Käsiohjelma: Les larmes de Jacqueline
29.5.2021 klo 19
Ohjelma
Antonio Vivaldi: Konsertto jousille ja basso continuolle g-molli RV 157
Allegro
Largo
Allegro
Jacques Offenbach: Les Larmes de Jacqueline sellolle ja jousille op. 76/2
Edvard Grieg: Holbergin ajoilta, sarja jousille vanhaan tyyliin op. 40
Preludi: Allegro vivace
Sarabande: Andante
Gavotti: Allegretto – Musette: Un poco mosso
Aaria: Andante religioso
Rigaudon: Allegro con brio
Carlo Graziani: Konsertto sellolle ja orkesterille C-duuri
Allegro moderato
Larghetto grazioso con portaemento
Rondeau. Allegretto
Konsertissa ei ole väliaikaa.
Teosesittelyt
Antonio Vivaldi: Konsertto jousille g-molli RV 157
Niin kuin hyvin tiedetään Antonio Vivaldi (1678-1741) sävelsi sadoittain konserttoja. Suurin osa niistä on varustettu yhdellä tai useammalla soololla ja pelkälle jousiorkesterille sävellettyjä teoksia (concerti per archi) on vähemmän. Kymmeniin nousee silti jousikonserttojenkin luku.
Jousikonsertot muodostavat Vivaldin laajassa tuotannossa yllättävän vähän tutkitun osaston. Dramaattisina orkesteriteoksina ne tuntuvat ennakoivan kolmiosaista sinfoniaa tai näyttämöteosten alkusoittoja – juhlavaa avausta tai valmistelua jollekin laajemmalle tapahtumalle. Solistin puuttuminen vapauttaa neliäänisen satsin soolokonserton hierarkkisista piirteistä. Vivaldi pystyykin jousikonsertoissaan liikuttamaan mielikuvitustaan laajalla alalla rouheista maalaistunnelmista (alla rustica) seremonialliseen hovityyliin.
Konsertto RV 157 g-mollissa jousille ja basso continuolle viittaa enemmän jälkimmäiseen. Matalat jouset laittavat Allegrossa liikkeelle toistuvan passacaglia-kuvion, jonka yllä ensimmäinen ja toinen viulu kisailevat vuorovetona. Konserton käsikirjoitus on säilynyt Ranskassa, jonne viittaavat Largon pisteelliset rytmit ja pitkät kaipauksen sävelet. Jälkimmäisestä Allegrosta erottuu matalien äänien virtuoosinen hyörinä, jonka yllä ensimmäinen ja toinen viulu liitelevät ja tanssivat.
Jacques Offenbach: Les Larmes de Jacqueline sellolle ja jousille op. 76/2
Jacques Offenbach (1819-1880) muistetaan parhaiten opereteistaan, joissa hän irvaili Ranskan toista keisarikuntaa (Napoleon III) ja sen mahtipontista, ”suuren oopperan” ympärille pystytettyä taidekulttuuria. Opereteista tunnetuin oli ensimmäinen kokoillan teos Orfeus manalassa (1858), mutta eniten esitetty nykyisin on hänen ainoa oopperansa, säveltäjän kuollessa viimeistelyä vaille jäänyt ooppera Hoffmannin kertomukset.
Kölnissä syntynyt Jakob Offenbach oppi varhain soittamaan selloa ja pääsi erityisluvalla opiskelemaan sitä Pariisin konservatoriossa. Opinnot hän jätti kesken, mutta elätti itsensä vuosia soittamalla sooloselloa Pariisin Opéra-Comiquessa ja pariisilaisissa salongeissa. Näistä tärkein oli kreivitär Vaux’n salonki: Offenbach tapasi siellä vaimonsa Hérminien, jonka kanssa syntyi tytär Jacqueline.
