Käsiohjelma: Soiva kieli -laulusarja: Covid reflections
13.10.2021 klo 19
Sanoitukset
Franz Schubert: Der Tod und das Mädchen
Matthius Claudius (1740-1815)
Das Mädchen
Vorüber,ach,vorüber!
Geh, wilder Knochenmann!
Ich bin noch jung, geh, Lieber!
Und rühre mich nicht an.
Der Tod
Gib deine Hand, du schön und zart Gebilde!
Bin Freund und komme nicht zu strafen.
Sei gutes Muts! Ich bin nicht wild,
Sollst sanft in meinen Armen schlafen!
Death and the Maiden
Translation: Richard Wigmore, courtesy of Oxford Lieder
The Maiden
Pass by, ah, pass by!
Away, cruel Death!
I am still young; leave me, dear one
and do not touch me.
Death
Give me your hand, you lovely, tender creature.
I am your friend, and come not to chastise.
Be of good courage. I am not cruel;
you shall sleep softly in my arms.
Robert Schumann: Zwielicht
Joseph von Eichendorff (1788-1857)
Dämmrung will die Flügel spreiten,
schaurig rühren sich die Bäume,
Wolken ziehn wie schwere Träume –
was will dieses Graun bedeuten?
Hast ein Reh du lieb vor andern,
laß es nicht alleine grasen,
Jäger ziehn im Wald und blasen,
stimmen hin und wieder wandern.
Hast du einen Freund hienieden,
trau ihm nicht zu dieser Stunde,
freundlich wohl mit Aug und Munde,
sinnt er Krieg mit tück’schen Frieden.
Was heut gehet müde unter,
hebt sich morgen neu geboren.
Manches geht in Nacht verloren –
hüte dich, sei wach und munter!
Hämärä
Suomennos Aarne Toivonen
Hämärä levittää siipiään,
väristen vavahtaa puut,
käy pilvet kuin raskaat unet –
mitä tarkoittaa tämä kauhu?
Jos jotain kaurista paljon rakastat
älä anna sen laiduntaa yksin,
sillä metsästäjät saapuu, torvet soi,
äänet kaikuvat ympäriinsä.
Jos sinulla on ystävä,
juuri nyt älä luota häneen.
On katse ja puhe toki ystävältä,
mutta hän miettii vain petosta ja riitaa.
Se mikä tänään väsyneenä vaipuu,
nousee huomenna uudestisyntyneenä.
Moni vain hukkuu yöhön –
varo vain ja valvo tarkkaan!
C. Armstrong Gibbs: Hypochondriacus
Charles Lamb 1775-1834
By myself walking,
To myself talking,
When as I ruminate
On my untoward fate,
Scarcely seem I
Alone sufficiently,
Black thoughts continually
Crowding my privacy.
They come unbidden
Like foes at a wedding,
Thrusting their faces
In better guests’ places,
Peevish and malcontent,
Clownish, impertinent,
Dashing the merriment:
So in like fashions
Dim cogitations
Follow and haunt me,
Striving to daunt me,
In my heart festering,
In my ears whispering
“Thy friends are treacherous,
Thy foes are dangerous,
Thy dreams ominous!”
Fierce Anthropophagi
Spectra, Diaboli,
What scar’d St Anthony,
Hobgoblins, Lemures,
Dreams of Antipodes
Nightriding incubi
Troubling the fantasy,
All dire illusions
Causing confusions.
Figments heretical,
Scruples fantastical
Doubts diabolical
Abaddon vexeth me,
Mahu perplexeth me,
Lucifer teareth me –
Jesu! Maria!
liberate nos ab his diris tentationisbus Inimici!
Hypochondriacus
Suomennos Jussi Littunen
Kuljen yksikseni,
puhun itsekseni,
silloin kun märehdin
arvaamatonta kohtaloani,
tuskin näyttäydyn riittävästi yksin,
synkät ajatukset alati
tunkeutuvat yksityisyyteeni.
