig hat mir ein Leids getan! –

Dem Vater grauset’s, er reitet geschwind,
er hält in Armen das ächzende Kind,
erreicht den Hof mit Müh und Not;
in seinen Armen das Kind war tot.

Keijujen kuningas

suomennos, Erkki Pullinen

Kuka ratsastaa niin myöhään yön ja tuulen läpi?
Se on isä lapsensa kanssa;
hän pitää poikaa käsivarrellaan,
puristaa tiukasti, pitää hänet lämpimänä.

“Poikani, miksi peität kasvosi kuin pelkäisit?”
“Etkö sinä, Isä, näe Keijujen Kuningasta?
Kuningasta kruunuineen ja laahuksineen?”
“Poikani, sehän on vain sumujuova.”

“Lapsi-kulta, tule minun kanssani!
Minä leikin kanssasi hauskoja leikkejä,
rannalla on paljon värikkäitä kukkia,
äidilläni on sinulle paljon kultaisia pukuja.”

“Isä, Isä, etkö sinä kuule,
mitä Keijujen Kuningas lupaa minulle hiljaa?”
“Ole rauhassa, rauhoitu, lapseni:
Se on vain tuuli, joka suhisee kuivissa lehdissä.”

“Tahdotko sinä, kaunis poika, tulla mukaani?
tyttärenikin jo sinua odottavat innoissaan;
johdattavat sinut öiseen piiritanssiin
ja tuudittavat ja tanssittavat ja laulavat uneen.”

“Isä-kulta, etkö sinä näe tuolla
Keijujen Kuninkaan tyttäriä, tuolla pimeässä?”
“Poikani, näenhän minä sen aivan tarkasti:
vanhat pajut siellä hohtavat noin harmaina.”

“Rakastan sinua, minua kiihottaa kauneutesi;
ja jollet tule sovinnolla, vien sinut väkisin.”
“Isä-kulta, Isä-kulta, nyt se tarttuu minuun,
Keijujen Kuningas satuttaa minua!

Isä on kauhuissaan, hän ratsastaa nopeasti
voihkiva lapsi käsivarsillaan.
Mutta kun hän vaivoin pääsee perille,
on lapsi hänen sylissään jo kuollut.

Gretchen am Spinnrade

Meine Ruh’ ist hin,
mein Herz ist schwer;
ich finde sie nimmer
und nimmermehr.

Wo ich ihn nicht hab’,
ist mir das Grab,
die ganze Welt
ist mir vergällt.

Mein armer Kopf
ist mir verrückt,
mein armer Sinn
ist mir zerstückt.

Meine Ruh’ ist hin,
mein Herz ist schwer;
ich finde sie nimmer
und nimmermehr.

Nach ihm nur schau’ ich
zum Fenster hinaus,
nach ihm nur geh’ ich
aus dem Haus.

Sein hoher Gang,
sein’ edle Gestalt,
seines Mundes Lächeln,
seiner Augen Gewalt.

und seiner Rede
Zauberfluß,
sein Händedruck,
und ach, sein Kuß!

Meine Ruh’ ist hin,
mein Herz ist schwer;
ich finde sie nimmer
und nimmermehr.

Mein Busen drängt
sich nach ihm hin.
Ach, dürft’ ich fassen
und halten ihn!

Und küssen ihn
so wie ich wollt’,
an seinen Küssen
vergehen sollt’

Gretchen rukin ääressä  

suomennos Aila Gothóni

Poissa on rauhani,
raskas on sydämeni;
milloinkaan en enää
saa rauhaa.

Ellei hän ole luonani
on se kuolemaksi,
koko maailma
hirvittää minua.

Pääparkani
on sekaisin,
järkyttynyt
on poloinen mieleni.

Poissa on rauhani,
raskas on sydämeni;
milloinkaan en enää
saa rauhaa.

Häntä vain tähystän
ikkunasta,
vain hänen takiaan
poistun talosta.

Hänen ylväs käyntinsä,
jalo hahmonsa,
huuliensa hymy,
silmiensä lumo,

ja hänen puheensa
taikavoima,
kätensä kosketus
ja ah! suudelmansa!

Poissa on rauhani,
raskas on sydämeni;
milloinkaan en enää
saa rauhaa.

Miten kaipaankaan
hänen luoksensa.
Ah, saisinpa häneen tarttua

ja pitää vierellä,
ja suudella häntä
sydämeni kyllyydestä,
hänen suudelmiinsa
menehtyä!

Poissa on rauhani…

Kennst du das Land

Kennst du das Land, wo die Zitronen blühn,
Im dunklen Laub die Gold-Orangen glühn,
Ein sanfter Wind vom blauen Himmel weht,
Die Myrte still und hoch der Lorbeer steht,
Kennst du es wohl?
Dahin! Dahin
Möcht’ ich mit dir, o mein Geliebter, ziehn.
Kennst du das Haus? Auf Säulen ruht sein Dach,
Es glänzt der Saal, es schimmert das Gemach,
Und Mamorbilder stehn und sehn mich an:
Was hat man dir, du armes Kind, getan?
Kennst du es wohl?
Dahin! Dahin
Möcht’ ich mit dir, o mein Beschützer, ziehn.
Kennst du den Berg und seinen Wolkensteg?
Das Maultier sucht im Nebel seinen Weg;
In Höhlen wohnt der Drachen alte Brut;
Es stürzt der Fels und über ihn die Flut,
Kennst du ihn wohl?
Dahin! Dahin
Geht unser Weg! o Vater, lass uns ziehn!

