Käsiohjelma: Soiva kieli -laulusarja: Schubertin seura

16.2.2022 klo 19

Julkaistu 16.2.2022 | Päivitetty 16.2.2022

Esiintyjät

Collin Hansen
Emma Hartikainen
Päivi Kantola
Kirill Kozlovski
Okko Lakka
Essi Lind
Jenni Lättilä
Jyri Mishukov
Tanja Niiranen
Lambis Pavlou
Rabbe Österholm

Ohjelma

Schubert

An Sylvia, D891, Lättilä & Kozlovski
Abendstern, D806, Lind & Pavlou
Am Bach im Frühling, D361, Österholm & Hansen
Lied eines Schiffers an die Dioskuren, D360, Österholm & Hansen
Iphigenia, D573, Lind & Pavlou
Philoktet, D540, Österholm & Hansen
Wehmut,D772, Lättilä & Kozlovski
Der Zwerg, D771, Lättilä & Kozlovski
Im Haine, D738, Hartikainen & Mishukov
Viola, D786, Kantola & Kozlovski
Der Schiffer, D536, Österholm & Hansen
Der Jüngling und der Tod, D545, Lind & Pavlou
Gondelfahrer, D808, Lind & Pavlou
Der Knabe in der Wiege, D579, Hartikainen & Mishukov
Abschied, D578, Lakka & Niiranen
Nacht und Träume, D827, Lakka & Niiranen
Nachtviolen, D752, Hartikainen & Mishukov
An die Musik, D547, Lakka & Niiranen

Lyriikat

An Silvia, Eduard von Bauernfeld (1802-1890)

Was ist Silvia, saget an,
Dass sie die weite Flur preist?
Schön und zart seh’ ich sie nah’n,
Auf Himmels Gunst und Spur weist,
Dass ihr alles untertan.

Ist sie schön und gut dazu?
Reiz labt wie milde Kindheit;
Ihrem Aug’ eilt Amor zu,
Dort heilt er seine Blindheit,
Und verweilt in süsser Ruh’.

Darum Silvia, tön’, o Sang,
Der holden Silvia Ehren;
Jeden Reiz besiegt sie lang,
Den Erde kann gewähren:
Kränze ihr und Saitenklang!

Silvialle, suomennos Jenni Lättilä

Kertokaa, millainen on Silvia,
jota laajoilla seuduilla ylistetään?
Näen hänen lähestyvän kauniina ja lempeänä;
on merkki taivaan suosiosta,
että hän on saanut kaikki lumoihinsa.

Onko hän sekä kaunis että hyvä?
Hänen virkistävä tenhonsa on suloinen kuin lapsen;
Amor rientää hänen silmiinsä
parantaakseen niiden avulla sokeutensa
ja jää viipyilemään suloiseen rauhaan.

Sen vuoksi laulu kaikukoon,
ihanan Silvian kunniaksi!
Hän on jo ylittänyt kaiken viehkeyden,
mitä maa päällään kantaa:
saakoon hän seppeleitä ja soitinten helinää!

Abendstern, Johann Mayrhofer (1787-1836)

Was weilst du einsam an dem Himmel,
O schöner Stern? und bist so mild;
Warum entfernt das funkelnde Gewimmel
Der Brüder sich von deinem Bild?
„Ich bin der Liebe treuer Stern,
Sie halten sich von Liebe fern.“
So solltest du zu ihnen gehen,
Bist du der Liebe, zaud’re nicht!
Wer möchte denn dir widerstehen?
Du süsses eigensinnig Licht.
„Ich säe, schaue keinen Keim,
Und bleibe trauernd still daheim.“

Am Bach im Frühling, Franz Adolf Friedrich von Schober (1796 – 1882)

Du brachst sie nun, die kalte Rinde
Und rieselst froh und frei dahin.
Die Lüfte wehen wieder linde
Und Moos und Gras wird neu
Und grün.

Allein mit traurigem Gemüthe
Tret` ich wie sonst zu deinem Fluth
Der Erde allgemeine Blüthe
Kommt meinem Herzen nicht zu gut.

Hier treiben immer gleiche Winde,
Kein Hoffnung kommt in meinen Sinn.
Als dass ich hier ein Blümchen finde
Blau, wie sie der Erinnrung`blühn

Till bäcken om våren, Svensk översättning Rabbe Österholm

Du bröt den nu, den kalla ytan
Och porlar fram så glad och fri.
Vindarna susar åter så milda,
Så nya och gröna
Blir moss och gräs.

Allena , som förr, med sorg i sinnet
Jag nalkas ditt vårflöde.
All världens grönska
Gör dock ej mitt sinne gott.
Här blåser ständigt samma vindar,
Inget hopp mitt sinne når.
När jag här blå blommor finner
i blått blommar även mina minnen.