Ne tulevat pyytämättä
kuin vihamiehet häihin,
työntävät naamansa
parempien vieraiden paikoille,
kärttyisinä ja tyytymättöminä,
ilveilevinä, nokkavina,
rikkovat riemun:
Aivan kuin muodit
hämärät ajatukset
seuraavat ja vaivaavat minua,
tekevät kaikkensa murskatakseen,
kalvavat rintaani,
kuiskivat korviini
”ystäväsi ovat kavalia,
vihamiehesi vaarallisia,
unesi pahaenteisiä!”
Raivoisat kannibaalit,
aaveet, paholaiset,
Pyhän Antoniuksen piinaaja,
möröt, kiusanhenget,
unet antipodeista,
yölliset Incubukset
riivaavat haaveita,
hirveät harhakuvat
sekavoittavat.
Harhaoppiset aivoitukset,
kuvitteelliset tunnontuskat,
saatanalliset epäilykset
Abaddon härnää minua,
Mahu hämmentää minua,
Lucifer repii minua –
Jeesus! Maria!
vapauta meidät näistä kammottavista kiusauksista!
Richard Strauss: Die Nacht Hermann von Gilm (1812-1864)
Aus dem Walde tritt die Nacht,
aus den Bäumen schleicht sie leise,
schaut sich um in weitem Kreise,
nun gib acht.
Alle Lichter dieser Welt,
alle Blumen, alle Farben
löscht sie aus und stiehlt die Garben
Weg vom Feld.
Alles nimmt sie, was nur hold,
nimmt das Silber weg des Stroms,
nimmt vom Kupferdach des Doms
Weg das Gold.
Ausgeplündert steht der Strauch,
rücke näher, Seel an Seele;
o die Nacht, mir bangt, sie stehle
dich mir auch.
Yö
Suomennos Kaija Nuoranne
Metsästä astelee yö,
hiipii hiljaa puiden siimeksestä,
katsoo kauas ympärilleen –
pidäpä varasi!
Kaikki tämän maailman valot,
kaikki kukat,
kaikki värit se sammuttaa
ja varastaa lyhteetkin pellolta.
Kaiken ihanan se vie,
ottaa hopean joen virrasta
ja kultauksen Tuomiokirkon kuparikatolta.
Paljaaksi ryöstettynä seisoo pensas –
sielut, painautukaa lähelle toisianne!
Oi miten pelkään, että yö
varastaa sinutkin minulta!
Franz Schreker:
Die Dunkelheit sinkt schwer wir Blei
Edith Ronsperger (1880-1921)
Die Dunkelheit sinkt schwer wie Blei,
im toten grauen Einerlei
ersterben Farbe und Gestalt.
Das müde Schweigen stört kein Laut,
gleich einer schwarzen Mauer baut
zum Himmel sich der Wald.
In öde Leere riesengroß
streckt sich mein Leben hoffnungslos.
Es weht so dumpf und grabeskalt
der Atem dieser Nacht mich an,
ein Grauen kriecht an mich heran,
o schlief ’ ich, schlief ’ ich bald.
Pimeys laskeutuu lyijynraskaana
Suomennos Veikko Vallinoja
Pimeys laskeutuu lyijynraskaana,
kuolleessa harmaassa yksitoikkoisuudessa
menehtyy väri ja muoto.
Väsynyttä hiljaisuutta ei häiritse äännähdyskään.
Mustan muurin lailla kohoaa
metsä kohti taivasta.
Valtavaan autioon tyhjyyteen
levittäytyy toivoton elämäni.
Niin tympeänä ja haudankoleana
humisee tämän yön henkäys minulle,
pelko hiipii aivan lähelleni,
oi nukahtaisinpa pian.
Jean Sibelius: Serenad
Johan Ludvig Runeberg(1804-1877)
Re’n släckt är lampan i min flickas kammar,
Ett blekrött månsken blott på rutan flammar,
Och genom slöjan, fäst för den,
jag ser den skönas bild ej mer.
Snart skall hon bäddens trygga fristad hinna;
Se’n, blyga Cynthia bliv min spejarinna,
Och yppa vänligt, vad du skåda fått,
för mig och natten blott!
Om med en blick, där himlen strålar åter,
Hon sammanknyter händerna och gråter,
Och talar ord, som blott en ängel hör,
sin aftonbön hon gör.
