Viulukurssi vailla vertaa

|
Blog

Keski-Pohjanmaan Konservatoriossa saatiin kuulla nuoria viulisteja Kokkolasta, Perhonjokilaaksosta, Vaasasta ja Lapin Musiikkiopistosta. Taideyliopisto Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksen maakuntahankkeessa Akatemian opettaja saapuu maakuntaan antamaan opetusta. Saimme opettajavieraaksemme Janne Malmivaaran 15-16.11 järjestetylle kurssille.  

Viikonloppu nivottiin tiiviiseen pakettiin ja aikataulullisesti onnistuimme pysymään suunnitelmissa. Janne on melkoinen työn sankari. Hänen opetustaan seuratessa oikein tuntee kuinka oma työmotivaatio kasvaa ja uutta intoa ja energiaa annetaan opettajantyön arkeen.  

Saman suuntaista palautetta saa kurssiin osallistuvilta oppilailta. Motivaatio soittamiseen kasvaa ja Jannen kyky ohjata kokonaisuuden kannalta tärkeimmissä teknisissä kasvutarpeissa on äärettömän arvokasta. Janne vaatii loppuun saakka asioiden korjaamista ja ohjaa myös oppilaita harjoittelussa samalle tielle: ”Katotaanko pari kuukautta, että puhistuiskohan se itestään, vai korjataanko se heti?” Kyky keskittyä olennaiseen ja viedä työ mahdollisimman pitkälle tunnin aikana on opetuksessa häkellyttävän tehokasta.  

Janne ohjaa tavoittelemaan soitossa täydellistä hallintaa joka sektorilla. Tempolliset seikat, intonaatio, rytmisyys, soittoasennot ja rentous ovat olennaisina harjoittelun kohteina. Kun perustyöhön on paneuduttu, mennään yksityiskohtaisempiin asioihin, kuten fraasien muodostus ja musiikin tulkinnalliset seikat. Janne ohjaa mehevän, rikkaan ja pehmeän soinnin luomiseen. Kauniin äänen tuottaminen nousi tällä kurssilla ehkä kaikkein näkyvimpään rooliin. Jannen energia tuntuu loppumattomalta, kun hän pääsee oppilaan kanssa tähän musiikin tekemisen makuun. mm äänen soivia alkuja harjoiteltiin, ilman reunoja soivan alun löytymistä voimakkaissa nyansseissa. Jousen hallintaa harjoiteltiin monin tavoin. 

Janne on tinkimätön, vaativa, perusteellinen, erittäin tarkka ja vakaa. Olemuksessa on sellaista rauhaa ja rentoutta, mikä luo turvallisen ja oppimiselle suotuisan ilmapiirin. Janne osaa työskennellä kaiken ikäisten oppilaiden kanssa. Analyysit ja ohjeet tulevat tiivistetyssä muodossa ja siitä on helppo ymmärtää mikä on juuri se tärkein kehittymisen kohde. Opetukseen mahtuu huumoria, jalan pauketta, äänen lennokkuutta ja vahvaa, verevää viulismia. Jannen soitto on erityinen superbonus opetuksen ohessa, hän kykenee näyttämään soittimellaan kaiken mistä puhuu ja mitä haluaa. Vahva musikaalisuus, ammattitaito ja harjoittelutunnit takaavat erinomaiset näytteet oppilaille. Oppilas ei ehdi pitkästyä hetkeksikään. Aina on edessä uusi harjoitus, kysymys tai tehtävä. Opettajan näkökulmasta tällaisen huippuopettajan opetuksen seuraaminen on mitä parasta koulutusta ja motivaation tuojaa omaan työhön. Näiden vierailujen merkitys on moniulotteinen. Perheet, nuoret viulistit ja opettajat kohtaavat toisiaan. Kohtaamisissa syntyy oppimista luonnollisen vuorovaikutuksen ja yhteisen tekemisen kautta. 

Opintoihini liittyen etsin musiikkioppilaitokselle toimivia osallistavia kehittämismenetelmiä ja siihen liittyen olen pyörittänyt pedagogista toria ja kahvilaa muutamaan otteeseen. Vuorovaikutusta tukevien rakenteiden tukeminen alallamme on erittäin tärkeää juuri nyt, kun olemme muutosten ja kehittymisen polulle astuneet. Meillä oli tällä kurssilla myös pedagoginen kahvila, jonka aikana opettajat, opiskelijat ja osa kurssilla mukana olevista viulisteista pohdimme laajasti työkenttäämme, sekä uuden opetussuunnitelman mukanaan tuomia muutoksia ja mahdollisuuksia. Keskustelimme myös viulunsoitonoppimisen haasteista, resurssipulasta ja tuen tarpeesta oppimispolulla. Ymmärrämme jokainen sen, että harrastuksen tulee olla kaikkien saatavilla ja jokaisella tulee olla mahdollisuus edetä omien tavoitteiden ja toiveiden mukaisesti. Samalla kuitenkin ymmärrämme, että joillain opiskelijoilla on tavoitteena ammattiura soittamisessa, ja sen tukeminen ei ole tällä hetkellä riittävää. Yksi soittotunti viikossa ei ole riittävä tuki varsinkaan niille oppilaille, joiden kotona ei musiikkia harrasteta, eikä tukea ja lisäresursseja soitonoppimiseen saa perhepiiristä. Yhteissoiton merkitystä ja mahdollisuuksia mietittiin myös kaffin ääressä. Olisiko mahdollista hyödyntää entistä tehokkaammin ryhmäopetusta ja tasoryhmiä, joissa esimerkiksi asteikkoja ja etydejä voitaisiin harjoitella kavereiden kanssa, jotka kulkevat polkua samassa vaiheessa. Voisimmeko käyttää vertaistuen tuomaa motivaattoria tehokkaammin? Kahvilassa pääsimme hyvään vuorovaikutteiseen keskusteluun, jopa miettimään muusikkouden arvoja. Ehkä siitä voimme jatkaa ensi kevään pedagogisessa kahvilassa.  

Olemme erittäin kiitollisia siitä, että saamme jatkoa tälle nuorisokoulutuksen maakuntavierailulle ensi kevääksi. Kurssille osallistuneiden oppilaiden vanhemmat ja opettajat ovat lähetelleet kiitollisia viestejä kurssin annista. Kiitos, että teitte tämän mahdolliseksi! Jannen kanssa alamme varmasti jo pian miettimään päivämääriä kevään 2020 kurssille.  

Teksti: Viulunsoitonopettaja Kirsi Pulkkinen
Keski-Pohjanmaan Konservatorio 

 

Vierailu oli osa Taideyliopiston Sibelius-Akatemian ja suomalaisten musiikkioppilaitosten opetusyhteistyötä ja Suomen Kulttuurirahaston rahoittamaa kolmevuotista hanketta, joka käynnistyi syksyllä 2016. Hankkeen tavoitteena on luoda pysyvä toimintamalli, jolla pyritään madaltamaan kynnyksiä sekä rakentamaan yhteistyötä eri toimijoiden ja koulutustasojen välillä. Suomi Soimaan -blogissa kuulemme terveisiä viikonloppuvierailuilta eri puolilta Suomea.

Lisätietoja Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksesta

Asiasanat