Lied eines Schiffers an die Dioskuren, Johann Mayrhofer (1787-1836)

Dioskuren, Zwillingssterne,
die ihr leuchtet meinem Nachen
Mich beruhigt auf dem Meere
eure Milde, euer Wachen.

Wer auch fest in sich begründet
Unverzagt dem Sturm begegnet
Fühlt sich doch in euren Strahlen
Doppelt mutig und gesegnet.

Dieses Ruder das ich schwinge
Meeresfluten zu zerteilen
Hänge ich, so ich geborgen,
Auf an eurem Tempels säulen.
Dioskuren, Zwillingssterne.

Skepparens sång till Dioskurerna, Svensk översättning Rabbe Österholm

Dioskurer, tvillingstjärnor,
Ni som lyser så min farkost,
Ni mig lugnar uppå havet
Med er mildhet , med er vakan.

Den som på sig själv förlitar,
Oförskräckt ock stormen möter,
Skall i era strålar så sig känna
Tvåfalt modig och välsignad.

Denna åra jag här svingar
Havets vatten att klyva
Skall jag hänga – blott ni mig skyddar –
Upp på edert tempels pelare.
Dioskyrer, tvillingstjärnor!

Iphigenia, Johann Mayrhofer (1787-1836)

Blüht denn hier, an Tauris Strande,
Aus dem theuren Vaterlande
Keine Blume, weht kein
Hauch Aus den seligen Gefilden,
Wo Geschwister mit mir spielten? –
Ach, mein Leben ist ein Rauch!
Trauernd wank’ ich in dem Haine, –
Keine Hoffnung nähr’ ich – keine,
Meine Heimath zu erseh’n; –
Und die See mit hohen Wellen,
Die an Klippen sich zerschellen,
Übertäubt mein leises Fleh’n.
Göttin, die du mich gerettet,
An die Wildnis angekettet, –
Rette mich zum zweitenmal; –
Gnädig lasse mich den Meinen,
Laß’ o Göttinn! mich erscheinen
In des großen Königs Saal!

Iphigenia, English Translation Emily Ezust

Here on the shore of Tauris,
does no flower from my dear homeland bloom?
Does no mild breeze blow
from those blessed fields
where my sisters once played with me?
Alas, my life is smoke!
Mournfully I stagger through the grove –
No hope do I nourish – none –
of ever seeing my homeland again;
and the sea, with high waves
that dash themselves against the rocks,
drowns out my soft pleas.
O Goddess who rescued me
and chained me in this wilderness,
Rescue me a second time;
graciously allow me to appear to my people –
grant it, O Goddess! – to appear
again in the hall of the great King!

Philoktet, Johann Mayrhofer ( 1787-1836)

Hier sitz` ich ohne Bogen und starre in den Sand.
Was tat ich dir Ulysses, dass du sie mir entwand?
Die Waffe, die den Trojern des Todes Bote war,
Die auf der wüsten Insel mir Unterhalt gebar.

Es rauschen Vögelschwärme mir über`m greisen Haupt;
Ich greife nach dem Bogen, umsonst, er ist geraubt.
Aus dichtem Busche raschelt der braune Hirsch hervor:
Ich strecke leere Arme zu Nemesis empor.

Du schlauer König, scheue der Göttin Rächerblick!
Erbarme dich und stelle den Bogen mir zurück!

Filoktetes, Svensk översättning Rabbe Österholm

Här sitter jag utan båge och stirrar i sanden.
Vad har jag dig gjort, Odysseus, när du tagit den av mig?
Vapnet, Trojanernas dödsbud, mitt underhåll
Här på den ödsliga ön.

Ovan mitt grå huvud hörs fågelsvärmars flykt.

Jag greppar efter bågen – förgäves, den är stulen.
Ur täta buskaget prasslar den bruna hjortens steg.
Jag sträcker tomma händer mot Nemesis.

Du sluge konung, fly gudinnans hämnlystna blick!
Förbarma dig och giv mig
Bågen tillbaka!

Wehmut, Matthäus von Collin (1779-1824)

Wenn ich durch Wald und Fluren geh’,
Es wird mir dann so wohl und weh
In unruhvoller Brust.
So wohl, so weh, wenn ich die AuI
n ihrer Schönheit Fülle schau’,
Und all die Frühlingslust.
Denn was im Winde tönend weht,
Was aufgetürmt gen Himmel steht,
Und auch der Mensch, so hold vertraut
Mit all der Schönheit, die er schaut,
Entschwindet, und vergeht.

Alakulo, suomennos Jenni Lättilä

Kulkiessani metsissä ja peltomailla
levottomassa sydämessäni tuntuu
sekä iloa että surua.
Sekä iloa että surua, kun näen
niityn täydessä loistossaan
ja kaiken keväisen riemun.
Sillä kaikki, mikä tuulessa liikkuu ja soi,
kaikki, mikä nousee kurottamaan taivaita kohti,
ja ihminenkin, niin suloisen luottavainen,
kuten kaikki se kaunis, mitä hän katsoo,
itsekin katoaa ja häviää olemattomiin.