Tunnetko sen maan?

suomennos Sinikka Alstela

Tunnetko sen maan, jossa sitruunat kukkivat,
appelsiinit hehkuvat kullanvärisinä tummassa lehvistössä.
siniseltä taivaalta puhaltaa lempeä tuuli,
hiljainen myrtti ja korkea laakeripuu kasvavat?
Tunnethan sen maan?
Sinne! Sinne
haluaisin lähteä kanssasi, rakkaani.
Tunnetko sen talon? Sen katto lepää pylväiden varassa.
Sali hohtaa, huone välkkyy,
ja siellä on marmoripatsaita, jotka katsovat minua kysyen:
mitä sinulle, lapsikulta, on tehty?
Tunnethan sen talon?
Sinne! Sinne
haluaisin lähteä kanssasi, suojelijani!
Tunnetko sen vuoren pilvenverhoamine polkuineen?
Muuli etsii sumussa tietään,
onkaloissa asuu vanha lohikäärmeen suku,
jyrkkää kalliolta myöten syöksee virta:
Tunnethan sen vuoren?
Sinne! Sinne
käyköön tiemme, isä, lähtekäämme!

Nur Wie die Sehnsucht kennt

Nur wer die Sehnsucht kennt
Weiss, was ich leide!
Allein und abgetrennt
Von aller Freude,
Seh’ ich an’s Firmament
Nach jener Seite.
Ach! der mich liebt und kennt
Ist in der Weite.
Es schwindelt mir, es brennt
Mein Eingeweide.
Nur wer die Sehnsucht kennt
Weiss, was ich leide!

Only those who know longing

English Translation by Richard Stokes.

Only those who know longing
Know what I suffer!
Alone and cut off
From every joy,
I search the sky
In that direction.
Ah! he who loves and knows me
Is far away.
My head reels,
My body blazes.
Only those who know longing
Know what I suffer!

Heiss’ mich nicht reden

Heiss’ mich nicht reden, heiss’ mich schweigen,
Denn mein Geheimnis ist mir Pflicht;
Ich möchte dir mein ganzes Innre zeigen,
Allein das Schicksal will es nicht.
Zur rechten Zeit vertreibt der Sonne Lauf
Die finstre Nacht, und sie muss sich erhellen;
Der harte Fels schliesst seinen Busen auf,
Missgönnt der Erde nicht die tief verborgnen Quellen.
Ein Jeder sucht im Arm des Freundes Ruh,
Dort kann die Brust in Klagen sich ergiessen;
Allein ein Schwur drückt mir die Lippen zu,
Und nur ein Gott vermag sie aufzuschliessen.

Bid me not speak

English Translation by Richard Stokes.

Bid me not speak, bid me be silent,
For I am bound to secrecy;
I should love to bare you my soul,
But Fate has willed it otherwise.
At the appointed time the sun dispels
The dark, and night must turn to day;
The hard rock opens up its bosom,
Does not begrudge earth its deeply hidden springs.
All humans seek peace in the arms of a friend,
There the heart can pour out its sorrow;
But my lips, alas, are sealed by a vow,
And only a god can open them.

So lasst mich scheinen

So lasst mich scheinen, bis ich werde,
Zieht mir das weisse Kleid nicht aus!
Ich eile von der schönen Erde
Hinab in jenes feste Haus.
Dort ruh’ ich eine kleine Stille,
Dann öffnet sich der frische Blick;
Ich lasse dann die reine Hülle,
Den Gürtel und den Kranz zurück.
Und jene himmlischen Gestalten,
Sie fragen nicht nach Mann und Weib,
Und keine Kleider, keine Falten
Umgeben den verklärten Leib.
Zwar lebt’ ich ohne Sorg’ und Mühe,
Doch fühlt’ ich tiefen Schmerz genung.

Vor Kummer altert’ ich zu frühe;

Macht mich auf ewig wieder jung

Thus let me seem

English Translation by Richard Stokes.

Let me appear an angel till I become one;
Do not take my white dress from me!
I hasten from the beautiful earth
Down to that impregnable house.
There in brief repose I’ll rest,
Then my eyes will open, renewed;
My pure raiment then I’ll leave,
With girdle and rosary, behind.
And those heavenly beings,
They do not ask who is man or woman,
And no garments, no folds
Cover the transfigured body.
Though I lived without trouble and toil,
I have felt deep pain enough.
I grew old with grief before my time;
O make me forever young again!

Der Musensohn 

Durch Feld und Wald zu schweifen,
mein Liedchen weg zu pfeifen,
so geht’s von Ort zu Ort!
Und nach dem Takte reget,
und nach dem Maß beweget
sich alles an mir fort.

Ich kann sie kaum erwarten,
die erste Blum’ im Garten,
die erste Blüt’ am Baum.
Sie grüßen meine Lieder,
und kommt der Winter wieder,
sing’ ich noch jenen Traum.

Ich sing’ ihn in der Weite,
auf Eises Läng’ und Breite,
da blüht der Winter schön!
Auch diese Blüte schwindet,
und neue Freude findet
sich auf bebauten Höhn.
Denn wie ich bei der Linde
das junge Völkchen finde,
sogleich erreg’ ich sie.
Der stumpfe Bursche bläht sich,
Das steife Mädchen dreht sich
nach meiner Melodie.

Ihr gebt den Sohlen Flügel
und treibt, durch Tal und Hügel,
den Liebling weit vom Haus.
Ihr lieben holden Musen,
Wann ruh’ ich ihr am Busen
auch endlich wieder aus?

Runotarten lemmikki 

suomennos Teivas Oksala

Maan, metsän halki liidän
ja soittoon laulun liitän,
niin kauas kulku vie!
Maailma tahtiin liikkuu,
rytmissä kaikki kiikkuu,
vaan eessä aukee tie.

Puutarhan ensi kukkaa,
puun latvan lehvätukkaa
jo kaipaan maltiton.
Saan laulun niille soittaa,
kun jälleen talvi koittaa,
unelma muisto on.

Taas siitä laulan täällä
nyt laakealla jäällä,
kun talvi kukoistaa!
Sen kukka kohta haihtuu,
vaan uuteen riemu vaihtuu,
taas siintää vuoret, maa.

