Käsiohjelma: Ville Raasakka – Coal, Wood, Oil
20.11.2021 klo 14
Esiintyjät
Kazutaka Morita, esineet
Eeva Rysä, sello
Lambis Pavlov, piano
Maria Puusaari, viulu
Olli Ovaskainen, elektroniikka
Zagros ensemble:
Hanna Kinnunen, huilu
Paula Malmivaara, oboe
Mikko Raasakka, klarinetti
Petri Komulainen, käyrätorvi
Mikko-Pekka Svala, fagotti
Earth Ears ensemble:
Livia Schweizer, huilu
Lucy Abrams-Husso, klarinetti
Iida-Vilhelmiina Sinivalo, sello
Ohjelma
Ville Raasakka:
Coal Plant (2016) 11’
Everyday Etudes No.3: Fireplace (2021) 8’
Bark (2020) 15’
Oil Rig (2020) 15’
Benzene (2019) 6’
Coal, Wood, Oil
Teen taiteellista tohtorintutkintoa aiheella ’Ecological Composition – Coal, Oil and Wood in an Ecologically Engaged Composition Process’. Ihmisen aiheuttamat muutokset ympäristön hiilikierrossa (carbon cycle) vauhdittavat alati kiihtyvää ilmastonmuutosta. Tuhoisan toiminnan keskiössä ovat kivihiilen, öljyn ja puun käyttö. Keskityn teoksissani ja tutkimuksessani ihmisekologian (human ecology) näkökulmasta näiden kolmen materiaalin elinkaarianalyysin (life-cycle assessment) vaiheisiin: Talteenottoon, energiakäyttöön, tuotteistukseen ja hajoamiseen.
Jatkotutkintoprojektini koostuu 12:sta sävellyksestä, sekä tutkielmasta, joka esittelee näiden teosten sävellysprosesseja. Sävellykseni jakautuvat kolmeen teostyyppiin: Konserttisävellys, installaatiosävellys sekä performanssisävellys. Tämän konsertin teoksista Coal Plant, Oil Rig ja Benzene ovat installaatiosävellyksiä, Bark perinteisempi konserttisävellys ja Everyday Etudes No. 3: Fireplace taas performanssisävellys.
Teokseni ovat paikka- ja tilannesidonnaisia, ja ne esittelevät kukin tietyn ekologisen tapauksen. Muuntaessa näitä tapauksia kohti sävellyksiä olen soveltanut
taideteoreetikko Miwon Kwonin kolmea käsittettä liittyen tilaan taideteoksessa: 1) Fyysinen tila 2) Yhteiskunnallinen ja institutionaalinen tila sekä 3) Diskursiivinen tila. Tutkimukseni ympäristöfilosofisen pohdinnan keskiössä ovat Timothy Mortonin käsite hyperobject, Jane Bennettin vibrant matter, Donna Harawayn antroposeenikritiikki sekä Bruno Latourin uudelleentulkinta James Lovelockin Gaia-hypoteesista.
Coal Plant (2016) 11’
huilulle, klarinetille, sellolle ja ääninauhalle
Musiikin Aika -festivaalin tilaus Ensemble Schwerpunktille (Hannover)
Uusi versio kirjoitettu Earth Ears Ensemblelle
- The Bottom of the Coal Kettle
- The Locker Room of the Laboratory
- Conveyor Belt for the Ashes
- Desulfurization Dust Transmitters
- Desulfurization Reactor
Teoksen ääninauha koostuu kenttänauhoituksista, joita tein kivihiilivoimalassa Helsingin kantakaupunkialueella Hanasaaressa keväällä 2016. Hiilikattilan pohjalta,
laboratorion pukuhuoneesta, tuhkahihnalta, pölylähettimiltä, rikinpoistoreaktorista ja lopuksi ulkoa parkkipaikalta. Soittimet valottavat ja kommentoivat muokkaamattoman kenttänauhoituksen yksityiskohtia, teoksen liikkuessa ääni-installaation ja sävellyksen jaetulla alueella.
