Lapsen kanssa yliopistovierailulla

|
Blogi

Yliopistovierailuuni oman mausteensa on tuonut viisivuotias matkakumppanini, joka on mukanani täällä Aucklandissa. Ajattelin kirjoittaa muutamia ajatuksiani siitä, miten tämä on vaikuttanut vierailuuni. Olen kuullut etukäteen monelta tuttavaltani huokaisuja siitä, miten he eivät ikinä lähtisi lapsen kanssa näin kauas. Itselleni oli alusta lähtien selvää, että joko lähdemme yhdessä tai en lähde ollenkaan. Ja täällä ollaan molemmat, auringosta onnellisesti huokaillen. Viisivuotiaani mukaan tähän asti parasta on ollut uuden ystävän saaminen. He eivät vielä osaa välittää yhteisen kielen puuttumisesta.

Oma ajattelutapani lapsen kanssa elämisestä ylipäänsä on, että jatkan elämääni yhdessä lapsen kanssa. Tämä toki aiheuttaa välillä hämmennystä ja paheksuvia katseita - yhteiskunnassa, jossa monet paikat on pyhitetty aikuisille. Koen, että lapset eivät ole usein tervetulleita vaikkapa esityksiin, mutta tätä ei tiedoteta selkeästi. Siksi vanhempana haluan itsepintaisesti ottaa lapsen mukaan sellaisiinkiin paikkoihin ja tilaisuuksiin, jotka eivät ole erityisesti lapsille suunnattuja. Jotta meillä kaikilla olisi mahdollisuus osallistua ja yhteiskuntamme voisi pikkuhiljaa muuttua.

En ajattele, että arki lapsen kanssa rajoittaisi elämääni tai määrittäisi sitä. Toki suunnittelen ehkä hieman tarkemmin tietyt asiat kuin yksin matkustaessani ja pyrin pitämään asenteeni joustavana. Suunnitelmat muuttuvat ja löytävät suuntansa matkan varrella. Tietenkin minulla on vastuuta aivan toisella tavalla kuin yksin, mutta jollain tavalla koen kasvaneeni tähän vastuuseen lapsen mukana. Tässä vaiheessa ei enää oikein muista, minkälaista elämä ennen vanhemmuutta oli. 

Käytännön järjestelyissä tietenkin ensimmäinen iso kysymys oli, kuka on lapseni kanssa, kun olen itse tunneilla. Uudessa-Seelannissa viisivuotias olisi jo koulussa, mutta en missään vaiheessa ajatellut laittavani häntä paikalliseen kouluun. Ajattelen, että se olisi saattanut olla liian stressaavaa, kun Suomessa lapseni on vielä päiväkodissa. Hän ei myöskään puhu muutamaa sanaa enempää englantia, joten kouluun meneminen olisi vaatinut pitkän tutustumisjakson. Hyvin pian suunnitelmistani lähipiirille puhuttuani, äitini tarjoutui lähtemään mukaan reissuun viettämään aikaa lapsenlapsensa kanssa. Päätimme nopeasti, että tämä on varmasti kaikkien kannalta helpoin ja stressittömin vaihtoehto. Näin ollen lapseni saa täällä ollessaan viettää päivät leikkien ja vapaudesta nauttien. 

Toinen haastava järjestely oli asuminen, joka toki on jokaisella matkaan lähtijällä edessä. Yksin matkustavalle huoneita näyttäisi olevan tarjolla vielä ihan mukavasti. Kolmen hengen seurueelle huoneen tai asunnon löytäminen ei ollutkaan yhtä helppoa. Paikalliselle asuntopalstalle laittamaani ilmoitukseen ei tullut yhtään vastausta. Muutenkin Suomesta etukäteen vuokraaminen tuntui aika riskialttiilta. Mitä jos maksan olemattomasta asunnosta tai asunto onkin kauheassa kunnossa? Myös välimatkojen arvioiminen ja julkisten kulkuvälineiden kartoittaminen etukäteen oli hieman haastavaa. Näin ollen päätimme vuokrata asunnon Airbnb:n kautta, jolloin saisimme rahat takaisin suoraan yhtiöltä mahdollisten ongelmien osuessa kohdalle. Vuokrasimme kaksi erillistä asuntoa, jotka ovat olleet oikein onnistuneita valintoja. Kallista asuminen on, mutta sen olin osannut onneksi budjetoida jo etukäteen. Ylipäänsä lapsen mukaan ottaminen melkein tuplasi koko vierailun kustannukset, mutta toisaalta pääsimme yhdessä unohtumattomattomalle seikkailulle. 

Käytännössä olen pyrkinyt jakamaan työskentelyni kahteen jaksoon; päivisin olen ollut tunneilla yliopistolla ja iltaisin lapsen nukkuessa olen vielä jatkanut kirjoitustöitä. Näin olen voinut olla mahdollisimman paljon lapseni kanssa. Tämä on myös Suomessa ollut käytännöllinen tapa jaksottaa työskentelemistä silloin, kun olen voinut määrittää itse oman työskentelyrytmini.

Huomenna yliopistomme sulkee ovensa pääsiäisloman ajaksi, joka lukukauden puolivälin kunniaksi on kaksi viikkoa pitkä. Suuntaamme siksi aikaa kiertelemään Pohjoissaarta campervanilla - kirjoitan tästä kokemuksiani, kun pääsen takaisin internetin äärelle.

 

-Elsa

 

.