Lehmusten suurten alla
väen nuoren kaikkialla
heti rytmein kiihdytän.
Nyt juro poika pyörii,
ja ujo tyttö hyörii,
niin heidät viihdytän.

Te siivet jalkaan luotte
ja vaeltaa mun suotte
niin kaukaisuutta päin.
Oi armaat Muusat, milloin
saan rentoutua illoin
tuon rinnoilla taas näin?

Am Flusse

Verfliesset, vielgeliebte Lieder,
Zum Meere der Vergessenheit!
Kein Knabe sing’ entzückt euch wieder,
Kein Mädchen in der Blütenzeit.

Ihr sanget nur von meiner Lieben;
Nun spricht sie meiner Treue Hohn.
Ihr wart ins Wasser eingeschrieben;
So fliesst denn auch mit ihm davon.

Joella

suomennos Paulus Hartikainen

Virratkaa pois, rakkaat laulut,
unohduksen mereen!
Ei enää haltioissaan laulavaa poikaa,
ei tyttöä keväässä.

Te lauloitte vain rakkaudestani,
nyt hän ivaa uskollisuuttani.
Te olitte veteen kirjoitetut,
joten virratkaa myös pois sen mukana.

Auf dem See

Und frische Nahrung, neues Blut
Saug’ ich aus freier Welt;
Wie ist Natur so hold und gut,
Die mich am Busen hält!
Die Welle wiegen unsern
Kahn Im Rudertakt hinauf,
Und Berge, wolkig himmelan,
Begegnen unserm Lauf.
Aug’, mein Aug’, was sinkst du nieder?
Goldne Träume, kommt ihr wieder?
Weg, du Traum! so gold du bist;
Hier auch Lieb’ und Leben ist.
Auf der Welle blinken
Tausend schwebende Sterne,
Weiche Nebel trinken
Rings die türmende Ferne;
Morgenwind umflügelt
Die beschattete Bucht,
Und im See bespiegelt
Sich die reifende Frucht.

Järvellä

suomennos Stella Tähtinen

Ja raikasta ravintoa, uutta verta
Imen näistä aukeista
Miten suloinen ja kiltti onkaan Luonto,
Joka painaa minut rintaansa vasten!
Aallot tuudittavat venettämme
Airojen rytmiin,
Ja vuoret, jotka liitävät pilvessä kohti taivaita,
Tapaavat meidät polullamme.
Miksi, silmäni, katsotte alas?
Kultaiset unet, palaatteko?
Pois, oi uni, vaikka kultainenkin;
Täällä myös on rakkaus ja elämä.
Tähtiä tuhansittain
Ajelehtii ja säihkyy aalloilla,
Hellä utu nielee
suunnattoman taivaanrannan;
Aamun tuulahdus lepattaa
Varjoisan lahden ympärillä,
Ja kypsyvä hedelmä
heijastuu järveen.

Schäfers Klagelied

Da droben auf jenem Berge,
Da steh ich tausendmal,
An meinem Stabe gebogen
Und schaue hinab in das Tal.

Dann folg ich der weidenden Herde,
Mein Hündchen bewahret mir sie.
Ich bin heruntergekommen
Und weiß doch selber nicht wie.

Da stehet von schönen Blumen
Die ganze Wiese so voll.
Ich breche sie, ohne zu wissen
Wem ich sie geben soll.

Und Regen, Sturm und Gewitter
Verpaß ich unter dem Baum.
Die Türe dort bleibet verschlossen
Denn alles ist leider ein Traum.

Es stehet ein Regenbogen
Wohl über jenem Haus!
Sie aber ist weggezogen,
Und weit in das Land hinaus.

Hinaus in das Land und weiter,
Vielleicht gar über die See.
Vorüber, ihr Schafe, vorüber!
Dem Schäfer ist gar so weh.

Paimenen valituslaulu

suomennos Aila Gothóni

Tuolla ylhäällä vuorella
seisoin tuhannesti,
nojaten vaelluskeppiini
katselin alas laaksoon.

Laumani mukana,
jota koirani paimentaa,
olen laskeutunut alas,
tuskin tiedän, miten.

Siinä edessäni on niitty
yltäänsä kauniita kukkia.
Taitan niitä, enkä tiedä
kenelle ne antaisin.

Sadetta, myrskyä ja ukkosta
seuraan puun alta.
Ovi tuolla pysyy suljettuna;
sillä unta on kaikki, valitettavasti.

Sateenkaari kaartuu
tuon talon ylitse!
Hän on mennyt muualle
kauas maailmalle!

Kauas, maan yli ja kauemmas,
ehkä merenkin ylitse.
Ohi, lampaat, ohi!
Paimenen olo on murheellinen.

An den Mond 

Füllest wieder Busch und Tal
still mit Nebelglanz,
lösest endlich auch einmal
meine Seele ganz;

breitest über mein Gefild
lindernd deinen Blick,
wie des Freundes Auge mild
über mein Geschick.

Jeden Nachklang fühlt mein Herz
Froh- und trüber Zeit,
wandle zwischen Freud’ und Schmerz
in der Einsamkeit.

Fließe, fließe, lieber Fluß!
Nimmer werd’ ich froh,
so verrauschte Scherz und Kuß,
und die Treue so.

Rausche, Fluß, das Tal entlang,
ohne Rast und Ruh,
rausche, flüstre meinem Sang
Melodien zu,

wenn du in der Winternacht
wütend überschwillst,
oder um die Frühlingspracht
junger Knospen quillst.

Selig, wer sich vor der Welt
ohne Haß verschließt,
einen Freund am Busen hält
und mit dem genießt,

was, von Menschen nicht gewußt
oder nicht bedacht,
durch das Labyrinth der Brust
wandelt in der Nacht.

Kuulle 

suomennos Teivas Oksala

Jälleen pensaat, laaksomaan
usvaan hopeoit,
vapauttaa kokonaan
sielun vihdoin voit.