Offenbach sävelsi omalle soittimelleen yli 70 teosta, mm. konserton (Concerto militaire), duoetydejä, sekä salonkityylisiä tunnelmakuvia. Näiden joukkoon kuuluu vuonna 1853 valmistunut Harmonies du bois (”Metsän harmonioita”) op. 76, jonka toinen numero on Les larmes de Jacqueline (”Jacquelinen kyyneleet”). Tunteikkaassa elegiassa vuorottelevat surullinen pääteema ja toiveikkaampi sivuteema. Sello laulaa bel canto -oopperan tähtenä, säestäjät visusti taustalla. Suosituksi osoittautuneen kappaleen lämmin ja välitön vaikutelma ylittää salonkimusiikin totunnaisen tunneasteikon.
Edvard Grieg: Holbergin ajoilta, sarja jousille vanhaan tyyliin op. 40
Edvard Grieg (1843-1907) sävelsi suositun jousisarjansa Holbergin ajoilta vuonna 1884 vietettyjä Ludvig Holbergin 200-vuotismuistojuhlia varten. Suomessakin suosittu tanskalainen näytelmäkirjailija – Tanska ja Norja olivat Griegin aikaan vielä valtiounionissa – maalasi opettavaisissa komedioissaan (mm. Jeppe Niilonpoika, Valtioviisas kannunvalaja) kodikkaan kuvan 1600-luvun skandinaavisesta yhteiskunnasta pienine huolineen.
Aito romantikkona Grieg pakeni mieluusti suloiseksi kuviteltuun menneisyyteen. Oli musiikillinen haaste kokeilla muinaisia kappaletyyppejä ja sävellyskeinoja, mutta päätarkoituksena oli tuoda kuuluviin menneisyyden tasapainoinen ja pilaantumaton maailma, vastapainoksi 1800-luvun lopun ristiriidoille ja turmelukselle. Aika oli luonnollisesti kullannut nämä muistot ja Grieg lisäsi jalometallia musiikillisilla mielikuvillaan.
“Sellaiset säveltäjät kuin Bach ja Beethoven ovat rakentaneet mahtavia kirkkoja ja temppeleitä, minä halusin rakentaa ihmisille asuntoja, joissa he tuntisivat olonsa onnellisiksi ja kodikkaiksi”, kirjoitti Grieg myöhemmin vaatimattomasti. Holberg-sarja op. 20 välittää tätä ajatusta kutsuvasti, vaikka ei saakaan historiantutkijoilta tukea ajankuvalleen. Lämpöinen turvallisuus välittyy musiikista samaan tapaan kuin Carl Larssonin laatukuvista: tässä kuvataan pohjoismaisen kansankodin ihannetta rikkumattomimmillaan.
Sarja alkaa vauhdikkaalla preludilla (Allegro vivace), jossa Grieg tempaa kuulijat mukaansa virtuoosisella jousitekstillään. Alkusoittoa seuraavat vanhantyyliset tanssikappaleet. Lempeä Sarabande (Andante) kietoo kuulijan lämminhenkisen melodiaan. Seuraavassa osassa Grieg yhdistää kaksi vanhaa tanssia: hilpeän pohjoismaisen gavotin (Allegretto) sekä tasaisesta bordunasäestyksestä maalaishenkeä ammentavan musetten (Un poco mosso).
Ylevää melankoliaa huokuva aaria (Andante religioso) on teoksen henkinen ydin. “Uskonnollisesti”-merkintä tiivistää Griegin historiallisen kaihon, ajatuksen aikakaudesta, jossa syvät ja puhtaat tunteet hallitsivat ihmisiä. Vallaton rigaudon (Allegro con brio) päättää teoksen pelimannitunnelmiin. Sooloviulun ja alttoviulun duettoa säestävät orkesterin pontevat repliikit ja välissä vuorotteleva kaihomielinen balladisävelmä.
