Photo: Sanna Niemikunnas

Anni Haapaniemi ja Sanna Niemikunnas: Oboella Oulussa!

|
Blogi

Pohojanmaan oboetapahtuma Oulussa 22.-24.1.2016

Sibelius-Akatemian valtakunnallinen musiikkioppilaitosyhteistyö alkoi osaltamme Oulussa, musiikkikeskuksella pidetyssä ”Pohojanmaan oboetapahtumassa”, johon matkasimme opettamaan pieniä ja vähän isompiakin oboensoiton harrastajia. Viikonloppukurssille osallistui peräti 32 innokasta oppilasta Oulusta, Kokkolasta, Pietarsaaresta ja Ylivieskasta. Suuren oppilasmäärän vuoksi kurssilla opettivat myös käytännön järjestelyistä vastannut Oulun oboensoiton lehtori Regina Hamarikivi sekä Kokkolan oboensoiton lehtori Maria Seppä.

Kurssi alkoi perjantai-iltapäivänä englannintorvea soittaen ja röörejä tehden Sannan opastuksella. Pian musiikkikeskus jo kuhisi, kun kaikki oboistit kokoontuivat Tulindbergin saliin yhteiseen aloitukseen. Järjestäydyimme piiriin, esittäydyimme ja teimme muutamia lämmittelyjä ja hengitysharjoituksia. Seuraavaksi teimme harjoituksia pelkällä röörillä: jokainen vuorollaan puhalsi rööriin, ja yritti saada aikaan mahdollisimman kiinteän ja pillimäisen äänen.  Tällöin ilma keskitetään rööriin, ja suun ympärillä olevat lihakset saadaan aktivoitua. Tuloksena on kiinteämpi ääni ja parempi ilman sekä intonaation hallinta.  Rööriharjoitusten jälkeen alkoi opetus ja rööripaja. Sanna ryhtyi opastamaan röörinteossa ja Anni opetti viittä noin lukioikäistä oboistia kutakin puolen tunnin ajan. He kaikki olivat valmistaneet jonkin teoksen, jota sitten yhdessä kävimme läpi. Teimme jokaisen oppilaan kanssa myös asteikkoharjoituksia sekä pelkällä röörillä soittoa.

Lauantai-aamuna koko porukka kerääntyi jälleen piiriin lämmittelemään ja soittamaan rööriharjoituksia. Etsimme edelleen kapeaa, pillimäistä röörin ääntä kukin vuorotellen. Oli hienoa nähdä kuinka pienimmätkin oppilaat lähtivät rohkeasti mukaan tähän! Välillä etsimme suun ympärillä olevien lihasten aktivoimista vihellyksen avulla, ja jatkoimme sitten rööriin puhaltamista. Lopuksi lisäsimme mukaan jaloilla ja käsillä rytmittämistä, ja lopputuloksena ilmoille kajahti rööriorkesterin ”we will rock you” pontevammin kuin koskaan!

Rööriorkesterin jälkeen alkoi jälleen opetus ja rööripaja:

Oppilaat jaettiin rööripajaa varten 4-6 oppilaan ryhmiin. Osa oppilaista osasi jo röörin sitomisen,joten heidän kanssaan keskityttiin veistämiseen. Suurin osa oppilaista tarvitsi kuitenkin apua ja tukea ihan kädestä pitäen röörin sitomiseen. Hyvä lopputulos vaatii monen asian yhtäaikaista onnistumista. Pienimpien innostus oli liikuttavaa! Kolmen n. 10-vuotiaan tytön ryhmä tuli monta kertaa päivän aikana kysymään, voisivatko he tulla vielä uudestaan sitomaan niitä röörejä. Kaikilla oppilailla oli oma röörituntinsa pe-su aikana ja tosiaan innokkaimmat istuivat rööriksellä muidenkin tunneilla. Osan kanssa saatiin aikaiseksi jo ihan oikeita soivia röörejä.

Opetusryhmiin oppilaat oli jaettu tason mukaan. Jokaisella ryhmällä oli oma kappale, jota kävimme läpi, ensin ilman oboeta. Tarkastimme sävellajin, tahtilajin, ja mietimme säveltäjää; kuka hän oli ja mistä maasta oli kotoisin - ohjelmistossa oli esimerkiksi Edvard Griegin Solveigin laulu. Tutkimme myös millaisia artikulaatioita, dynamiikan vaihteluita tai toistuvia rytmejä kappaleessa oli. Sitten soitimme yhdessä asteikon kyseisen kappaleen sävellajissa, jonka jälkeen kukin oppilas soitti asteikkoa yksin joko kappaleesta löytyvällä rytmillä tai dynamiikalla. Tässä kohtaa puhuimme myös soiton perusasioista: hengityksestä, puhalluksesta, sormien liikuttelusta ja virityksestä. Soitimme kappaletta ensin yhdessä ja sitten pätkittäin yksitellen. Salista löytynyt flyygelikin pääsi mukaan lopuksi yhteismusisointiin.

Ryhmäopetus oli hyvä idea, varsinkin, kun oppilaita oli mukana kurssilla näinkin paljon.  Pääsimme yhdessä kappaletta tutkien ikään kuin pintaa syvemmälle, ja oppilaatkin kommentoivat, että toisten onnistumisista ja virheistä oli mahdollista oppia. Tietysti jotkut kokivat muiden edessä soittamisen jännittäväksi, mutta yksin ei toki ollut pakko soittaa, jos siltä tuntui.

Ryhmäopetuksen ja röörinteon välissä kävimme myös konservatorion jousiorkesterin harjoituksissa soittamassa Vivaldin konserttoa kahdelle oboelle ja Rachmaninoffin Vokaliisia.

Sunnuntai-aamuna kokoonnuimme kaikki tekemään yhdessä röörejä. Osa pienemmistä röörintekijöistä oli ottanut vanhempansakin mukaan. Oli hauska seurata kuinka innokkaasti he näyttivät taitojaan vanhemmilleen. Jokunen taisi myös pistää oman vanhempansa kokeilemaan röörintekoa.
Kurssi päättyi jousiorkesterin ja allekirjoittaneiden konserttiin Karjasillan kirkossa.

Kaiken kaikkiaan kurssi oli oikein onnistunut ja innokkaita oboisteja oli ilahduttavan paljon liikkeellä. Jatkossa tällaisia kursseja voisi vielä kehitellä pidemmälle.  Hienoa oli, että osallistujia oli paljon, mutta moni toivoi, että soittamista olisi voinut olla enemmänkin. Kenties rööriorkesterin lisäksi myös oboeorkesteri voisi olla tulevien kurssien ohjelmassa? Joka tapauksessa tämä kurssi oli varmasti omiaan piristämään sekä oppilaiden että paikallisten oboeopettajien talvikautta. Se toi myös Akatemialta lähetettyjen opettajien työhön uusia näkökulmia.

 

Anni Haapaniemi ja Sanna Niemikunnas

 

Taideyliopiston Sibelius-Akatemia käynnisti syyskuussa 2015 laajan valtakunnallisen musiikkioppilaitosyhteistyön. Viidellätoista viikonloppukurssilla nuoret eri-ikäiset puhallin- ja lyömäsoitinten ja harpun soittajat kolmessatoista suomalaisessa kaupungissa saavat opetusta Sibelius-Akatemian opettajilta. Vierailut järjestetään yhteistyössä paikallisten musiikkioppilaitosten kanssa. Suomi soimaan -blogissa seurataan Sibelius-Akatemian opettajien ja heidän eri puolella Suomea työskentelevien kollegoidensa kokemuksia.