Valat ylle niittyjen
katseen lempeän,
niin kuin yli tuskien
silmät ystävän.

Ilon kaiun, murheenkin
saanhan tuntea,
riemun, tuskan vaihtuvin
vuoroin kokea.

Juoskaa vedet vaihtuvat!
Riemu saavu ei,
naljat, suukot haihtuvat,
petos uskon vei.

Pauhaa, virta, laaksossas
lepäämättä niin,
pauhaa, kuiski solinas
laulun säveliin,

milloin yllyt talviöin
kuohuin tulvimaan
taikka kevään kukkavöin
puut saat versomaan.

Autuas, ken hyörinän
vihaamatta voi
jättää, kera ystävän,
jonka luoja soi,

nauttii, minkä ihminen
vain voi aavistaa,
labyrinttiin sydämen
yössä vaeltaa.

Wanderers nachtlied II

Über allen Gipfeln
Ist Ruh’,
In allen Wipfeln
Spürest du
Kaum einen Hauch;
Die Vögelein schweigen im Walde.
Warte nur, balde
Ruhest du auch.

Vaeltajan yölaulu 

suomennos Aila Gothóni

Vuorten yllä
hiljaisuus,
puiden latvoissa
tunnet
tuskin virettäkään;
metsän linnut vaikenevat.
Odota, pian
lepäät sinäkin!

Grenzen der Menschheit

Wenn der uralte,
Heilige Vater
Mit gelassener Hand
Aus rollenden Wolken
Segnende Blitze
Über die Erde sä’t,
Küss’ ich den letzten
Saum seines Kleides,
Kindliche Schauer
Tief in der Brust.

Denn mit Göttern
Soll sich nicht messen
Irgend ein Mensch.
Hebt er sich aufwärts
Und berührt
Mit dem Scheitel die Sterne,
Nirgends haften dann
Die unsichern Sohlen,
Und mit ihm spielen
Wolken und Winde.

Steht er mit festen,
Markigen Knochen
Auf der wohlgegründeten
Dauernden Erde;
Reicht er nicht auf,
Nur mit der Eiche
Oder der Rebe
Sich zu vergleichen.

Was unterscheidet
Götter von Menschen?
Dass viele Wellen
Vor jenen wandeln,
Ein ewiger Strom:
Uns hebt die Welle,
Verschlingt die Welle,
Und wir versinken.

Ein kleiner Ring
Begränzt unser Leben,
Und viele Geschlechter
Reihen sich dauernd
An ihres Daseins
Unendliche Kette.

Limitations of mankind

English translation: Richard Stokes

When the ancient of days,
The holy father
With a serene hand
From rolling clouds
Scatters beneficent lightning
Over the earth,
I kiss the extreme
Hem of his garment,
Childlike awe
Deep in my breast.

For no man
Should measure himself
Against the gods.
If he reaches up
And touches
The stars with his head,
His uncertain feet
Lose their hold,
And clouds and winds
Make sport of him.

If he stands with firm,
Sturdy limbs
On the sold
Enduring earth,
He cannot even reach up
To compare himself
With the oak
Or vine.

What distinguishes
Gods from men?
Before the,
Many waves roll onwards,
An eternal river:
We are tossed by the wave,
Engulfed by the wave,
And we founder.

A little ring
Bounds our life,
And many generations
Constantly succeed each other
Like links in the endless chain
Of existence.

Ganymed      

Wie im Morgenglanze
Du rings mich anglühst,
Frühling, Geliebter!
Mit tausendfacher Liebeswonne
Sich an mein Herz drängt
Deiner ewigen Wärme
Heilig Gefühl,
Unendliche Schöne!
Dass ich dich fassen möcht’
In diesen Arm!
Ach, an deinem Busen
Lieg’ ich, schmachte,
Und deine Blumen, dein Gras
Drängen sich an mein Herz.
Du kühlst den brennenden
Durst meines Busens,
Lieblicher Morgenwind!
Ruft drein die Nachtigall
Liebend mach mir aus dem Nebeltal.
Ich komm’, ich komme!
Wohin? Ach wohin?
Hinauf! Hinauf strebt’s.
Es schweben die Wolken
Abwärts, die Wolken
Neigen sich der sehnenden Liebe.
Mir! Mir!
In euerm Schosse
Aufwärts!
Umfangend umfangen!
Aufwärts an deinen Busen,
Alliebender Vater!

Ganymedes

suomennos Aale Tynni

Miten aamuruskossa
vastaani hehkut,
kevät, sinä armas!
Tuhatkertainen rakkauden autuus
sydämeeni tunkee
kera ikuisen lämpösi
pyhän tunteen,
sinä rajattoman kaunis!
Sinut jospa kietoa voisin
käsivarsiini näihin!
Ah, sinus povellasi
riutuen lepään,
kukkasi, ruohosi
sydämelleni kurkoittuvat.
Sinä rintani polttavan
janon virvoitat,
suloinen aamutuuli!
Satakieli hellästi kutsuu
minua laaksosta usvaisesta.
Minä tulen, minä tulen!
Minne? Ah, minne?
Ylös, ylös yhä.
Leijailevat pilvet
alemmas, pilvet
taipuvat ikävöivän rakkauden puoleen,
minun, minun!
Teidän sylissänne
ylöspäin,
syleiltynä, syleillen!
Ylöspäin
rintaasi vasten,
kaikkirakastava isä.

An Schwager Kronos

Spute dich, Kronos!
Fort den rasselnden Trott!
Bergab gleitet der Weg:
Ekles Schwindeln zögert
Mir vor die Stirne dein Zaudern.
Frisch, holpert es gleich,
Über Stock und Steine den Trott
Rasch ins Leben hinein!

Nun schon wieder
Den eratmenden Schritt
Mühsam berghinauf,
Auf denn, nicht träge denn
Strebend und hoffend hinan!