Carlo Graziani: Konsertto sellolle ja orkesterille C-duuri
Carlo Graziani (?-1787) kuuluu 1700-luvun jälkipuolen merkittävimpiin sellovirtuooseihin, jonka kiertävästä elämästä on dokumentoitu lähinnä hänen vaihtuvat asemapaikkansa. Hän syntyi oman mainintansa perusteella Astissa, Italian Piemontessa, mutta aikakirjoihin hän ilmaantuu vasta vuonna 1747 työskennellessään Pariisissa. Siellä hän soitti maineikkaan, Rameaun teoksiin ikuistetun taidemesenaatti Alexandre de la Pouplinièren orkesterissa.
Graziani sai Ranskassa myös ”kuninkaallisen privilegion” eli oikeuden julkaista teoksiaan, joista tuossa vaiheessa valmistui pari kokoelmaa sellosonaatteja. Mentyään naimisiin oopperalaulajatar Gabriele Leonen kanssa Graziani seurasi häntä Lontooseen vuonna 1764 ja soitti sellon äänenjohtajana Haymarketin teatterissa. Seuraavan kerran Graziani ilmaantuu lähteisiin konsertoidessaan vaimonsa kanssa Frankfurtissa vuonna 1770.
Pian tämän jälkeen Preussin selloa soittava kruununprinssi Fredrik Wilhelm kutsui Grazianin Potsdamiin opettajakseen. Graziani jäi eläkkeelle kuninkaallisesta opetustehtävästä jo vuonna 1773, jolloin valmentajaksi kiinnitettiin Jean-Pierre Duport. Graziani pysytteli kruununprinssin seurueessa tämän jälkeenkin ja osallistui Fredrik Wilhelm II:n kruunajaisiin vuonna 1786 Fredrik ”Suuren” kuoltua.
Graziani oli yksi 1700-luvun ensimmäisen polven sellovirtuooseja, joille riitti kysyntää pohjoisemman Euroopan hoveissa ja konserttikeskuksissa. Hänen viisi sellokonserttoaan ja parikymmentä sellosonaattiaan kertovat monipuolisesta taiturista, joka seurasi musiikissaan galanttia tyyliä ennakoiden klassismia. C-duuri-konsertossa on modernit piirteensä, kuten orkesterista löytyvät klarinetit ja sulava tunneilmaisu. Se voisi olla Mozartin vaikutusta, jonka Grazianin arvellaan tavanneen Lontoossa.
Sellokonserttojen käsikirjoitukset ovat säilyneet Berliinissä. C-duuri-konsertto alkaa (Allegro moderato) leppeällä orkesterijohdannolla ja orkesteri saa jatkossakin puheenvuoron omissa episodeissaan. Sonaattimuodollaan avausosa tavoittelee saksalaisille ominaista sinfonista otetta. Pääosassa on kuitenkin sellosoolo, johon
Graziani on upottanut taituruutensa, näyttävät juoksutukset, pariäänet, kolmi- ja neliääniset soinnut, rohkeat intervalliloikat ja monet uudet jousitekniikat. Ne on sulautettu taitavasti osaksi sävelkieltä ja persoonallista ilmaisua.
Säveltäjän italialaiset juuret käyvät ilmi hitaasta osasta (Larghetto grazioso con portamento), jossa sellosoolo laulaa oopperatyyliin klarinettiduon ja pizzicatojen säestyksellä. Erikseen mainittu sävelien ”porrastaminen” (con portamento) korostaa musiikin tunnelatausta. Rondomuotoisessa ja iloisessa finaalissa (Allegretto) leimahtelee myös etelämaalainen temperamentti, joka terästää solistin taiturinäytöksiä ja pitkin matkaa siroteltuja tanssiaiheita.
Antti Häyrynen
Taiteilijat
Antti Tikkanen, viulu
Kuva: Antti Hannuniemi
Pohjois-Pohjanmaalta Oulaisista mutkien kautta Helsinkiin tiensä löytänyt Antti Tikkanen on avarakatseinen viulisti joka esiintyy niin liiderinä, kamarimuusikkona, solistina kuin opettajanakin aina siellä missä tarvitaan. Kotioloissa katse ja ajatukset pysyvät avarina kahden tyttären, kahden kissan ja yhden hamsterin avustuksella.