Men om den höljda barmen rörs och bävar,
Ett leende på rosenläppen svävar,
Och kindens låga sakta tänder sig,
då drömmer hon om mig!
Serenadi
Suomennos Veikkko Vallinoja
Jo on valo sammutettu tyttöni huoneessa
ja vain kalpeanpunainen kuunvalo välkehtii ikkunaruudussa.
Ja sitä peittävän verhon lomasta
en enää näe kaunista kuvajaista.
Kohta hän vetäytyy vuoteensa turvaan.
Silloin, kalpea Cynthia, ryhdy vakoilijaksi
minulle ja paljasta ystävällisesti, mitä sait nähdä,
vain minulle ja yölle!
Ja jos hänen katseessaan taivas heijastuu,
hän ristii kätensä ja itkee,
ja puhuu sanoja, jotka vain enkeli kuulee,
silloin lukee hän iltarukoustaan.
Mutta jos verhottu rinta vavisten kohoilee,
hymynhäive viipyy ruusuhuulilla,
ja posket syttyvät hehkumaan,
silloin hän uneksii minusta!
Johannes Brahms: Vergebliches Ständchen
Text anonymous
Er: Guten Abend, mein Schatz,
Guten Abend, mein Kind!
Ich komm’ aus Lieb’ zu dir,
Ach, mach’ mir auf die Tür,
Mach’ mir auf die Tür!
Sie: Mein’ Tür ist verschlossen,
Ich lass’ dich nicht ein;
Mutter, die rät’ mir klug,
Wär’st du herein mit Fug,
Wär’s mit mir vorbei!
Er: So kalt ist die Nacht,
So eisig der Wind,
Dass mir das Herz erfriert,
Mein’ Lieb’ erlöschen wird;
Öffne mir, mein Kind!
Sie: Löschet dein’ Lieb’;
Lass’ sie löschen nur!
Löschet sie immerzu,
Geh’ heim zu Bett, zur Ruh’!
Gute Nacht, mein Knab’!
The Vain Serenade (Lower Rhein folk song)
Translation © Richard Wigmore, courtesy of Oxford Lieder
He: Good evening, my sweetheart,
good evening, my child!
I come because I love you;
ah! open up your door to me,
open up your door!
She: My door’s locked,
I won’t let you in;
mother gave me good advice—
if you were allowed in,
all would be over with me!
He: The night’s so cold,
the wind’s so icy,
my heart is freezing,
my love will go out;
open up, my child!
She: If your love goes out,
then let it go out!
If it keeps going out,
then go home to bed and go to sleep!
Goodnight, my lad!
Franz Schubert: Der Einsame
Karl Lappe (1773-1843
Wann meine Grillen schwirren,
Bei Nacht, am spät erwärmten Herd,
Dann sitz’ ich mit vergnügtem Sinn
Vertraulich zu der Flamme hin,
So leicht, so unbeschwert.
Ein trautes, stilles Stündchen
Bleibt man noch gern am Feuer wach,
Man schürt, wenn sich die Lohe senkt,
Die Funken auf und sinnt und denkt:
„Nun abermal ein Tag!“
Was Liebes oder Leides
Sein Lauf für uns dahergebracht,
Es geht noch einmal durch den Sinn;
Allein das Böse wirft man hin,
Es störe nicht die Nacht.
Zu einem frohen Träume,
Bereitet man gemach sich zu,
Wenn sorgenlos ein holdes
Bild Mit sanfter Lust die Seele füllt,
Ergibt man sich der Ruh.
Oh, wie ich mir gefalle
In meiner stillen Ländlichkeit!
Was in dem Schwarm der lauten
Welt Dar irre Herz gefesselt hält,
Gibt nicht Zufriedenheit.
Zirpt immer, liebe Heimchen,
In meiner Klause eng und klein.
Ich duld’ euch gern: ihr stört mich nicht,
Wenn euer Lied das Schweigen bricht,
Bin ich nicht ganz allein.
Yksinäinen
Suomennos Veikko Vallinoja
Kun sirkkani yöllä sirittävät
tulisijan myöhäisen hehkun liepeillä,
niin istun tyytyväisin mielin
liekeille uskoutuen,
niin kevein mielin ja huoletonna.