Teosta säveltäessä luin Nikolaus Lenaun (1802-1850) runoja. Lenaun runossa Du trüber nebel hüllst mir (Tumma sumu kietoutuu ympärilleni) kaupunki peittyy vuorilta laskeutuvaan läpitunkemattomaan sumuun. Runo on allegoria vanhan maailman katoamisesta suurten muutosten keskellä. Euroopan teollistuessa ennennäkemätöntä vauhtia Lenaun elinaikana metsät hupenivat puuhiilen käytöstä, ja kivihiili otettiin käyttöön tärkeimmäksi teollisuuden polttoaineeksi.
Kivihiilen laajamittaisen käytön alkua länsimaissa pidetään useissa yhteyksissä ilmastonmuutoksen alkulaukauksena.
Everyday Etudes No.3: Fireplace (2021) 8’
sellolle, esinesoittajalle ja ääninauhalle
Hetan Musiikkipäivien tilaus Anssi Karttuselle ja John Storgårdsille
Puu on yksi vanhimmista energianlähteistä ihmiskunnan historiassa. Monille se on edelleen pääasiallinen energianlähde lämmityksessä ja ruoanlaitossa. Puun polttamiseen liittyy myös affektiivinen puoli: Siitä syntyvät äänet – palavan puun ritinä, napsahtelu, tulen humina, puusta irtautuvat kohinat – voivat synnyttää voimakkaita lämmön ja mielihyvän tuntemuksia.
Tässä teoksessa tein nauhoituksia puun polttamisen tilanteista, ja nauhoitusten analyysien pohjalta sävelsin materiaalia sellolle sekä esinesoittajan käyttämille oksille, kaarnalle ja haloille. Sellon ja puun ääni sekä nauhoitus kohtaavat lämpimässä äänellisessä polttopisteessä, jossa pienetkin äänen yksityiskohdat saavat voimistetun, sävellyksellisen muodon.
Bark (2020) 15’
puhallinkvintetille
Lapin Kamariorkesterin puhallinkvintetin tilaus
Bark (2020) on syntynyt huilisti Heli Haapalan aloitteesta. Perehdyin Haapalan ohjeistamana puhallinkvintettiohjelmistoon, ja huomasin, että kokoonpanon kaikkein omin ääni toi minulle mieleen puun ja sen käsittelyn äänen. Tästä johtuen halusin juuri
tässä tilauksessa keskittyä puun kaarnan ääniin, josta englanninkielinen nimikin (Bark) on peräisin.
Tein teosta varten lähiäänityksiä, joissa raavin kevyesti sormenpäillä puunkaarnaa, ja taivuttelin ja katkoin maahan pudonneita, kuivuneita oksia. Lisäksi nauhoitin lehtien havinaa ja rungon natinaa kovassa tuulessa.
Kuuntelin äänitearkistoista kenttänauhoituksia metsänhakkuusta ja sahaustyöstä Guinean sademetsässä.
Tutkin kaarnan pinnan, oksien, hakkuun ja sahauksen ääniä. Tein niistä analyyseja, ja sen jälkeen transkriptioita puhallinkvintetille. Äänet määrittävät paitsi teoksen soinnin, myös sen, kuinka musiikki hengittää, jaksottuu ja asettuu koko kestoonsa. Muoto on fyysisen puun tavoin fraktaalinen: Isot muodot toistuvat pienemmällä mittakaavalla, ja taas pienemmällä mittakaavalla.
Oil Rig (2020) 15’
pianistille, esinesoittajalle ja ääninauhalle
Alter Face Ensemblen (Tomeu Moll-Mas & Albert Díaz) tilaus
Tämä teos perustuu BBC:n kenttänauhoituksiin Fortiesin öljykentältä vuodelta 1975. British Petroleum aloitti vuonna 1975 öljyntuotannon tällä öljykentällä, joka on edelleen yksi Pohjanmeren suurimmista.
Öljynporauslautan, sen työläisten ja meren äänet kohtaavat pianon ja esineet, jotka reagoivat näihin ääniin ja myötäilevät niitä.