Antti Tikkanen on kansainvälisesti kysytyn ja arvostetun jousikvartetti Meta4in jäsen. Kvartetti esiintyy eurooppalaisissa musiikkikeskuksissa ja festivaaleilla omilla resitaaleillaan, sekä orkesterinjohtajana ns. nelivetotyylillä, ilman kapellimestaria.
Menestyksekäs periodi Suomalaisen barokkiorkesterin taiteellisena johtajana 2014-2017 toi mukanaan kutsuja muidenkin orkestereiden luo solistiksi, johtajaksi tai vierailevaksi konserttimestariksi; viime aikoina tutuiksi ovat tulleet mm. Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri, Tampere Filharmonia, EUYO sekä Deutsche Kammerphilharmonie Bremen. Antti Tikkanen on levyttänyt kamarimusiikkia ja soolorepertuaaria, solistina sekä johtajana (ECM, BIS, Ondine, Hänssler Classics, ALBA), tuoreimpana yhdessä Iiro Rantalan ja Deutsche Kammerphilharmonien kanssa julkaistulla Gershwin-levyllä (ACT).
Tikkanen on yhdessä puolisonsa, viulisti Minna Pensolan kanssa Helsingissä toimivan Punavuoren Kamarimusiikin taiteellinen johtaja.
Antti Tikkasella on käytössään Suomen Kulttuurirahaston omistama Stradivarius-viulu ”ex- Berglund” vuodelta 1699.
Adele Xiang, sello
Australialainen sellisti Adele Xiang opiskelee tällä hetkellä Sibelius-Akatemian maisteriohjelmassa professori Martti Rousin johdolla.
Aiemmin hän suoritti kandidaatin tutkinnon Hannah Robertsin oppilaana Royal Northern College of Musicissa, jossa hänelle myönnettiin International ABRSM scholarship -stipendi opintojen ajaksi.
Xiang on esiintynyt ympäri Eurooppaa sekä solistina että kamarimuusikkona. Hän on myös kiinnostunut vanhasta musiikista ja opiskelee parhaillaan barokkiselloa Markku Luolajan-Mikkolan johdolla.
Maria Morfin Venäläinen, sello
Maria Morfin Venäläinen (s. 2003 Puerto Vallarta, Meksiko) aloitti sellonsoiton opintonsa Kotkan seudun musiikkiopistossa opettajanaan Baiba Kuusela. Vuodesta 2016 hän on opiskellut Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa Hannu Kiiskin johdolla.
Maria kuuluu Selloakatemiaan, jonka opetuksesta vastaavat Tuomas Lehto ja Tuomas Ylinen.
Hän soittaa Sibelius-Akatemian omistamaa Leclerq-selloa vuodelta 1770. Marian opintoja ovat tukeneet mm. Suomen Kulttuurirahaston keskusrahasto ja Kymenlaakson rahasto sekä Wegelius-säätiö ja Mauno Pudas-säätiö.
Sibelius-Akatemian kamariorkesteri
Viulu 1
Antti Tikkanen, km
Mana Kobayashi
Jasmin Mönkkönen
Triinu Piirsalu
Kasmir Uusitupa
Viulu 2
Emmi Peltola, äj
Eevi Hannonen
Júlia Mušáková
Joosep Reimaa
Aino Szalai
Alttoviulu
Margarethe Breit, äj
Beltrán Cubel Gajas
Alexander Pozdniakovas
Julie Svacinova
Sello
Tatu Kauppinen, äj
Johannes Elfving
Antonia Hägglund
Joanna Hanhikoski
Lucas Santos
Kontrabasso
Paula Nääppä, äj
Joanna Hilve
Klarinetti
Laure Paris
Artturi Winsten
Käyrätorvi
Pyry Kannisto
Heidi Savikuja
Cembalo
Sofia Pettersson-Fernholm