Sellistit improvisoivat Kokkolassa

|
Blogi

15.-17. syyskuuta pidettiin Keski-Pohjanmaan konservatoriolla sellistien improvisaatiokurssi, joka oli osa Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksen opettajavierailuhanketta. Kurssille osallistui reilut 30 sellistiä ja kuusi opettajaa neljästä eri oppilaitoksesta: Keski-Pohjanmaan konservatoriolta, Ylivieskan seudun musiikkiopistosta, Jokilaaksojen musiikkiopistosta ja Pietarsaaren musiikkiopistosta. Jokaisella talolla on useita maakunnan toimipisteitä, joten tämä oli melko laaja katsaus pohjanmaan sellisteistä. Opettajaksemme olimme saaneet Akatemian sellopedagogiikan opettajan Tapani Heikinheimon.

Perjantaina oli opettajien suunnittelu- ja koulutuspäivä. Monia meistä opettajista taisi etukäteen jännittää ajatus siitä, että kurssin aikana myös me ohjaamme improvisaatioharjoituksia pienryhmille. Valtaosalle meistä improvisoiminen kun ei ollut kovin tuttua ennestään. Perjantain aikana Tapani esitteli meille liudan pikkuhiljaa eteneviä harjoituksia, joilla improvisointia voi opetella. Kokeilimme harjoituksia käytännössä, ja pienen alkukankeuden jälkeen opeporukkamme heittäytyi harjoituksiin innolla. Ensimmäiset taputtamalla tehdyt imitointiharjoitukset olivat helppoja, mutta koska kävimme kurssin materiaalin aika vauhdilla läpi, vaikeustaso kasvoi nopeasti. Pääsimme kuitenkin aika nopeasti kiinni ajatukseen, että improvisoidessa "moka on lahja" ja erilaisten harjoitusten sääntöjen unohduksistakin selvisi iloisella naurulla.

Perjantain jälkeen alkoi jo tuntua, että tästä tulee kiva kurssi, ja lauantaina saapuivat oppilaat. He tulivat kurssille kiinnostunein mutta jännittynein mielin, koska lähes kaikille heistä improvisointi oli ihan uusi asia. Oli mukava seurata kuinka Tapani nappasi oppilaat tekemään ensimmäistä tempoon liittyvää liikkumisharjoitusta heti, kun heitä alkoi olla paikalla. Kaikki saivat tempautua saman tien mukaan tekemisen meininkiin. Erilaiset taputus-, reaktio- ja sähkötysleikit pikkuhiljaa ryhmäyttivät enimmäkseen teini-ikäisiä oppilaitamme, jotka eivät etukäteen tunteneet muista musiikkiopistoista tulleita sellistejä ollenkaan. Suuri osa harjoituksista tehtiin koko joukolla, mutta lisäksi oli opettajien vetämiä pienryhmiä. Oppilasjoukko jaettiin neljään ryhmään, jotka kiersivät meidän opettajien pareittain pitämät rastit. Kaikki ryhmät lähtivät hyvin mukaan harjoituksiin. Kaiken kaikkiaan kurssista jäi sellainen olo, että tällainen kurssi kannattaisi järjestää toistekin. Opettajana siitä sai ihan konkreettisia keinoja improvisaation opettamiseen. Oli mukava seurata, kuinka nopeasti oppilaamme kehittyivät: samat lapset ja nuoret, jotka lauantaiaamuna improvisoivat sellolla ehkä elämänsä ensimmäistä kertaa soittivat sunnuntai-iltapäivällä improvisaatiokonsertin. Kaikki soittivat hyväntuulisen ja rennon oloisina ja muutamat improvisoivat eri kohdissa jopa pieniä sooloja. Oppilaat kommentoivatkin kurssin jälkeen, että improvisoiminen jännittää vähemmän kuin tavallinen konserttiesiintyminen.

Kun kyselimme kurssin jälkeen oppilaittemme ajatuksia, niin kurssista oli jäänyt hyvä mieli ja kaikki haluaisivat tehdä jatkossakin vastaavia harjoituksia. Kommentteja: ”Improkurssilla oli tosi kivaa eikä yhtään raskasta. Konsertti oli erilainen, se poikkesi tavallisesta siksi, ettei jännittänyt ja koska ei tiennyt, mitä ollaan menossa soittamaan (toim.huom: koska opet unohtivat kertoa!! ). Konsertti oli myös siksi erilainen, ettei ollut normaalia jäykkää protokollaa liikkumisissa, kumarruksissa ja virityksissä. Ehkei viritetty lainkaan, joku tuumi. Konsertin tunnelma oli koko kurssia heijastellen rento ja lopputuloksen muotoutuminen yllätti positiivisesti. Oli kivaa, koska mikään ei voinut olla väärin ja koska tehtiin kaikki yhdessä. Uusia kavereitakin löytyi, vaikka kurssin alussa oli jännittävää olla ihan yksin ilman kaikkein tutuinta soittokaveria. Erilaiset harjoitukset ja leikit olivat hauskoja ja erityisen kiehtovaa oli huomata niiden lopullinen tarkoitus ja linkittyminen toisiinsa. Koko idea avautui mielenkiintoisesti!” ”Minun oppilailleni oli jäänyt erityisesti mieleen oman improvisointikappaleen suunnitteleminen runon pohjalta ja esteratahaaste, jossa yksi sokkona kulkeva kurssilainen piti ohjata soiton avulla muiden tekemän esteradan läpi. Näitä varmaan vielä kuullaan meidänkin musiikkiopistossamme!” 

 

Teksti: Emilia Otava ja Marja Latvala

Taideyliopiston Sibelius-Akatemian ja suomalaisten musiikkioppilaitosten opetusyhteistyö on osa Suomen Kulttuurirahaston rahoittamaa kolmevuotista hanketta, joka käynnistyi syksyllä 2016. Sen tavoitteena on luoda pysyvä toimintamalli, jolla pyritään madaltamaan kynnyksiä sekä rakentamaan yhteistyötä eri toimijoiden ja koulutustasojen välillä. Sibelius-Akatemian ja musiikkioppilaitosten yhteistyö käynnistyi puhallinsoitinten parista kokeiluluontoisesti 2015 ja lukukauden 2016-2017 aikana yhteistyötä laajennetaan muihinkin instrumentteihin ja musiikinlajeihin. Suomi Soimaan -blogissa kuulemme opettajien terveisiä viikonloppuvierailuilta eri puolilta Suomea.