Weit, hoch, herrlich
Rings den Blick ins Leben hinein;
Vom Gebirg zum Gebirge
Schwebet der ewige Geist,
Ewigen Lebens ahndevoll.

Seitwärt des Überdachs Schatten
Zieht dich an
Und ein Frischung verheissender Blick
Auf der Schwelle des Mädchens da
Labe dich! – Mir auch, Mädchen,
Diesen schäumenden Trank,
Diesen frischen Gesundheitsblick!

Ab denn, rascher hinab!
Sieh, die Sonne sinkt!
Eh sie sinkt, eh mich Greisen
Ergreift im Moore Nebelduft,
Entzahnte Kiefer schnattre
Und das schlotternde Gebein,

Trunknen vom letzten Strahl
Reiss mich, ein Feuermeer
Mir im schäumenden Aug’
Mich geblendeten Taumelnden
In der Hölle nächtliches Tor.

Töne, Schwager, in’s Horn,
Rassle den schallenden Trab,
Dass der Orkus vernehme: wir kommen,
Dass gleich an der Tür
Der Wirt uns freundlich empfange.

Kronos-ajurille

suomennos Veikko Vallinoja

Kiirehdi, Kronos!
Eespäin jylisevää laukkaa!
Alamäkeen käy tie:
Ällöttävä sekavuus valtaa mieleni
hidastelusi vuoksi.
Nopeaan, rymistellen
yli oksien ja kivien, laukkaa
kiireesti elämää päin!

Nyt eteenpäin vaan
hengästynein askelin
vaivalloisesti ylös vuorelle,
Ylös nyt, älä vitkastele
ponnistellen ja toivoen ylöspäin!

Avarana, korkeana, mahtavana
levittäytyy elämä katseeni alle;
Huipulta huipulle
puhaltaa ikuinen henki,
täynnä ikuisen elämän toivoa.

Tienlaitaan katoksen varjo
sinut houkuttaa,
ja virkistystä lupailee katse
kynnyksellä seisovan neidon.
Virvoita itseäsi! – Minullekin, neitonen,
tuota kuohuvaa juomaa,
ja raikas, elvyttävä katsahdus!

Nyt alas, riennä alaspäin!
Katso, aurinko laskee!
Ennen kuin se laskee, ennen kuin minut
vanhan miehen kietoo nummen usva,
Hampaattomat leuat louskuvat
ja luut kalisevat,

viime säteestä juovuksissa
tempaise minut, tulimeri
joka silmissäni kuohuaa,
minut sokaistuneen haparoijan
läpi Helvetin öisen portin.

Ajuri, puhalla torveen,
äänekkäästi kolistellen laukkaa,
jotta Orcus kuulisi: me tulemme;
että jo ovella ystävällisenä
majatalonpitäjä ottaisi meidät vastaan.

Prometheus

Bedecke deinen Himmel, Zeus,
Mit Wolkendunst,
Und übe, dem Knaben gleich,
Der Disteln köpft,
An Eichen dich und Bergeshöhn;
Musst mir meine Erde
Doch lassen stehn,
Und meine Hütte, die du nicht gebaut,
Und meinen Herd,
Um dessen Glut
Du mich beneidest.

Ich kenne nichts Ärmeres
Unter der Sonn’ als euch, Götter!
Ihr nähret kümmerlich
Von Opfersteuern
Und Gebetshauch
Eure Majestät,
Und darbtet, wären
Nicht Kinder und Bettler
Hoffnungsvolle Toren.
Da ich ein Kind war,
Nicht wusste wo aus noch ein,
Kehrt’ ich mein verirrtes Auge
Zur Sonne, als wenn drüber wär’
Ein Ohr, zu hören meine Klage,
Ein Herz wie mein’s,
Sich des Bedrängten zu erbarmen.

Wer half mir
Wider der Titanen Übermut?
Wer rettete vom Tode mich,
Von Sklaverei?
Hast du nicht alles selbst vollendet,
Heilig glühend Herz?
Und glühtest jung und gut,
Betrogen, Rettungsdank
Dem Schlafenden da droben?

Ich dich ehren? Wofür?
Hast du die Schmerzen gelindert
Je des Beladenen?
Hast du die Tränen gestillet
Je des Geängsteten?
Hat nicht mich zum Manne geschmiedet
Die allmächtige Zeit
Und das ewige Schicksal,
Meine Herrn und deine?

Wähntest du etwa,
Ich sollte das Leben hassen,
In Wüsten fliehen,
Weil nicht alle
Blütenträume reiften?

Hier sitz’ ich, forme Menschen
Nach meinem Bilde,
Ein Geschlecht, das mir gleich sei,
Zu leiden, zu weinen,
Zu geniessen und zu freuen sich
Und dein nicht zu achten,
Wie ich!

Prometheus

English translation Richard Wigmore © 2005

Cover your heaven, Zeus,
with a gauze of cloud.
And, like a boy beheading thistles,
practise on oak trees
and mountain peaks;
but you will have to leave
my world standing,
and my hut, which you did not build,
and my fireside,
whose glow
you envy me.
I know nothing more wretched
beneath the sun than you gods!
Meagrely you nourish
your majesty
with offerings
and the breath of prayer,
and would starve
if children and beggars
were not ever-hopeful fools.

When I was a child
and did not know a thing,
I turned my perplexed gaze
to the sun, as if beyond it
there were an ear to listen to my lament,
and a heart like mine
to pity the distressed.

Who helped me
against the overweening pride of the Titans?
Who saved me from death
and from slavery?
Did you not accomplish it all yourself,
sacred, ardent heart?
And, deceived in your youthful goodness,
were you not fired with gratitude
for your deliverance to the sleeper up above?

I honour you? What for?
Have you ever eased the suffering
of him who is oppressed?
Have you ever dried the tears
of him who is troubled?
Did not almighty Time
and eternal Fate,
my masters and yours,
forge me into a man?

