Käsiohjelma: Paavo Heinisen etydejä pianolle
15.9.2021, klo 19
Ohjelma
Paavo Heininen
(s. 1938)
Sonatina 1957 op. 2
Allegro
Largo lugubre
Presto Cowley Fu
Préludes-Études-Poèmes op. 32b (1974) Jyri Mishukov
Etudes for piano op. 104 a-d (2011/2016):
Gigue op. 104b nro 2
Thirds, tenths op. 104b nro 4
Arpeggio op. 104b nro 8 Wong Hang
Bells op. 104b nro 9 Lambis Pavlou
Chaconne 2 op. 104b nro 10 Jussi Littunen
Entrée-Filigree op.104c nro 1 Nina Haug
Perhonen – Mosaique 104c nro 8 Sasja Jantunen
Perhonen -Ascending 104 d nro 5 Tanja Niiranen
Septimit – Gentle op. 104d nro 2 Cowley Fu
Septimit – Perk op. 104d nro 3
Kansanlaulu op. 104c nro 6
Sekunnit op. 104c nro 9
Tulistus op. 104c nro 12 Eveliina Sumelius-Lindblom
Esittely
Tämän konsertin ajatuksena oli esittää laajahko valikoima Paavo Heinisen vuonna 2017 julkaistuista pianoetydeistä, esittäjinä Sibelius-Akatemian opiskelijat, joille etydien soittaminen on luonnollinen osa opintoja. Monen muun tapahtuman lailla pandemia johti konsertin siirtymiseen seuraavalle kaudelle, ja samalla etydivalikoima jonkin verran supistui aiotusta, koska uusi konserttipäivä ei lopulta enää kaikkien mukaan lupautuneiden nuorten pianistien suunnitelmiin sopinut. Sibelius-Akatemian piano-opiskelijoiden joukkoa täydentää konsertissa pianotaiteilija, musiikin lisensiaatti Eveliina Sumelius-Lindblom.
Paavo Heinisen etydikokoelmaa op. 104a-d voi ilman muuta pitää suomalaisittain ainutlaatuisena jo pelkän laajuutensakin puolesta. Säveltäjän syvällinen perehtyneisyys sekä pianonsoiton hienouksiin että Chopinin, Skrjabinin ja Debussyn kaltaisten lajityypin mestarien tuotantoon liittävät sen luontevaksi osaksi tätä historiallista jatkumoa, jonka parissa ilahduttavan moni muukin säveltäjä on viime vuosikymmeninä taas viihtynyt.
Heinisen etydisarja koostuu neljästä vihkosta, joissa kussakin on 12 etydiä, lyhyt johdanto ja etydien keskimääräiseen kestoon nähden laajahko finaali. Tästä kokonaisuudesta ohjelmassa on mukana neljäsosan verran, ja useimmat nyt soitettavista 13 etydistä kuullaan kantaesityksenä. Päätimme tässä muuttuneessa tilanteessa laajentaa ohjelmaa hieman Heinisen opiskeluajoillaan säveltämällä Sonatine -teoksella sekä Préludes-études-poèmes -sävellyksellä vuodelta 1974. Viimeksi mainitussa sana ”etydi” esiintyy ensimmäisen kerran Heinisen tuotannossa.
Kolmiosainen Sonatine 1957 -nimellä julkaistu teos oli työn alla Heinisen ensimmäisen täyden opiskeluvuoden aikana Sibelius-Akatemiassa 1957–58, jolloin nuoren sävellysopiskelijan opettajina olivat Joonas Kokkonen, Einojuhani Rautavaara ja keväällä 1958 myös Aarre Merikanto. Heinisen piano-opettaja tuolloin oli Timo Mikkilä.
”Elämä oli työtä, ja työssä oli taikahetkensä. Yksi sellainen hetki oli ollut Sonatinen päänsisäinen synnytysprosessi matkalla Timo Mikkilän luo Munkkiniemeen. Mikkilä oli ilmoittanut pitävänsä pianotuntinsa poikkeuksellisesti kotona. Heininen lähti liikkeelle bussilla ja roikkui kuin elävä värähdysmittari bussin käsihihnasta. Bussi heittelehti. Matkustaja sai yllättävästä pompahduksesta idean, jota seurasi toinen ja kolmas. Rakenne alkoi hahmottua. Perillä hetki muistiinpanoille. Pianotunnille pari minuuttia myöhässä. […] Perillä odottava pianisti oli tietämättään pannut alulle pianoteoksen kirkastumisen.”
Heininen kommentoi sävellystään: ” Sonatine oli voimakkaasti ekspansiivinen sävellys -ideoiltaan, ei mitoiltaan.”
