Käsiohjelma: Kesän nuoret taitelijat: Hannu Alasaarela
24.8.2021
Valoisa yö
Hannu Alasaarela, piano
Erkki Alasaarela, valokuvat
Ohjelma
Väinö Raitio – Punahattaroita op. 22
Leevi Madetoja – Pienoiskuvia op. 21:
1. Iltatähti
3. Nocturne
Heino Kaski – Yö meren rannalla op. 34
Väinö Raitio – Kaislojen laulu op. 12
Toivo Kuula – Nocturne op. 26
Aarre Merikanto – Kuutamo op. 20
Väinö Raitio – Valoisa yö op. 8
Selim Palmgren – Kolmikohtauksinen nokturno
1. tähdet tuikkivat
2. yön laulu
3. sarastus
Väinö Raitio – Auringon savua op. 22
Konsertissa nähtävistä valokuvista
Kevät- ja syyspäivän tasausten välillä aurinko hellii pohjoisia alueita. Kemin ja Kuusamon pohjoispuolella koetaan yötön yö, jolloin aurinko ei laske ollenkaan. Suomen pohjoisimmassa kylässä tämä aika kestää kaksi kuukautta. Pohjoismaiden ohella vain kolme muuta maata kokee tämän harvinaisen ja vaikuttavan ilmiön. Vastaava tapahtuu Suomen talven aikana myös Etelämantereella, mutta siellä ei asu ihmisiä.
Kesäyö on valoisa koko Suomessa. Etelässä tumma samettinen hämärä viipyy muutaman tunnin ajan. Erilaiset vesistöt heijastavat valoa ja taivaan väriloistoa. Ne kuuluvat suomalaiseen kansallismaisemaan.
Valokuvissa on esillä erityisesti lapintiira, joka näkee aurinkoa enemmän, kuin mikään toinen eläin. Se kokee yöttömän yön ensin kesällä pesimäalueellaan täällä pohjoisessa, ja vielä talvella muuttomatkallaan Etelämantereella. Näistä matkoista lapintiiralle kertyy lentomatkaa enemmän kuin millekään muulle
linnulle. Se lentää elinaikanaan kolme miljoonaa kilometriä, joka vastaa kolmea edestakaista matkaa kuuhun.
Linnuista osa on yöeläimiä. Pöllöt lentävät äänettömästi ja saalistavat. Satakieli on runoilijoiden ylistämä mestarilaulaja. Sen ääni kuuluu yöllä kauas. Yölaulajiin kuuluu myös mustarastas, jonka laulua pidetään vielä musikaalisempana kuin satakielen laulua. Muutkin laulutaiturit laulavat innokkaimmin iltamyöhällä tai aamuvarhaisella, jolloin ihmiset nukkuvat.
Lyhyen kesän aikana luonto ottaa valosta kaiken irti. Kasvit yhteyttävät niin kauan kuin valoa riittää. On kasveja, jotka aktivoituvat erityisesti öisin. Tällaisia ovat esimerkiksi kesäyön kuningattareksi kutsuttu valkolehdokki, joka levittää huumaavaa, jasmiinimaista tuoksuaan vain yöllä, ja yökönlehdet, jotka pyydystävät lehdillään pieniä hyönteisiä.
Pohjoisessa luonnossa vuorottelevat vastakohtaisuudet. Yöttömän yön vastakohta on kaamos. Sitä kohti mentäessä luonnon valolähteet muuttuvat. Aurinko viipyy yhä pitempään taivaanrannan takana, jolloin kuu ja tähdet pääsevät esiin. Kun maan varjo lankeaa kuun päälle, kuu värjäytyy punaiseksi. Lumi moninkertaistaa valon määrän ja kuutamolla pimeys muuttuu salaperäiseksi hämäräksi. Kun aurinkotuuli puhaltaa yöllä, syntyy taivaallinen valonäytelmä: revontulet värjäävät taivaan vihreäksi, punaiseksi ja
siniseksi.
Erkki Alasaarela, valokuvaaja
Oulun yliopiston emeritusprofessori, Hannun isä
Hannu Alasaarela
Oulunsalossa lapsuutensa viettänyt Hannu Alasaarela (s. 1994) aloitti soittoharrastuksensa 8-vuotiaana yksityisen vapaasäestyksen opettajan Anna-Maija Kinnusen johdolla. Ensimmäiset vuodet pianon ääressä kuluivat soitinta itsenäisesti tutkien ja improvisoiden, ja omia pieniä sävellyksiäkin kertyi pöytälaatikkoon. Inspiraatio yllätti usein myöhään yöllä. Vanhemmat Erkki ja Anneli joustivat usein nukkumaanmenoajoissa ja onnistuivat vakuuttamaan poikansa siitä, että he kyllä nukkuisivat makeasti kokeellisen pianomusiikinkin tahdissa.
Myöhemmin Alasaarela siirtyi Oulunsalon taidekouluun Kimmo Pihlajamaan ja myöhemmin myös Jouko Tötterströmin oppiin. Lopulta Ilmo Ranta ja Tuija Hakkila saattoivat hänet SIbelius-Akatemiassa musiikin maisteriksi.
Alasaarela on saanut työlleen näkyvyyttä useissa pianokilpailuissa, kuten syksyllä 2017 kansainvälisessä Maj Lind -pianokilpailussa, jossa hän edusti Suomea finaalissa ainoana eurooppalaisena pianistina. Hän on soittanut useiden suomalaisorkesterien solistina sekä esiintynyt kamarimuusikkona ja sooloresitaalein Suomen tärkeimmillä klassisen musiikin festivaaleilla.
Alasaarela soittaa mielellään taidemusiikkia koko musiikinhistorian leveydellä ja tekee edelleen myös sävellys- ja sovitustöitä. Hän inspiroituu musiikin ja luonnon lisäksi myös muun muassa kirjallisuudesta, luonnontieteistä ja filosofiasta.
Erkki Alasaarela
Erkki Alasaarela (s. 1950) on Oulun yliopiston emeritusprofessori ja biologi, joka on eläkepäivillään palannut lapsuusaikansa luontoharrastukseen. Retkillä eivät enää kulje mukana kiikari ja perhoshaavi vaan kamera.