Der Zwerg, Heinrich von Collin (1771-1811)

Im trüben Licht verschwinden schon die Berge,
Es schwebt das Schiff auf glatten Meereswogen,
Worauf die Königin mit ihrem Zwerge.

Sie schaut empor zum hochgewölbten Bogen,
Hinauf zur lichtdurchwirkten blauen Ferne;
Die mit der Milch des Himmels blass durchzogen.

„Nie, nie habt ihr mir gelogen noch, ihr Sterne,“
So ruft sie aus, „bald werd’ ich nun entschwinden,
Ihr sagt es mir, doch sterb’ ich wahrlich gerne.“

Da tritt der Zwerg zur Königin, mag binden
Um ihren Hals die Schnur von roter Seide,
Und weint, als wollt’ er schnell vor Gram erblinden.

Der Zwerg, suomennos Jenni Lättilä

Vuoret katoavat jo näkyvistä himmeässä valossa,
tyynellä merenpinnalla lipuu laiva,
mukanaan kuningatar ja hänen kääpiönsä.

Kuningatar katsahtaa kaareutuvaan korkeuteen,
ylös valoisana hohtavaan siniseen kaukaisuuteen,
jonka läpäisee himmeänä loistava Linnunrata.

”Te ette koskaan ole valehdelleet minulle, tähdet,”
huudahtaa kuningatar, ”pian minua ei enää ole,
te sanotte minulle, mutta kuolen kuitenkin mielelläni.“

Silloin kääpiö astelee kuningattaren luo,
kietoo hänen kaulaansa punaisen silkkinyörin
ja itkee kuin haluaisi sokaista itsensä tuskalta.

Im Haine, Franz von Bruchmann (1798-1867)

Sonnenstrahlen
Durch die Tannen,
Wie sie fallen,
Ziehn von dannen
Alle Schmerzen,
Und im Herzen
Wohnet reiner Friede nur.

Stilles Sausen
Lauer Lüfte,
Und im Brausen
Zarte Düfte,
Die sich neigen
Aus den Zweigen,
Atmet aus die ganze Flur.

Wenn nur immer
Dunkle Bäume,
Sonnenschimmer,
Grüne Säume
Uns umblühten
Und umglühten,
Tilgend aller Qualen Spur!

Lehdossa, suomennos Jyri Mishukov

Auringonsäteet
läpi kuusten
tippuvat
vievät pois
kaiken kivun
ja sydämessä
puhdas rauha vain

hiljainen humina
lauhkeiden tuulten,
ja kuiskaten
lempeät tuoksut
kallistuvat
oksista
ja koko niitty niitä hengittää

jos vain
tummat puut,
auringon kimmellys,
vihreä reunus
ympärillämme kukoistaisi
ja hehkuisi
pyyhkisi pois tuskan jäljet!

Viola, Franz von Schober (1796-1882)

Schneeglöcklein, o Schneeglöcklein,
in den Auen läutest du,
läutest in den stillen Hain,
läute immer, läute zu!

Denn du kündest frohe Zeit,
Frühling kommt, der Bräutigam,
kommt mit Sieg von Winterstreit,
dem er seine Eiswehr nahm.
Darum schwingt der gold’ne Stift,
dass dein Silberhelm erschallt,
und dein liebliches Gedüft
leis’ wie Schmeichelruf entwallt.

Dass die Blume in der Erd’
steigen aus dem düstern Nest,
und des Bräutigams sich werth
schmücken zu dem Hochzeitsfest.

Schneeglöcklein, o
Schneeglöcklein,
in den Auen läutest du,
läutest in dem stillen Hain,
läut die Blumen aus der Ruh.

Du, Viola, zartes Kind,
hör’st zuerst den Wonnelaut!
Und sie stehet auf geschwind,
schmücket sorglich sich als Braut,
hüllet sich in’s grüne Kleid
nimmt den Mantel sammetblau,
nimmt das güldene Geschmeid
und den Brilliantenthau.

Eilt dann fort mit mächt’gem Schritt
nur dem Freund im treuen Sinn
ganz von Liebesglut durchglüht
sieht nicht her und sieht nicht hin.

Doch ein ängstliches Gefühl
ihre kleine Brust durchwallt,
denn es ist noch rings so still,
und die Lüfte weh’n so kalt.

Und sie hemmt den schnellen Lauf
schon bestrahlt von Sonnenschein,
doch mit Schrecken blickt sie auf,
denn sie stehet ganz, ganz allein.

Schwestern nicht, nicht Bräutigam,
zugedrungen! und verschmäht!
dadurch schauert sie die Scham
fliehet wie vom Sturm geweht,

fliehet an den fernsten Ort,
wo sie Gras und Schatten deckt,
späht und lauschest immer fort,
ob was rauschet und sich regt.