Rauhallisen, hiljaisen hetkisen
Saattaa mielellään valvoa tulen äärellä,
Kohentaa tulta, kun liekit laantuvat,
saaden ne kipunoimaan ja tuumiskella:
“Kas siinä taas päivä!”
Kaikki ilot ja murheet,
mitä se tiellemme toikaan,
käyn vielä mielessäni läpi,
hyläten kaiken ikävän,
ettei se häiritse unta.
Autuaaseen uneen
voi hiljakseen valmistautua,
Kun ihana kuvajainen
täyttää sielun lempeällä ilolla,
silloin voi antautua lepoon.
Oi miten minua miellyttääkään
hiljainen maalaiselämäni!
Mikä meluisan maailman pauhussa
pitää kahleissaan piinattua sydäntä,
ei anna tyydytystä.
Sirkuttakaa vielä, rakkaat sirkkani,
pieneen kapeaan huoneeseeni.
Mielelläni siedän teitä: ette te häiritse minua.
Kun laulunne rikkoo hiljaisuuden,
tiedän, etten ole yksin.
Henry Purcell: O Solitude
Katherine (Catherine) Philips (1631-1664)
O solitude, my sweetest choice!
places devoted to the night,
remote from tumult and from noise,
how ye my restless thoughts delight!
O solitude, my sweetest choice!
O heav’ns! what content is mine,
to see these trees, which have appear’d
from the nativity of time,
and which all ages have rever’d,
to look today as fresh and green
as when their beauties first were seen.
O, how agreeable a sight
these hanging mountains do appear,
which th’unhappy would invite
to finish all their sorrows here,
when their hard fate makes them endure
such woes as only death can cure.
O, how I solitude adore!
That element of noblest wit,
where I have learnt Apollo’s lore,
without the pains to study it.
For thy sake I in love am grown
with what thy fancy does pursue;
but when I think upon my own,
I hate it for that reason too,
because it needs must hinder me
from seeing and from serving thee.
O solitude, O how I solitude adore!
Oi yksinäinen erämää
Suomennos Erkki Pullinen
Oi yksinäinen erämaa, mieluisin valintani!
Yölle pyhitetyt seudut
kaukana kaikesta hyörinästä ja hälinästä,
miten te aina jatkuvasti saatte ajatukseni hurmaantumaan!
Oi erämaa, mieluisin valintani!
Taivas, miten tyytyväinen olen
nähdessäni nämä samat puut,
jotka ovat olleet täällä jo aikojen alusta,
joita kaikkina aikoina on kunnioitettu,
koska ne vielä tänäänkin näyttävät yhtä raikkaanvihreiltä
kuin silloin, kun niiden kauneus ensi kertaa oli nähtävillä.
Oi, miten miellyttäviltä näyttävätkään
nuo jyrkät vuorenrinteet,
jotka saattaisivat houkutella onnettomia
lopettamaan kaikki murheensa täällä,
kun heidän kova kohtalonsa on kärsiä
tuskista, jotka vain kuolema voi parantaa.
Oi, miten erämaata ihailenkaan!
Tätä jaloimman viisauden välttämätöntä edellytystä,
jonka avulla olen omaksunut Apollon koko tietämyksen
joutumatta vaivalloisesti sitä opiskelemaan.
Sinun vuoksesi olen kypsynyt rakastamaan
sitä, mitä oikkusi tavoittelee;
mutta kun vertaan sitä itseeni,
vihaan sitäkin siksi,
että se väistämättä estää minua
näkemästä ja palvelemasta sinua.
Oi erämaa, miten minä ihailenkaan erämaata!
Yoshinao Nakada: Sakura yokochō
Shūichi Katō (1919-2008)
haru no yoi sakura ga saku to
hana bakari sakura yokochō
omoidasu koi no kinō
kimi wa mō koko ni inai to
aa itsumo hana no jo-ō
hohoenda yume no furusato
haru no yoi sakura ga saku to
hana bakari sakura yokochō
ai miru no toki wa nakarō
“sonogo dō?” “shibaraku ne”
to ittatte hajimaranai to
kokoroete hana demo miyō
haru no yoi sakura ga saku to
hana bakari sakura yokochō
Cherry Tree Alley
Translation Olivia Moss and Kumi Shimozaki
It is a spring night and the cherry trees are in bloom,
There is nothing but the flowers,
I remember the days of my unrequited love,
You are no longer here.