Did you perhaps imagine
that I would hate life,
flee into the wilderness,
because not all
my blossoming dreams bore fruit?

Here I sit, forming men
in my own image,
a race that shall be like me,
that shall suffer, weep,
enjoy and rejoice,
and ignore you,
as I do!

Geheimes

Über meines Liebchens Äugeln
stehn verwundert alle Leute;
ich, der Wissende, dagegen,
weiß recht gut, was das bedeute.

Denn es heißt: ich liebe diesen,
und nicht etwa den and jenen.
lasset nur, ihr guten Leute,
euer Wundern, euer Sehnen!

Ja, mit ungeheuren Mächten
blicket sie wohl in die Runde;
doch sie sucht nur zu verkünden
ihm die nächste süße Stunde.

Salattua 

suomennos Aila Gothóni

Kultani katsetta
ihmettelee kaikki väki:
minä, tietävä, sitä vastoin
tiedän hyvin, mitä se tarkoittaa.

Sillä se merkitsee: minä rakastan häntä,
en suinkaan ketä hyvänsä.
Lopettakaa, hyvät ihmiset
ihmettelynne, kaipuunne!

Niin, valtava on hänen
katseensa tenho jokaikiseen:
mutta hän tahtoo vain muistuttaa
rakkaintaan tulevasta ihanasta hetkestä.

Suleika I                                            

Suleikas Gesang an den Ostwind 

Was bedeutet die Bewegung?
Bringt der Ost mir frohe Kunde?
Seiner Schwingen frische Regung
Kühlt des Herzens tiefe Wunde.

Kosend spielt er mit dem Staube,
Jagt ihn auf in leichten Wölkchen,
Treibt zur sichern Rebenlaube
Der Insekten frohes Völkchen.

Lindert sanft der Sonne Glühen,
Kühlt auch mir die heißen Wangen,
Küßt die Reben noch im Fliehen,
Die auf Feld und Hügel prangen.

Und mir bringt sein leises Flüstern
Von dem Freunde tausend Grüße;
Eh’ noch diese Hügel düstern,
Grüßen mich wohl tausend Küsse.

Und so kannst du weiterziehen!
Diene Freunden und Betrübten.
Dort, wo hohe Mauern glühen,
Find ich bald den Vielgeliebten.

Ach, die wahre Herzenskunde,
Liebeshauch, erfrischtes Leben
Wird mir nur aus seinem Munde,
Kann mir nur sein Atem geben.

Suleikan laulu Itätuulelle 

suomennos Erkki Pullinen

Mitä tuo liike on?
Tuoko Itätuuli minulle iloisen viestin?
Sen siipien raikas havina
viilentää sydämen syviä haavoja.

Hyväillen se leikkii pölyllä,
nostaa sen ilmaan pieniksi pilviksi,
ajaa viininlehtien suojaan
hyönteisten iloisen pikkukansan.

Lievittää hellästi auringon hehkua
viilentää kuumia poskianikin,
suutelee vielä hyvästiksi viinitarhoja,
jotka kukoistavat vainioilla ja kukkuloilla.

Ja minulle tuo tuulen hiljainen kuiske
tuhansia terveisiä ystävältäni;
ennen kuin nämä kukkulat hämärtyvät,
minua tervehtii tuhat hänen suudelmaansa.

Ja niin voit, tuuli, jatkaa matkaasi!
Palvele ystäviä ja masentuneita.
Siellä, missä korkeat muurit hehkuvat,
tapaan pian Hänet, jota niin paljon rakastan.

Voi, sydämen aidon viestin,
rakkauden tuulahduksen, virvoituksen
elämääni, kaiken saan vain Hänen suustaan
vain hänen hengityksensä voi sen antaa.

Suleika II

Suleikas Gesang an den Westwind 

Ach, um deine feuchten Schwingen,
West, wie sehr ich dich beneide:
denn du kannst ihm Kunde bringen,
was ich in der Trennung leide!

Die Bewegung deiner Flügel
weckt im Busen stilles Sehnen;
[Blumen, Augen, Wald und Hügel] (1)
stehn bei deinem Hauch in Tränen.

Doch dein mildes, sanftes Wehen
kühlt die wunden Augenlider;
ach, für Leid müßt’ ich vergehen,
hofft’ ich nicht zu sehn ihn wieder.

Eile denn zu meinem Lieben,
spreche sanft zu seinem Herzen;
doch vermeid’ ihn zu betrüben,
und verbirg ihm meine Schmerzen!

Sag ihm, aber sag’s bescheiden:
seine Liebe sei mein Leben,
freudiges Gefühl von beiden,
wird mir seine Nähe geben.

Suleikan laulu Länsituulelle 

suomennos Erkki Pullinen

Voi, kosteiden siipiesi vuoksi
kadehdin sinua, Länsituuli, niin paljon:
Sinähän voit viedä hänelle viestin,
miten paljon kärsin ollessamme erossa!

Sinun siipiesi havina
herättää rinnassani hiljaista kaipausta;
kukat, vainiot, metsä ja kukkulat
kyynelehtivät sinun huokuessasi.

Mutta sinun lempeä tuulahduksesi
viilentää kipeät silmäluomet;
voi, minä menehtyisin suruuni,
ellen niin toivoisi tapaavani hänet jälleen.

Kiiruhda, tuuli,  siis rakkaani luo,
juttele hellästi hänen sydämelleen;
mutta ettet masentaisi häntä,
älä kerro hänelle minun tuskistani.

Sano hänelle, mutta sano se varovaisesti:
Hänen rakkautensa on koko elämäni,
riemullisen tunteen siitä
antaa minulle Hänen läheisyytensä.