Tämän teoksen genre on installaatiosävellys, joka minulle itselleni tarkoittaa sitä, että soittimet ovat alisteisia ääninauhalle, joka taas on pääelementti. Sekä pianolle kirjoitettu stemma että ääninauha tasapainoilevat kahden olomuodon välillä. Välillä niiden ääni on aktiivinen tapahtuma ja välillä niiden ääni on eräänlainen ympäristö.
Benzene (2019) 6’
viululle ja videolle
Eriikka Maalismaan tilaus Flow-festivaalille ja Meidän festivaalille
Bentseeni on yksi raakaöljyn tärkeimmistä johdannaisista. Yleisesti tiedossa on bentseenin käyttö polttoaineissa ja liuottimissa. Vähemmän tunnettua on sen merkittävä rooli kosmetiikka- ja hyvinvointituotteissamme.
Bentsalkoniumkloridi on antibakteerinen kemikaali, jota käytetään saippuoissa, aurinkovoiteissa ja hiustenhoitoaineissa. Aine on sellaisenaan myrkyllinen kemikaali. Bentsofenoni on UV-säteilyn estäjä, jota käytetään säilyttämään kynsilakan, muun kosmetiikan, huulikiillon ja shampoon väriaineita. Tämä kemikaali aiheuttaa muun muassa syöpää. Bentsyylibentsoaattia käytetään tuoksuaineena monissa kauneustuotteissa.
Kemikaali on tunnettu allergeeni.
Nauhoitin ääniä shampoon, ripsivärin, kynsilakan ja saippuan käytöstä kylpyhuoneessani. Nämä lähinauhoitetut äänet kohtaavat musiikin, joka voisi kuulua kauneus- tai hyvinvointituotteen mainoksessa. Käytin yhtä mainoskäyttöön tehtyä valmista keyboard- sointukulkua pohjana, ja sävelsin kuvitteellista mainosmusiikkia sekvensserillä. Teoksen ylivoimaisesti työläimmäksi vaiheeksi osoittautui sekvensserimateriaalin jokaisen soittimen ja yksittäisen äänen muokkaaminen ”vanhaksi”, eli huonolaatuiseksi, huojuvaksi ja C-kaseteille tyypillisen ”puhkikuluneeksi”. Teoksen video-osuus koostuu 80-luvun tv-mainoksista.
Ville Raasakka
Esiintyjäesittelyt
Eeva Rysä
Eeva Rysä on soittanut Radion sinfoniaorkesterissa vuodesta 1989 alkaen, aluksi 3. soolosellistinä ja vuodesta 1991 sen 2. soolosellistinä. Eeva Rysä on opiskellut sellonsoittoa Oulun konservatoriossa, Sibelius- Akatemiassa professori Erkki Raution johdolla sekä Edsbergin musiikki-instituutissa Tukholmassa Frans Helmerssonin ohjauksessa. Lisäksi hän on täydentänyt opintojaan William Pleethin johdolla Lontoossa 1987–88. Rysä suoritti Edsbergissä solistidiplomin 1987, sellonsoiton A-tutkinnon Sibelius-Akatemiassa 1988 ja musiikin maisterin tutkinnon 1989. Ensikonserttinsa hän piti Helsingissä 1990.
Kazutaka Morita
Kochissa, Japanissa syntynyt Kazutaka Morita aloitti lyömäsoitinopintonsa 16-vuotiaana Aichin musiikkikorkeakoulussa ja jatkoi niitä Amsterdamin konservatoriossa. Hän on soittanut monissa kamarimusiikkiyhtyeissä ja orkestereissa, muun muassa Bergenin filharmoniassa sekä Tampereen ja Helsingin kaupunginorkestereissa, ja pitänyt mestarikursseja Japanissa, Hollannissa, Yhdysvalloissa, Norjassa ja Suomessa. Tätä nykyä hän on Radion sinfoniaorkesterin patarumpujen äänenjohtaja.