(Lähde: Jan Blomstedt: Heinistä kuunnellessa. Helsinki 2006)
Paavo Heinisen opukseen 32 sisältyy neljä teosta, laajimpana pianosonaatti Poesia squillante ed incandescente. Muut ovat Préludes-ètudes-poèmes op. 32b, jousikvartetto op. 32c ja pianoteos Poésies-periphrases. Op. 32 b:stä Heininen on kertonut seuraavaa:
”1970-luvulla vietimme pari kesää vuokratussa kesämökissä Keravanjärvellä. Siellä työskentelin op. 32:n parissa – s.o. palasin vanhan materiaalin pariin – ja siellä laadin enimmän osan kolmannen sinfonian uudesta versiosta.
Syksyllä 1974 kävimme mökillä viikonloppuisin; ensin puolukka- ja sienimetsässä, sitten saunanlämmitykseen. Kun tuli kiukaaseen oli viritetty, siirryin pianon ääreen ja sävelsin niin kauan kuin saunan lämpeneminen kesti – siinä ajassa syntyi sopiva määrä musiikkia preludiksi. Taustalla oli kiinnostukseni Skrjabinin pienimuotoisiin sävellyksiin. Tuo oli aikaa, jolloin nauhoitin radiolle musiikkiani pianistina ja pianosäestäjänä, mm. viisi Debussyn etydiä ja viisi Skrjabinin lyhyttä tutkielmaa. Skrjabinit olivat kaikki viisijakoisessa rytmissä, samantyyppisiä miniatyyrejä, olivatpa ne sitten peräisin koottujen teosten preludi-, etydi- tai runoelmavihosta.
Opus 32b:n materiaalina oli op. 32:n vanha intervallimatriisi, joka ei ollut vielä tyhjentynyt; op. 32b:n ideat ovat jopa tuon materiaalin vanhinta kerrostumaa, sellaisia luonnoksia 1960-luvunDiscantus-kesältä, jotka eivät sisältyneet suureen pianosonaattiin.
Sitten marja-aika loppui ja sienet, ja miniatyyrien luku jäi kolmeen. ”
(Lähde: Paavo Heinisen oheisteksti Jouko Laivuoren levytykseen, FACD 407)
”Etydit op. 104 saivat alkunsa III sonaattini kantaesityksen jälkeen. Silloin mielessäni oli idea tehdä neljännestä sonaatista laaja duo, solistin ja tallennettujen pianonkaltaisten äänten dialogi. Piano ja nauha – mutta ääninauhaahan ei kukaan enää näe kuin museossa (jollaista ei ole).
[…] Pianomateriaalin syntytavaksi valikoitui etydisarjan muoto: lukuisia lyhyitä, erisisältöisiä ja erikarakterisia osia, kukin siis yksikarakterinen ja varsin homogeeninen. Niitä olisi mahdollisuus sijoittaa halutuilla tavoilla limittäin ja laminoiden yhteistyöhön tallennettujen äänten kanssa. Tämä hanke lykkääntyi, tuli muita kiireitä, mutta pianomateriaali oli jo alkanut syntyä, ja jonkin vuoden kuluttua se oli kasvanut ylikin suunnitellun resitaalin mitan, neljäksi 12 etydin sarjaksi joihin liittyy kuhunkin finaali, useimmiten variaatiomuodossa.
Etydien neljä sarjaa ovat kokoelmia, ei suljettuja muotoja. Osat eivät kuitenkaan ole aivan syntymisjärjestyksessä, vaan eri karaktereja vaihdellen ja tasapainotellen. Etydini ovat vain rajoitetussa määrin kukin yhden teknisen haasteen tarkastelua. Hieman enemmän ja ilmeisemmin kuin Szymanowskin etydit, jotka ovat hyvin keskitettyjä preludi-runoelmia. Mutta kun Szymanowskin Etydit [op. 33] ovat yksi keskeytymätön kokonaisuus, voi op. 104:n etydejä varsin hyvin esittää yksittäin, tai pieninä ryhminä (3–4) tai isompina ryhminä (5–7) -tai tietysti kaikki. Tässä tai toisessa järjestyksessä? Tämä järjestys on kyllä harkittu, mutta voi myös tulla kysymykseen, jos haluaa, sekoittaa eri sarjojen osia keskenään.
[…] Pieniä soitinteoksia kuten etydeitä voi sijoittaa ohjelmistoon monin kiinnostavin tavoin – yhdistelminä ja limityksinä muunlaisten pienten kappaleiden kanssa.
[… ] Preludit, etydit ja runoelmat ovat siis niin kuin planetaario, jonka koko holvin kattavat pienet tuikinnat.”
(Lähde: Paavo Heinisen esipuhe nuottilaitokseen, Fennica Gehrman 2017)
Ohjelman ja ohjelmatekstit koonnut Ilmo Ranta