Versunken

Voll Locken kraus ein Haupt so rund!
Und darf ich dann in solchen reichen Haaren
mit vollen Händen hin- und widerfahren,
da fühl’ ich mich von Herzensgrund gesund.
Und küss’ ich Stirne, Bogen, Auge, Mund,
dann bin ich frisch und immer wieder wund.
Der fünfgezackte Kamm, wo soll er stocken?
Er kehrt schon wieder zu den Locken.
Das Ohr versagt sich nicht dem Spiel,
so zart zum Scherz, so liebeviel!
Doch wie man auf dem Köpfchen kraut,
man wird in solchen reichen Haaren
für ewig auf- und niederfahren.
Voll Locken kraus ein Haupt so rund!

Uppoutunut

suomennos Jussi Littunen

Kiharoita täynnä niin pyöreä pää!
Ja kun saan tuollaisia runsaita kutreja
haroa täysin käsin edestakaisin
tunnen itseni sydämeni pohjastakin terveeksi. 

Ja kun suutelen otsaa, silmäkulmia, silmiä, suuta,
olen voimissani, ja yhä uudelleen herkkänä.
Viisipiikkinen kampa, mihin se seisahtaisi?
Se vaeltaa jälleen kohti kutreja.
Korva ei kieltäydy leikistä,
niin kiusoittelevasta, niin hellästä!
Mutta aivan kuin pikku päätäkin hyväillä,
tahtoo tuollaisia runsaita kutreja
haroa loputtomasti edestakaisin.
Kiharoita täynnä niin pyöreä pää.

Esiintyjäesittelyt

Monica Groop

Oopperalaulaja ja mezzosopraano Monica Groop on esiintynyt tunnetuissa ooppera- ja konserttitaloissa ympäri maailmaa mm. Lontoossa Covent Gardenissa, Royal Festival Hallissa ja Wigmore Hallissa, Pariisin Opera Garnier ja Opera Comique oopperataloissa, Bayerische Staatsoperissa Münchenissä, New Yorkin Carnegie Hallissa, Wienin Musikvereinissa, Los Angelesin, San Franciscon ja Sao Paolon

konserttitaloissa yhteistyössä kuuluisten kapellimestareiden kanssa. Monipuolisella urallaan Groop on yhdistänyt barokkimusiikin, oopperan, resitaalit, sinfonia- ja kamarimusiikin sekä laajasti tunnustusta saaneen levytuotannon, joka sisältää yli 80 levyä Hän toimi Sibelius-Akatemian laulutaiteen professorina 2009-2013, ja hän pitää säännöllisesti mestariluokkia Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Hänelle myönnettiin Pro Finlandia-mitali 2005, ja hän on Ruotsin Kuninkaallisen Musiikkiakatemian jäsen. Vuodesta 2014 Groop on viettänyt vapaa-aikansa Pellingissä, jonne hän perusti Pellingin musiikkipäivät 2016.

Yolanda Harding

British Soprano, Yolanda Harding, started her Vocal Arts Masters at the Sibelius Academy September 2021 and has had a successful first term performing French, Russian and Italian songs. In April, she will debut as the soprano soloist in Mendelssohn’s Paulus Oratorio with Kuopio Choir. Previously, Harding completed her Opera Diploma from The Associated Studios and her undergraduate music studies at Royal Holloway University of London. During this time she performed many roles including;  Zerlina (Don Giovanni), Barbarina (Figaro), Papagena & 3rd Spirit (Die Zauberflöte), Kate (Pirates of Penzance). Harding’s competition successes include The Dame Felicity Lott prize and BMCF German Lieder prize.

Paulus Hartikainen

Baritoni Paulus Hartikainen on maisteriopiskelija Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin osastolta. Laulua hän opiskelee Rabbe Österholmin johdolla.

Kirill Kozlovski

Kirill Kozlovski on opiskellut pianonsoittoa Valko-Venäjän Musiikkiakatemiassa nuoriso-osastolla, Sibelius-Akatemiassa sekä Wienin Musiikkiyliopistossa. Vuonna 2017 hän valmistui musiikin tohtoriksi Sibelius-Akatemiasta aiheenaan  Dmitri Šostakovitšin musiikin kontekstualisaatio. Kirill Kozlovski on menestynyt kotimaisissa ja kansainvälisissä pianokilpailuissa. Vuonna 2005 hänet valittiin Finland Festivalsin vuoden 2005 nuoreksi taiteilijaksi.

Kozlovski on esiintynyt soolokonsertein ja kamarimuusikkona useilla kansainvälisillä festivaaleilla mm. Ranskassa, Saksassa, Sveitsissä, Venäjällä, Virossa, Espanjassa ja Suomessa. Kirill Kozlovski esiintyy säännöllisesti liedpianistina Suomessa ja ulkomailla. Hän on esiintynyt yhdessä mm. Jorma Hynnisen, Monica Groopin, Miina-Liisa Värelän, Jenni Lättilän sekä Mika Kareksen kanssa.

Jussi Littunen

Jussi Littunen on monipuoliseen muusikkouteen pyrkivä pianisti, joka viihtyy parhaiten laulumusiikin parissa, mutta on esiintynyt myös yksin, kamarimuusikkona, orkesterisoittajana sekä ooppera- ja operettituotannoissa. Hän aloitti pianonsoiton Turun konservatoriolla Helmi Hännisen oppilaana, valmistui muusikoksi Helsingin konservatoriolta Antti Hotin johdolla, ja suorittaa parhaillaan pianon maisteriopintoja Sibelius-Akatemiassa Ilmo Rannan luokalla. Liediä hän on opiskellut mm. Heikki Pellisen, Ilmo Rannan ja Keval Shah’n johdolla. Yhteistyö baritoni Veikko Vallinojan kanssa alkoi syksyllä 2014, ja duoa on kuultu mm. Sibeliuksen synnyinkodissa sekä Laulun valo -liedfestivaalilla. Vuonna 2015 Vallinoja ja Littunen palkittiin konserttipalkinnolla Helsinki lied -kilpailun B-sarjassa (alle 25-vuotiaat). Viime syksynä duo eteni saman kilpailun A-sarjan finaaliin.