Lambis Pavlou
Lambis Pavlou (s.1996) aloitti pianotunnit neljän vuoden iässä Anna Forarin kanssa ja jatkoi Pitsa Spiridakin
luokalla Arte -musiikkiakatemiassa. Hän on voittanut palkintoja kansallisissa ja kansainvälisissä pianokilpailuissa, kuten ”Evangellia Tziarri” Kyproksessa, “Filonas” Kreikassa ja “Pietro Argento” Italiassa. Hän edusti myös Kyprosta 12. Steinway International
-festivaalilla Hampurissa ja Eurovision nuorten muusikoiden kilpailussa Wienissä. Lambis on osallistunut muun muassa pianistien Hortense Cartier-Bresson, Martino Tirimo, Cyprien Katsaris ja Victor Rosenbaum mestarikursseille. Marraskuussa 2014 hän edusti Kyprosta Societa Umanitarian kolmannessa kansainvälisessä kilpailussa ja sai kunniapalkintona sooloresitaalin Milanoon, jonka hän piti menestyksekkäästi marraskuussa 2016. Hänen julkiset esiintymisensä sisältävät konsertteja Kyproksessa, Italiassa, Saksassa ja Suomessa. Pianon lisäksi hän soittaa käyrätorvea ja oli Kyproksen nuorten sinfoniaorkesterin käyrätorven äänenjohtaja.
Tällä hetkellä hän opiskelee Sibelius-Akatemiassa professori Tuija Hakkilan luokalla.
Maria Puusaari
Aktiivisena kamarimuusikkona tunnettu viulisti Maria Puusaari on Radion Sinfoniaorkesterin ja Uusinta Ensemblen jäsen. Hän on tilannut ja kantaesittänyt runsaasti uusia teoksia sekä esiintynyt lukuisilla festivaaleilla ja konserttisarjoissa eri puolilla Eurooppaa ja Yhdysvaltoja. Oululaisen Uuden Musiikin Lokakuu
-festivaalin taiteellisena johtajana Puusaari on toiminut vuodesta 2019 alkaen. Taiteellisessa tohtorintutkinnossaan Puusaari keskittyy toisen
maailmansodan jälkeen sävellettyyn viulumusiikkiin ohjaajanaan viulutaiteilija, professori Mieko Kanno.
Zagros
Zagros on vuonna 1993 perustettu kamarimusiikin tulkintaan erikoistunut kaikkiaan viidentoista musiikillisesti avarakatseisen ammattimuusikon yhteenliittymä. Zagrosin alkuaikojen idealistisuus, kokeilunhalu ja ennakkoluulottomuus ovat säilyneet toiminnan perustana yhtyeen koko taipaleen ajan.
Taiteellisena johtajana aloitti vuoden 2013 alusta Petri Komulainen. Tärkeitä teemoja ohjelmistosuunnittelussa ovat 1900-luvun modernit klassikot, uusin nykymusiikki sekä näiden ennakkoluuloton yhdistäminen vanhemman kamarimusiikin painaviin mestariteoksiin.
Yhteistyö ja kontaktit säveltäjien kanssa ovat myös elävä osa Zagros -yhtyeen toimintaa. Zagros on esiintynyt lukuisilla festivaaleilla: mm. Nuove Sincronie -festivaali Milanossa, Kööpenhaminan Artgenda, Tampere biennale, Turun musiikkijuhlat, Helsingin juhlaviikot, Musica nova Helsinki, Musiikin aika, Ung Nordisk Musik, Pohjoismaiset musiikkipäivät ja Kallio-Kuninkalan Musiikkifestivaali.
Earth Ears Ensemble
Earth Ears Ensemble on 2021 perustettu ryhmä, jonka tavoitteita ovat uuden musiikin esityspraktiikan uudistaminen, keskittyminen kokeiluun ja vähemmän kuultujen ideoiden ja äänien esille tuominen.
Ensemblen jäsenet ovat klarinetisti Lucy Abrams-Husso, huilisti Livia Schweizer, sellisti Iida-Vilhemiina Sinivalo, pianisti Helga Karen, sekä äänitaiteilijat Ville Raasakka ja Tuukka Tervo.