Ah! The queen of flowers always returns to me,
Smiling in my dreams of home
It is a spring night and the cherry trees are in bloom,
There is nothing but the flowers,
We will never see each other again, or say
‘How have you been?’, ‘I haven’t seen you for a long time’,
It is too late now,
I just watch the falling blooms alone…
It is a spring night and the cherry trees are in bloom,
There is nothing but the flowers.
Gabriel Fauré: Prison
Paul Verlaine (1844-1896)
Le ciel est par dessus le toit,
si bleu, si calme,
Un arbre, par dessus le toit,
berce sa palme ;
La cloche, dans le ciel qu’on voit,
doucement tinte,
Un oiseau, sur l’arbre qu’on voit,
chante sa plainte.
Mon Dieu, mon Dieu, la vie est là,
simple et tranquille !
Cette paisible rumeurlà
vient de la ville.
Qu’as-tu fait, o toi voilà,
pleurant sans cesse,
Dis, qu’as-tu fait, toi que voilà,
de ta jeunesse ?
Vankila
Suomennos Veikko Vallinoja
Taivas katon yllä on
iin sininen, niin tyyni.
Puu, joka kohoaa katon ylle,
keinuttaa oksiaan.
Kello soittaa taivaalla,
niin suloisesti,
Lintu laulaa puun oksalla,
niin suruisasti.
Jumalani, Jumalani, elämä tuolla
on yksinkertaista ja rauhaisaa!
Tuo vaimea hulinan ääni
kantautuu kaupungista.
Mitä oletkaan tehnyt,
joka lakkaamatta itket?
Mitä oletkaan tehnyt
nuoruudellasi?
Samuel Barber: The Monk and His Cat
from 8th or 9th century anonymous Irish poems
translated by W. H. Auden (1907-1973)
Pangur, white Pangur,
How happy we are
Alone together, Scholar and cat.
Each has his own work to do daily;
For you it is hunting, for me, study.
Your shining eye watches the wall;
My feeble eye is fixed on a book.
You rejoice when your claws entrap a mouse;
I rejoice when my mind fathoms a problem.
Pleased with his own art
Neither hinders the other;
Thus we live ever
Without tedium and envy.
Pangur, white Pangur,
How happy we are,
Alone together, Scholar and cat.
Francis Poulenc: Hôtel
Guillaume Apollinaire (1880-1918)
Ma chambre a la forme d’une cage
Le soleil passe son bras par la fenêtre
mais moi qui veux fumer
Pour faire des mirages
j’allume au feu du jour ma cigarette
Je ne veux pas travailler
Je veux fumer.
Hotelli
Suomennos Jussi Littunen
Minun huoneeni on häkin muotoinen
Aurinko kurottaa kätensä ikkunan lävitse
mutta minä, joka haluan polttaa
saadakseni aikaan kangastuksia
sytytän päivänsäteillä savukkeeni
En halua tehdä töitä
Haluan polttaa.
Sergei Rachmaninov: К ней
Andreï Biély (1880-1934)
Травы одеты перлами.
Где-то приветы
Грустные слышу,
Приветы милые…
Милая, где ты,
Милая!
Вечера светы ясные,
Вечера светы красные
Руки воздеты:
Жду тебя, Милая,
где ты, Милая?
Руки воздеты:
Жду тебя,
В струях
Леты смытую
Бледными Леты
струями…
Милая, где ты,
Милая!
To Her
Translation by Edward Agate
Grasses dew-pearled so tearfully
Greetings of rapture
stealing my senses,
And yet so fearfully…
Tender one,
hasten!
Evening is wrapped in floods of flames,
Red as a rose
when roses came,
Now my being longs for thee,
Gentle one,
hasten!
Seek thou,
oh bride,
in Love’s caress
Lethe’s supreme
forgetfulness…
Perfect one,
hasten!