Und gekränket und getäuscht
sitzet sie, und schluchzt und weint
von den tiefsten Angst zerfleischt
ob kein nahender erscheint.

Schneeglöcklein, o Schneeglöcklein,
in den Auen läutest du,
läutest in den stillen Hain
läut’ die Schwestern ihr herzu!

Rose nahet, Lilie schwankt,
Tulp’ und Hyacinthe schwellt.
Windling kommt daher gerankt,
und Narciss, und Narciss hat sich gesellt.

Da der Frühling nun erscheint,
und das frohe Fest beginnt.
Sieht er alle, alle die vereint
und vermisst sein liebstes Kind.

Alle schickt er suchend fort,
nur die eine, die ihm werth.
Und sie kommen an den Ort
wo sie einsam sich verzehrt.

Doch es sitzt das liebe Herz
stumm und bleich, das Haupt gebückt.
Ach! Der Lieb und Sehnsucht Schmerz
hat die Zärtliche erdrückt.

Schneeglöcklein, o Schneeglöcklein,
in den Auen läutest du,
läutest in dem stillen Hain.
Läut’ Viola sanfte Ruh!

Orvokki, suomennos Päivi Kantola

Lumikello, oi lumikello!
Kiliset niityillä,
soit hiljaisessa lehdossa,
soi aina, ikuisesti!

Sillä kuulutat ilon ajasta,
kevät tulee, tuo sulhanen,
voitettuaan taistelussa talven,
jolta riisui jäävarustuksen.

Kultainen neulasi heilahtaa,
jotta hopeakypäräsi kajahtaa,
ja ihana tuoksusi tulvahtaa vienosti,
viettelevänä kutsuna,

saadakseen maan kukat
nousemaan synkästä kolostaan
ja kunnioittamaan sulhasta
koristautumalla hääjuhlaa varten.

Lumikello, oi lumikello,
kiliset niityillä,
soit hiljaisessa lehdossa,
herätä kukat levostaan!

Sinä, orvokki, herkkä lapsonen,
kuulet ensimmäisenä iloisen äänen!
Ja hän nousee nopeasti,
koristautuu huolellisesti morsiameksi,

kietoutuu vihreään pukuun,
ottaa sametinsinisen viittansa,
kultakorunsa
ja kastebriljanttinsa.

Kiiruhtaa sitten vahvoin askelin
vain ystävänsä uskollisessa mielessään
aivan rakkaudesta hehkuvana,
näkemättä sinne taikka tuonne.

Kuitenkin pelko
nousee hänen pieneen rintaansa,
sillä ympärillä on vielä hiljaista
ja tuulet puhaltavat kylmästi.

Ja hän hidastaa juoksuaan
auringon jo lämmittämänä,
ja katselee kauhistuneena ympärilleen
sillä hän on aivan, aivan yksin.

Ilman siskoja, ilman sulhasta,
liian innokkaana, halveksittavana!
Häpeän puistatuksesta hän
pakenee, kuin myrskyn lennättämänä

kaukaisimmalle seudulle,
jossa ruohoon ja varjoihin piiloutuneena
hän jatkuvasti tähyilee ja kuulostelee
kahiseeko tai liikahtaako jokin.

Ja loukattuna ja petettynä hän istuu,
nyyhkyttää ja itkee runnottuna pelosta
että kukaan ei ilmestyisikään.

Lumikello, oi lumikello,
kiliset niityillä,
soit hiljaisessa lehdossa,
herätä siskot tänne hänen luokseen!

Ruusu lähestyy, lilja hoippuu
tulppaani ja hyasintti pullistuvat.
Peltokierto saapuu rönsyillen
ja narsissi, narsissi on liittynyt seuraan.

Silloin ilmestyy kevät,
ja iloinen juhla alkaa.
Hän näkee kaikki kokoontuneina yhteen,
mutta ikävöi rakkainta lapsukaistaan.

Hän lähettää kaikki etsimään ainoata,
joka hänelle merkitsee
ja he tulevat paikalle,
jossa hän yksinään riutuu.

Mutta ihana orvokki on
mykkä ja kalpea, painunein päin.
Ah, rakkauden ja kaipuun tuskasta
on tuo herkkä murtunut.

Lumikello, oi lumikello
kiliset niityillä,
soit hiljaisessa lehdossa.
Soita orvokille lempeää
kuolon rauhaa!

Der Schiffer, Johann Mayrhofer (1787-1836)

Im Winde, im Sturme befahr ich den Fluss.
Die Kleider durch weichet der Regen im Guss.
Ich peitsche die Wellen mit mächtigem
Schlag, Erhoffend mir heitern Tag

Die Wellen sie jaget das ächzende Schiff,
Es drohet der Strudel, es drohet das Riff,
Gesteine entkollern den felsigen Höhn
Und Tannen erseufzen wie Geistergestöhn.