Joel Papinoja

Valkealaislähtöinen Joel Papinoja on monipuolinen muusikko, joka viihtyy lavalla niin soolo- kuin lied- ja kamaripianistina. Hän on esiintynyt Yhdysvalloissa, Australiassa, Saksassa ja Irlannissa sekä Suomessa muun muassa Urkuyö ja Aaria-, Eurajoki Bel Canto -festivaaleilla, Heinäveden Musiikkipäivillä sekä Rauma Festivossa. Orkesterimuusikkona hän on esiintynyt Tapiola Sinfonietan, Kymi Sinfonietan ja Lohjan kaupunginorkesterin riveissä sekä New Yorkissa, Helsingin Juhlaviikoilla ja kantaesittänyt Ilkka Kuusiston, Uljas Pulkkiksen ja Paavo Korpijaakon musiikkia. Papinoja aloitti pianonsoiton opintonsa Pohjois-Kymen Musiikkiopistossa Ari Helanderin johdolla ja valmistui joulukuussa 2014 musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta opettajanaan professori Erik T. Tawaststjerna.

Myra Karlina Pranajaya

A native of Medan, Indonesia, Myra Karlina Pranajaya is currently pursuing her Master’s degree in Piano Performance with Prof. Tuija Hakkila at the Sibelius Academy University of Arts Helsinki. In 2015, she went to Berlin, Germany, and received private lessons from pianist Hinrich Alpers. In 2020, she graduated with a Bachelor’s degree in Piano Performance from Hochschule für Musik Freiburg in Germany, where she studied under the tutelage of Prof. Hardy Rittner and Tamara Stefanovich.

Kaisa Pulkkanen

Kaisa Pulkkanen tekee pianomusiikin maisteriopintoja Teppo Koiviston ja Juhani Lagerspetzin johdolla. Liedopinnoissa heitä ovat ohjanneet Keval Shah ja Ilmo Ranta. Syksyllä 2021 duo esiintyi Helsinki Lied -kilpailun finaalissa.

Petteri Salomaa

Petteri Salomaa (s.1961) on opiskellut laulua Sibelius-Akatemiassa täydentäen ne siellä vuonna 2003 suoritettuun musiikin tohtorin tutkintoon saakka.

Salomaalla on mittava kansainvälinen ura sekä ooppera- että konserttilaulajana. Oopperadebyytti oli Suomen Kansallisoopperassa 1983 Figaron häiden Figarona. Hän on esittänyt lukuisia baritonirooleja merkittävissä eurooppalaisissa oopperataloissa ja vieraillut säännöllisesti Suomen Kansallisoopperassa sekä esiintynyt runsaasti oratorio- ja konserttisolistina ja liedlaulajana.

Hän on tehnyt useita arvostettuja kotimaisia ja kansainvälisiä ooppera- ja oratoriolevytyksiä, tehnyt lukuisia lied-nauhoituksia Yleisradiolle sekä esiintynyt televisiossa laulajana ja asiantuntijatehtävissä.

Petteri Salomaa toimii tällä hetkellä Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa laulutaiteen professorina.

Keval Shah

Keval Shah is Lecturer of Lied at the Sibelius Academy, Helsinki and is at the forefront of a new generation of song accompanists. He has performed in many of the world’s most prestigious venues and festivals including the Wigmore Hall, Heidelberger Frühling, Oxford Lieder Festival and Aldeburgh Festival, and has recorded for Decca Classics and the BBC. This season he gives two recitals at Wigmore Hall, returns to the Oxford Lieder Festival and makes multiple appearances on BBC Radio 3, including presenting a three-part series on art song and chamber music. He has taught at the Royal Academy of Music and Royal College of Music, London and held an Edison Fellowship at the British Library.

Andreas Schmidt

Andreas Schmidt studied organ, piano and conducting before concentrating on his voice with Ingeborg Reichelt in Düsseldorf and Dietrich Fischer-Dieskau in Berlin. He began his international career at the Deutsche Oper Berlin, which led him to the major venues of opera and concert worldwide performing with nearly all important orchestras and conductors. Numerous productions for TV and Radio as well as more then 130 CDs for DGG, EMI, Philips, Decca, Sony, BMG. Professor of voice in Munich, Salzburg and Helsinki.

Stella Tähtinen

Stella Tähtinen is a Finnish soprano, currently in the final year of her studies at the Sibelius Academy Opera School. Prior to her studies in Finland, Tähtinen completed her Bachelor’s degree at the Royal Northern College of Music in Manchester, UK. During her time at the Sibelius Academy she has performed the roles of Fiordiligi, Miss Wordsworth and Suzel in the Opera School’s productions and is currently eagerly looking forward to performing the role of Berehnia in the world-premiere of Uljas Pulkkis’ All the Truths we cannot see. Aside from opera, Tähtinen thoroughly enjoys the world of song.

Veikko Vallinoja

Veikko Vallinoja (s.1995) on helsinkiläinen baritoni, joka opiskelee Sibelius-Akatemian laulumusiikin osastolla opettajanaan Hannu Niemelä. Hänen aiempia opettajiaan ovat olleet mm. Erkki Rajamäki ja Ritva Laamanen. Yhteistyö pianisti Jussi Littusen kanssa alkoi vuonna 2014.

Veikko on kysytty solisti kuorojen konserteissa ja on esiintynyt mm. Suomen Laulun ja Kauppatieteen ylioppilaskunnan laulajien solistina. Vuodesta 2015 alkaen Veikko on laulanut Savonlinnan Oopperajuhlakuorossa. Syksyllä 2020 hän lauloi Vicarin roolin Sibelius-Akatemian Albert Herring -tuotannossa. Veikon lauluopintoja on tukenut Selim Eskelinin säätiö.