Frank Bridge: Come to me in my Dreams
Matthew Arnold (1822-1888)
Come to me in my dreams, and then
By day I shall be well again!
For then the night will more than pay
The hopeless longing of the day.
Come, as thou cam’st a thousand times,
A messenger from radiant climes,
And smile on thy new world,
and be As kind to all the rest as me.
Or, as thou never cam’st in sooth,
Come now, and let me dream it truth;
And part my hair, and kiss my brow,
And say: My love! why suff ’rest thou?
Come to me in my dreams, and then
By day I shall be well again!
For then the night will more than pay
The hopeless longing of the day.
Richard Strauss: Morgen
Henry Mackay (1864-1933)
Und morgen wird die Sonne wieder scheinen
Und auf dem Wege, den ich gehen werde,
Wird uns, die Glücklichen, sie wieder einen
Inmitten dieser sonnenatmenden Erde …
Und zu dem Strand, dem weiten, wogenblauen,
Werden wir still und langsam niedersteigen,
Stumm werden wir uns in die Augen schauen,
Und auf uns sinkt des Glückes stummes Schweigen
…
Tomorrow!
Translation: Richard Wigmore, courtesy of Oxford Lieder
And tomorrow the sun will shine again
And on the path that I shall take,
It will unite us, happy ones, again,
Amid this same sunbreathting …
And to the shore, broad,
blue-waved, We shall quietly and slowly descend,
Speechless we shall gaze into each other’s eyes,
And the speechless silence of bliss shall fall on us …
Hugo Wolf: Der Genesene an die Hoffnung
Eduard Mörike (1804-1875)
Tödlich graute mir der Morgen:
doch schon lag mein Haupt, wie süss!
Hoffnung, dir im Schoss verborgen,
bis der Sieg gewonnen hiess.
Opfer bracht’ ich allen Göttern,
doch vergessen warest du;
seitwärts von den ew’gen Rettern
sahest du dem Feste zu.
O vergib, du Vielgetreue!
Tritt aus deinem Dämmerlicht,
dass ich dir ins ewigneue,
mondenhelle Augesicht
einmal schaue, recht von Herzen,
wie ein Kind und sonder Harm;
ach, nur einmal ohne Schmerzen
schliesse mich in deinem Arm!
Parantuneen laulu toivolle
Suomennos Jussi Littunen
Aamu koitti kalmanvalkeana:
silti pääni lepäsi jo niin autuaasti
sinun sylisi turvassa, toivo,
kunnes voitto julistettiin.
Uhrasin kaikille jumalille,
mutta sinä olit unohdettu;
iankaikkisen Pelastajan viereltä
seurasit juhlia.
Anna anteeksi, sinä niin uskollinen!
astu esiin hämäristäsi,
jotta voisin alati uusiin
kuunvalkeisiin silmiisi
kerran katsoa, suoraan sydämestäni,
lapsen lailla ja murheista vapaina;
voi, kunpa kerran ilman kipuja
sulkisit minut syleilyysi!
Schubert, Franz: Frühlingsglaube D 686
Uhland, Johann Ludwig (1787-1862)
Die linden Lüfte sind erwacht,
sie säuseln und weben Tag und Nacht,
sie schaffen an allen Enden.
O frischer Duft, o neuer Klang!
Nun, armes Herze, sei nicht bang!
Nun muß sich Alles, Alles wenden.
Die Welt wird schöner mit jedem Tag,
man weiß nicht, was noch werden mag,
das Blühen will nicht enden.
Es blüht das fernste, tiefste Tal:
nun, armes Herz, vergiß der Qual!
nun muß sich Alles, Alles wenden.
Usko kevääseen
Suomennos Essi Junkkari
Lauhat tuulet ovat heränneet,
ne humisevat, liikkuvat päivin ja öin.
Ne ehtivät kaikkialle.
Oi raikas tuoksu, oi uusi sointi!
Nyt sydän hyvä älä pelkää!
Nyt kaiken, kaiken on muututtava.
Maailma kaunistuu päivä päivältä,
eikä tiedä, mitä tuleman pitää.