So musste es kommen, ich hab es gewollt.
Ich hasse ein Leben behaglichl entrollt.
Und schlänge die Wellen den ächzenden
Kahn, Ich priese doch immer die eigene Bahn.

Drum tose des Wassers ohnmächtiger
Zorn, Dem Herzen entquillet ein seliger Born.
Die Nerven erfrischend: O himmlische
Lust! Dem Sturme zu trotzen mit Männlicher Brust!

Skepparen, Svensk översättning Rabbe Österholm

I vindar, i stormar jag seglar min flod.
Med kläderna dränkta av störtande regn.
Jag piskar då vågen i mäktiga slag
Och önskar, ja önskar mej lyckosam dag!

Vågorna jagar mitt skälvande skepp.
Det dånar runt strömmar, det dånar runt grund.
Bumlingar braka i stenig höjd
Och granarna susa som vålnaders stön.

Så måste det vara, det är vad jag vill!
Jag avskyr ett liv för bekvämt och för skönt.
Och kastar än vågen min skälvande båt
Prisar jag ändå min självvalda färd.

Och vattnen de dåna i mäktiga torn
Ur hjärtat det tränger en härlig fontän.
Sinnet förfriskas; O himmelska lust.
Jag stormen skall trotsa med manneligt mod!

Der Jüngling und der Tod, Joseph von Spaun (1788-1865)

DER JÜNGLING
Die Sonne sinkt, o könnt ich mit ihr scheiden,
Mit ihrem letzten Strahl entfliehen!
Ach diese namenlosen Qualen meiden
Und weit in schönre Welten ziehen!
O komme, Tod, und löse diese Bande!
Ich lächle dir, o Knochenmann,
Entführe mich leicht in geträumte Lande!
O komm und rühre mich doch an!
DER TOD
Es ruht sich kühl und sanft in meinen Armen,
Du rufst, ich will mich deiner Qual erbarmen.

The Youth and Death, English Translation Richard Wigmore

THE YOUTH
The sun is sinking; O that I might depart with it,
flee with its last ray:
escape these nameless torments,
and journey far away to fairer worlds!
O come, death, and loose these bonds!
I smile upon you, skeleton;
lead me gently to the land of dreams!
O come and touch me, come!
DEATH
In my arms you will find cool, gentle rest;
you call. I will take pity on your suffering.

Gondelfahrer, Johann Mayrhofer (1787-1836)

Es tanzen Mond und Sterne
Den flücht’gen Geisterreih’n:
Wer wird von Erdensorgen Befangen immer sein!
Du kannst in Mondesstrahlen Nun, meine Barke, wallen; Und aller Schranken los,
Wiegt dich des Meeres Schooss. Vom Markusturme tönte
Der Spruch der Mitternacht:
Sie schlummern friedlich Alle,
Und nur der Schiffer wacht.

The gondolier, English Translation Richard Wigmore

Moon and stars dance
the fleeting round of the spirits:
who would be forever fettered
by earthly cares!
Now, my boat, you can drift
in the moonlight;
free from all restraints
you are rocked on the bosom of the sea.
From the tower of St Mark’s
midnight’s decree tolled forth:
all sleep peacefully.
Only the boatman wakes.

Der Knabe in der Wiege, Anton Ottenwalt (1789-1845)

Er schläft so süss, der Mutter Blicke
hangen an ihres Lieblings leisem Atemzug,
den sie mit stillem sehnsuchtsvollem
Bangen so lange unterm Herzen trug.

Sie sieht so froh die vollen Wangen glühen
in gelbe Ringellocken halb versteckt,
und will das Ärmchen sanft herunter ziehen,
das sich im Schlummer ausgestreckt.

Poika kehdossa, suomennos Emma Hartikainen

Hän nukkuu niin ihanasti, äidin katse
jumittuu rakkaansa vienoon hengitykseen.
Rakkaansa, jota hän hiljaa hieman pelolla odottaen
kantoi niin pitkään sydämensä alapuolella.

Hän katsoo niin iloisesti keltaisten kiharoiden takana
puoliksi piilossa olevien verevien poskien hehkuvan
ja tahtoo laittaa hellästi alas käden,
joka unessa ulos kurkottaa.

Abschied von einem Freunde, Franz Schubert (1797-1828)

Lebe wohl! Du lieber Freund!
Ziehe hin in fernes Land,
Nimm der Freundschaft trautes Band –
Und bewahr’s in treuer Hand!

Lebe wohl! Du lieber Freund!
Hör’ in diesem Trauersang Meines
Herzens innern Drang,
Tönt er doch so dumpf und bang.

Lebe wohl! Du lieber Freund!
Scheiden heisst das bitt’re Wort,
Weh, es ruft Dich von uns fort
Hin an den Bestimmungsort.