Kukinta ei lakkaa.
Kaukaisin, syvinkin laakso kukkii:
Nyt sydän hyvä unohda murhe!
Nyt kaiken, kaiken on muututtava.
Cécile Chaminade: Espoir
Charles Fuster (1866-1929)
Ne dis pas que l’espoir à tout jamais t’a fui,
Ni que cet amour mort, l’amour ne peut renaitre.
Rien ne doit s’en aller, rien ne doit disparaître,
Demain voit revenir ce qui passe aujourd’hui.
Pour une heure de vide, et d’angoisse, et d’ennui,
Tu peux maudire en paix le destin lâche et traître;
Désespéré d’un jour, tu peux pleurer peut-être:
L’aurore d’un bonheur va monter dans ta nuit!
Elle grandit, l’ardente et lumineuse aurore!
Toi qui niais l’amour, tu vas aimer encore!
L’aurore va venir, l’aurore va monter!
Et, toujours saluant chaque bonheur qui passe,
Tu sentiras toujours, sous ta poitrine lasse,
Quelque tendresse battre et quelque espoir chanter.
Ne dis pas que l’espoir à tout jamais t’a fui,
Ni que cet amour mort, l’amour ne peut renaitre.
Rien ne doit s’en aller, rien ne doit disparaître,
Demain voit revenir ce qui passe aujourd’hui.
Toivo
Suomennos Aleksiina Turtiainen
Älä sano, että toivo on paennut sinulta iäksi,
Äläkä, että tämä kuollut rakkaus ei voi syntyä uudelleen.
Mikään ei voi häipyä, mikään ei voi kadota,
Se mikä tänään tapahtuu, palaa huomenna.
Tyhjyyden, ahdistuksen ja ikävän hetkestä
Voit rauhassa kirota petollista, pelkurimaista kohtaloa;
Yhden päivän epätoivo saa sinut ehkä itkemään:
Onnen sarastus nousee yöstäsi!
Se laajenee, hehkuva ja kirkas sarastus!
Sinä, joka kiellät rakkauden, tulet taas rakastamaan!
Aamu tulee, aurinko nousee!
Ja tervehtien aina jokaista ohi kulkevaa onnea,
tunnet aina väsyneessä rinnassasi,
jonkin hellyyden sykkivän ja jonkin toivon laulavan.
Älä sano, että toivo on paennut sinulta iäksi,
Äläkä, että tämä kuollut rakkaus ei voi syntyä uudelleen.
Mikään ei voi häipyä, mikään ei voi kadota,
Se mikä tänään tapahtuu, palaa huomenna.
Esiintyjät
Olivia Moss, soprano and Kumi Shimozaki, piano 1
Aleksiina Turtiainen, soprano and Reetta Järä, piano 2
Veikko Vallinoja, baritone and Jussi Littunen, piano 3
Olivia Moss ja Kumi Shimozaki
Olivia Moss ja Kumi Shimozaki aloittivat molemmat 2020 syksyllä opintonsa Taideyliopiston Sibelius-Akatemi- alla. Olivia on alun perin kotoisin Iso-Britanniasta ja Kumi Japanista. Olivia suorittaa maisterintutkintoaan laulutaiteessa Outi Kähkösen johdolla ja Kumi taas pianokamarimusiikki ja lied -ohjelmassa tällä hetkellä Juhani Lagerspetzin oppilaana. Duo on kiinnostunut esittämään laajasti eri aikakausien ja tyylien ohjelmis- toa klassismista nykymusiikkiin sekä lauluja eri kielillä. Olivia ja Kumi ovat osallistuneet yhdessä esimerkiksi Anu Komsin ja Pia Värrin opettamaan Kaija Saariahon vokaalimusiikin workshopiin Sibelius-Akatemialla sekä Hartmut Höllin ja Daniel Fueterin saksalaisen liedin ja ranskalaisen chansonin mestarikurssille Savonlinnan musiikkiakatemiassa. Lisäksi he ovat osallistuneet yhdessä Suomen lied-akatemian mestarikurssille ja Andreas Schmidtin mestarikurssille. Sibelius-Akatemian lied-studioissa duoa ovat tähän mennessä opetta- neet Kristian Attila, Margareta Brandt, Kirill Kozlovski, Ilmo Ranta ja Keval Shah.
Aleksiina Turtiainen
Sopraano Aleksiina Turtiainen opiskelee neljättä vuotta Sibelius-Akatemian laulumusiikin osastolla Outi Käh- kösen oppilaana. Hän on opiskellut aiemmin laulua Tampereen ammattikorkeakoulussa Ulla Raiskion opetuk- sessa sekä suorittanut musiikin ammatillisen perustutkinnon Lahden konservatoriossa. Turtiainen on esiin- tynyt solistina lied- ja oopperakonserteissa sekä kirkkomusiikin teoksissa. Vuonna 2018 hän kantaesitti prinsessan roolin Tuomas Turriagon satuoopperassa Prinsessa Papupata. Hän on esiintynyt mm. Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesterin, Laivaston soittokunnan sekä Pori Sinfoniettan solistina. Hän on myös laulanut Savonlinnan oopperajuhlakuorossa.
Reetta Järä
Reetta Järä opiskelee Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa pianokamarimusiikin ja liedin maisteriohjelmassa Irina Zahharenkovan oppilaana. Hän on valmistunut pianopedagogiksi Turun Ammattikorkeakoulun Taide- akatemiasta vuonna 2018 Jukka Juvosen luokalta ja sitä ennen opiskellut pianonsoittoa Antwerpenin kunin- kaallisessa konservatoriossa Eliane Rodriguesin ja Turun konservatoriossa Liisa Malmivaaran opissa. Yhteis- musisointi ja musiikin vieminen niillekin kuulijoille, jotka eivät pysty sen pariin hakeutumaan, innostaa häntä.
Veikko Vallinoja
Veikko Vallinoja on helsinkiläinen baritoni, joka opiskelee Sibelius-Akatemian laulumusiikin osastolla opettajanaan Hannu Niemelä. Hänen aiempia opettajiaan ovat olleet mm. Erkki Rajamäki ja Ritva Laama- nen. Musiikissa Veikkoa kiinnostaa erityisesti yhdessä musisointi – oli sitten kyse lied-duosta tai kuoron ja sinfoniaorkesterin suurteoksesta – ja sanojen ja musiikin yhteen sovittaminen. Veikko on tehnyt yhteistyötä pianisti Jussi Littusen kanssa vuodesta 2014 alkaen. Vuonna 2015 Veikko ja Jussi saivat erityispalkinnon Hel- sinki Lied -kilpailun alle 25-vuotiaiden sarjassa. Littusen kanssa Veikko on konsertoinut mm. Kuopiossa Tal- vikamari-festivaalilla, Helsingissä Laulun Valo -festivaalilla sekä Hämeenlinnassa Sibeliuksen synnyinkodissa. Lied-duona heitä ovat opettaneet mm. Heikki Pellinen ja Ilmo Ranta, sekä mestarikursseilla mm. Martin Katz ja Andreas Schmidt.
Jussi Littunen
Jussi Littunen aloitti piano-opintonsa Turun konservatoriolla Helmi Hännisen oppilaana, jatkoi Helsingin konservatorion ammatillisessa peruskoulutuksessa Antti Hotin johdolla, ja opiskelee tällä hetkellä musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemialla opettajanaan Ilmo Ranta. Littunen pyrkii muusikkona monipuolisuuteen, ja tekee aktiivisesti yhteistyötä laulajien kanssa. Esimerkiksi elokuussa 2021 hän oli toinen taiteellisista suunnit- telijoista ja pianisteista liedkonsertissa, joka esitteli 1930-luvun Saksassa ”rappiolliseksi” leimattua musiikkia, ja soitti myös Anne Frank ja Eva Braun -monologioopperoiden kamariorkesterissa Helsingin oopperakesässä syyskuun alussa. Lied-yhteistyö Veikko Vallinojan kanssa alkoi Helsingin konservatoriolla syksyllä 2014, ja yh- dessä he ovat konsertoineet mm. Kuopion Talvikamari -festivaalilla sekä Sibeliuksen syntymäkodissa Hämeenlinnassa.