Jäähyväiset ystävälle, suomennos Tanja Niiranen

Hyvästi jää, rakas ystävä!
Kun nyt suuntaat kaukaiselle maalle,
ota tämä hartaan ystävyyden nauha –
ja pidä se uskollisessa kädessäsi!

Hyvästi jää, rakas ystävä!
Kuule tässä valituslaulussa
sydämeni sisäinen kaiho,
vaikka se kuulostaakin
niin aralta ja turtuneelta.

Hyvästi jää, rakas ystävä!
Ero on nimeltään tämä katkera sana,
voi, kuulet sen valituksen
meiltä sinne määränpäähäsi.

Nacht und Träume, Matthäus von Collin (1779-1824)

Heil’ge Nacht, du sinkest nieder;
Nieder wallen auch die Träume,
Wie dein Mondlicht durch die Räume,
Durch der Menschen stille Brust.
Die belauschen sie mit Lust;
Rufen, wenn der Tag erwacht:
Kehre wieder, heil’ge Nacht!
Holde Träume, kehret wieder!

Yö ja haaveet, suomennos Väinö Siikaniemi

Lauha yö, sa saavut maille,
laskeutuvat herkät haaveet
kuudansätehitten lailla
ihmisrintaan herkkään, hiljaiseen.
Tuo ne onnen autuaan.
Aamun tullen toivot vain:
saavu taasen, armas yö,
armaat haaveet, tulkaa taasen!

Nachtviolen, Johann Mayrhofer (1787-1836)

Nachtviolen, Nachtviolen,
Dunkle Augen, seelenvolle,
Selig ist es, sich versenken
In dem samtnen Blau.

Grüne Blätter streben freudig,
Euch zu hellen, euch zu schmücken;
Doch ihr blicket ernst und schweigend
In die laue Frühlingsluft.

Mit erhabnen Wehmutsstrahlen
Trafet ihr mein treues Herz,
Und nun blüht in stummen Nächten,
Fort die heilige Verbindung.

Tarhaillakot, suomennos Emma Hartikainen

Tarhaillakot, tarhaillakot,
tummat silmänne sielukkaat,
kuinka autuasta onkaan upottautua
niiden sametinpehmeään sineen.

Vihreät lehdet yrittävät riemukkaasti
kirkastaa ja kaunistaa teitä,
mutta te vain katsotte vakavina
ja äänettöminä viileässä kevätilmassa.

Ylevin kaipauksensätein
tapasitte uskollisen sydämeni,
ja tästä eteenpäin kukkii hiljaisina öinä
pyhä yhteytemme.

An Die Musik, Franz von Schober (1796-1882)

Du holde Kunst, in wieviel grauen Stunden,
Wo mich des Lebens wilder Kreis umstrickt,
Hast du mein Herz zu warmer Lieb entzunden,
Hast mich in eine bessre Welt entrückt!

Oft hat ein Seufzer, deiner Harf entflossen,
Ein süsser, heiliger Akkord von dir
Den Himmel bessrer Zeiten mir erschlossen,
Du holde Kunst, ich danke dir dafür!

Musiikille, suomennos Akseli Mattila

Ylin taide, kuinka monina hetkinä harmaina
Elämän villeyden minua viedessä
Olet saanut sydämeni tuntemaan lämmintä rakkautta
Olet tuonut minut uuteen ja parempaan maailmaan

Usein harppusi huokailee
Suloisesti ja pyhästi sinulta,
minulle aukenevat paremmat ajat
Olet ihana taide, Kiitos siitä!

Esiintyjäesittelyt

Collin Hansen

Collin Hansen on tämän hetken kysytyimpiä lied-pianisteja. Hän on konsertoinut kaikissa Pohjoismaissa, Hollannissa, Sveitsissä, Italiassa, Ranskassa, Virossa, Meksikossa, Kiinassa, Kanadassa, sekä USA:ssa mm. Carnegie Hallissa. Hän on vieraillut useiden suomalaisten ja pohjoismaalaisten orkesterien solistina esittäen Mozartin ja Beethovenin pianokonserttojen lisäksi Messiaenin ja Strawinskyn piano-orkesteriteoksia. Collin Hansen toimii lehtorina Sibelius-Akatemiassa ja on Viitasaaren LuomuLaulu- tapahtuman taiteellinen johtaja.

Emma Hartikainen

Emma Hartikainen (s.1998) on savolaislähtöinen sopraano ja parhaillaan hän viimeistelee musiikin kan- didaatin opintoja Sibelius-Akatemiassa pääaineenaan klassinen laulutaide. Laulussa Hartikaista opettaa Outi Kähkönen. Hartikainen on suorittanut muusikon ammattitutkinnon Kuopion konservatoriossa Anna Im- mosen johdolla vuonna 2019. Ennen lauluun siirtymistä Hartikainen opiskeli yhdeksän vuotta viulun soittoa Lapinlahden musiikkiopistossa.

Oopperanäyttämöllä Hartikaista on kuultu La suora infermieran roolissa Sibelius-Akatemian oopperan tuot- tamassa Suor Angelica –produktiossa keväällä 2021. Liedin parissa Hartikainen on tehnyt tiivistä yhteistyötä pianisti Tanja Niirasen kanssa syksystä 2020 asti. He osallistuivat yhdessä Helsinki Lied 2021 –kilpailuun saavuttaen välieräpaikan kilpailun A-sarjassa. Hartikaisen ääntä on kuvailtu täyteläiseksi, vivahteikkaaksi ja voimakkaaksi. Esiintyessään Hartikainen pyrkii vilpittömästi hyödyntämään koko äänellistä potentiaaliaan ja muusikkouttaan luodakseen kuulijoilleen kokonaisvaltaisia ja vaikuttavia elämyksiä.

Päivi Kantola

Sopraano Päivi Kantola on opiskellut oopperalaulajaksi ja musiikin maisteriksi Sibelius- Akatemiassa. Hän piti kiitetyn ensikonserttinsa v. 1994 ja on sen jälkeen esiintynyt monipuolisesti lukuisilla festivaaleilla, näyttämöllä, orkesterien ja kuorojen solistina sekä kamarimuusikkona. Päivi Kantola on tehnyt yhteistyötä muusikoiden kanssa yli genrerajojen. Hän on kantaesittänyt suomalaista laulumusiikkia, mm. Jouni Kai- paisen sarja Glühende Blumen des Leichtsinns sopraanolle ja Uusi Helsinki- kvartetille ja Seppo Pohjolan Monodraama Arabian Jänis, jonka levytys oli mm. Klassinen Emma -ehdokas 2007. Hän on periodisoittimin esiintyvän Crusell- trion jäsen. Päivi Kantola opettaa laulua mm. Sibelius- Akatemiassa.

Kirill Kozlovski

Kirill Kozlovski on opiskellut pianonsoittoa Valko-Venäjän Musiikkiakatemiassa nuoriso-osastolla, Sibelius-Akate- miassa sekä Wienin Musiikkiyliopistossa. Vuonna 2017 hän valmistui musiikin tohtoriksi Sibelius-Akate- miasta aiheenaan Dmitri Šostakovitšin musiikin kontekstualisaatio. Kirill Kozlovski on menestynyt koti- maisissa ja kansainvälisissä pianokilpailuissa. Vuonna 2005 hänet valittiin Finland Festivalsin vuoden 2005 nuoreksi taiteilijaksi. Kozlovski on esiintynyt soolokonsertein ja kamarimuusikkona useilla kansainvälisillä festivaaleilla mm. Ranskassa, Saksassa, Sveitsissä, Venäjällä, Virossa, Espanjassa ja Suomessa.

Kirill Kozlovski esiintyy säännöllisesti liedpianistina Suomessa ja ulkomailla. Hän on esiintynyt yhdessä mm. Jorma Hynnisen, Monica Groopin, Miina-Liisa Värelän, Jenni Lättilän sekä Mika Kareksen kanssa.

Okko Lakka

Elimäeltä kotoisin oleva baritoni Okko Lakka opiskelee parhaillaan Taideyliopiston Sibelius-Akatemian laulumusiikin osastolla ja viimeistelee kandidaatin tutkintoa opettajanaan Hannu Niemelä. Aiemmin Lakka opiskeli laulua Lahden Konservatorion ammatillisella linjalla lukuvuoden 2017-18 Risto Saarmanin oppi- laana. Lakka aloitti lauluopintonsa Pohjois-Kymen musiikkiopiston kuorokoulussa Taina-Maaria Rautasuon johdolla vuonna 2004, ja yksinlaulu opinnot tulivat mukaan vuonna 2011. Opettajina ovat toimineet Seppo Kuoppa, Katri Kurittu, Mari Lavikainen ja Riku Pelo. Lakka on laulanut myös Savonlinnan Oopperaju- hlakuorossa kausilla 2018 ja 2019.

Essi Lind

Mezzosopraano Essi Lind opiskelee laulua Sibelius-Akatemian kirkkomusiikkiosastolla ja Metropolia Am- mattikorkeakoulussa Sirkku Wahlroos-Kaitilan johdolla. Lind on täydentänyt opintojaan Soile Isokosken, Andreas Schmidtin ja Erkki Rajamäen mestarikursseilla. Liediä hän on opiskellut muun muassa Heikki Pellisen, Keval Shah’n ja Ilmo Rannan ohjauksessa.

Lindin oopperarooleja ovat Riina E. Rautavaaran Auringon talossa, Second woman H. Purcellin oopperassa Dido ja Aeneas sekä Niiskuneiti I. Kuusiston Muumioopperassa. Konserttisolistina Lind on toiminut muun muassa J.S. Bachin Jouluoratoriossa ja Magnificatissa sekä G. F. Händelin Dixit Dominus -teoksessa. Lind on kiinnitettynä Savonlinnan oopperajuhlakuoroon kaudelle 2022.

Jenni Lättilä

Sopraano, musiikin tohtori Jenni Lättilä on valmistunut Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin ja oopperan koulutusohjelmista, tohtoriksi hän valmistui keväällä 2017. Jenni Lättilä on palkittu useissa kotimaisissa ja kansainvälisissä laulukilpailuissa. Hänen dramaattinen sopraanoinstrumenttinsa sopii erityisen hyvin Verdin ja Wagnerin suuriin naisrooleihin, ja hän tekikin ammatillisen debyyttinsä Verdin Macbethin Lady Macbethin roolissa 2010. Suomen Kansallisoopperassa hän lauloi debyyttinään kolme roolia Wagnerin Ringissä 2011, minkä jälkeen hän on vieraillut talossa säännöllisesti. Hän on kysytty orkesterisolisti sekä esiintyy ja levyttää aktiivisesti liedlaulajana yhdessä pianisti Kirill Kozlovskin kanssa. Monipuolisena muusikkona Jenni Lättilä tunnetaan myös suomalaisen ja pohjoismaisen nykymusiikin esittäjänä ja kantaesittäjänä. Hän on

ehtinyt urallaan toimia myös kanttorina ja tutkijana sekä johtaa kamariorkesteria ja kuoroja. Tällä hetkellä hän työskentelee esiintymisiensä ohella laulun lehtorina ja Laulumusiikin aineryhmän johtajana Sibelius-Akatemiassa.

Jyri Mishukov

Jyri Mishukov aloitti piano-opintonsa Joensuussa Tuulikki Lehtisen johdolla, minkä jälkeen siirtyi Sibelius-Akatemialle Juhani Lagerspetzin luokalle. Keväällä 2021 Mishukov soitti diplomikonserttinsa. Hän on myös opiskellut Berliinissä Hanns Eisler Hochshule für Musik – musiikkikorkeakoulussa Birgitta Wollenweberin ja Konrad Maria Engelin johdolla.

Mishukov on monipuolinen pianisti, joka viihtyy niin soolopianon kuin liedin ja kamarimusiikin parissa. Kamarimusiikki- ja liedopettajista mainittakoon muun muassa Eero Heinonen, Wayne Foster-Smith, Georg Klütsch ja Ilmo Ranta. Kansainvälisistä ja kansallisista mestarikursseista mainittakoon Hartmut Höllin, Anne Sofie von Otterin, Antti Siiralan ja Viktor Abramovin kurssit. Orkesteridebyyttinsä Mishukov teki vuonna 2011 soittaessaan Joensuun kaupunginorkesterin kanssa. Hänen opintojaan ovat tukeneet Pro Musica – säätiö, Martin Wegelius – säätiö, Suomen kulttuurirahasto sekä Sibelius-Akatemian tukisäätiö.

Tanja Niiranen

Tanja Niiranen on lied-pianisti, joka on kotoisin Kuopiosta. Hän opiskelee Taideyliopiston Sibelius-Akate- miassa pianokamarimusiikki ja lied -maisteriohjelmassa Ilmo Rannan johdolla. Aiemmin hän on valmistunut musiikkipedagogiksi Savonia-ammattikorkeakoulusta, jossa häntä opetti Jari Tyni. Kuopion aikoinaan Niira- nen myös konsertoi baritoni Petrus Marjasen kanssa Schubertin Winterreise-laulusarjalla, mikä viimeistään herätti lakkaamattoman kiinnostuksen liedmusiikkia kohtaan. Niirasta kuullaan liedin parissa mm. kesäkuussa 2022 sopraano Emma Hartikaisen kanssa.

Lambis Pavlou

Lambis Pavlou was born in 1996 in Nicosia, Cyprus. He started playing the piano at the age of 5 and as a kid he won various prizes in competitions, in Cyprus and abroad. After finishing his compulsory army service, he came to Finland to study in the Sibelius Academy and he is currently a student in Tuija Hakkila’s and Ilmo Ranta’s class. He has been working extensively with singers and instrumentalists.

Rabbe Österholm

Baritoni, laulupedagogi Rabbe Österholm suoritti laulun A- tutkinnon lisäksi monipuolisia opintoja Sibe- lius-Akatemiassa ja valmistui sieltä musiikin maisteriksi 1998. Hän on säännöllisesti esiintynyt laulusolis- tina, ensisijaisesti liedlaulajana sekä kuoro- ja orkesterisolistina. Hänen konserttiohjelmistoon kuuluu mm. Die Schöne Müllerin ja Dichterliebe -laulusarjat sekä italialainen romanza ohjelma. Österholm toimii laulun lehtorina Musikinstitutet Kungsvägen – opistossa sekä toimii laulun opettajana Sibelius – Akatemiassa.