Photo: Maikki Palm
Group 8, Betlehem

Tanssimassa vapaana vankilassa.

|
Blogi

 

 

" Ne, joita kohtaan muun maailman tulisi osoittaa suurinta solidaarisuutta ja joiden puolesta sen tulisi toimia juuri nyt,

tällä hetkellä, ovat Palestiinan arabit. 'Rauhanprosessi', jolta odotettiin paljon, ei vienyt rauhaan, vaan muutti miehitetyt

palestiinalaisalueet suureksi vankilaksi, jonka asukkeja kohdellaan täysin mielivaltaisesti.

Palestiinalaiset ovat kuin häkkiin suljettuja eläimiä. Aidattu Gaza on palestiinalaisilleen jättikokoinen keskitysleiri.

Länsirannan saarretut ja eristetyt kaupungit ovat pienempiä vankiloita." (Reime, 2003/2011, s.17)

 

Terveisiä yhdestä "pienemmästä vankilasta". Kolme viikkoa takana. 

Tähän astisia skenaarioita muunmuassa:

Vuokraemäntä kutsuu syömään samalla kun potkin jalkapalloa alle kouluikäisen poikansa kanssa.

Paikallinen baletin opettaja kutsuu minut tunnilleen ilmaiseksi.

Tanssioppilaat tuovat kukkia.

Leipomon suljettua ovea kolkutellessani ohitse ajavasta autosta nousee myyjän sukulainen avaamaan putiikin, jotta saisin haluamani juustotaskun.

Uusien tuttavuuksien seurassa kahvia on tarjolla, kuulumisia vaihdetaan, haaveista visioidaan ja taitoja hiotaan. 

Tuntuu etten ole vankilassa.

Group 8

Keskiviikkoisin saan nauttia Georginan kanssa tanssinopettajan roolista Group8 -nimistä teatteriryhmää ohjatessamme. Etuoikeutettuna saan oppia kymmeneltä palestiinalasnuorelta tajunnanleväyttävää informaatiota heidän vilpittömästä olemuksestaan ja intohimostaan omaan teatterintekemiseen. Vierailemme harjoituksissa nykytanssijoiden mukavuusalueella, joka kehkeyttää ryhmäläisten toteuttamana uusia ulottuvuuksia liikkeellisiin improvisaatiotehtäviin.

Oppilaani Sam kertoi pitävänsä kokemansa perusteella Pohjoismaista, sillä veli asuu Norjassa ja perhe vierailee siellä satunnaisesti. Luonto ja tila ovat aspekteja, joista olen kuullut haikailevia haaveenpätkiä paikallisilta tuttavilta muutamaan otteeseen. Betlehemissä naapurit ovat lähellä. Sam lentää Norjaan Jordanian kautta, sillä hänellä ei ole lupaa vierailla Israelin alueella. Betlehemistä Jerusalemiin on n.10 km. Saman matkan olen oikeutettu suomalaisena kulkemaan niin useasti kuin mielin. Ei ihme, ettei Palestiina tunnu minulle vankilalta. Välittämisen ja lämmön ilmapiirissä ihmisistä hehkuu sisua, oikeudenjanoa ja jakamisen iloa. Aivoissa kiertää, kun mietin henkistä ja fyysistä väkivaltaa, jota paikalliset ytäväni ovat elämänsä aikana kokeneet, vain koska ovat kansalaisuudeltaa Palestiinan arabeja. Liikkuvuuden rajoittaminen on paikallisille todellisuutta, joka tuntuu demokratiassa kasvaneelle 90-luvun kakaralle poliittiselta vitsiltä. Tuttavieni isovanhemmat asuivat vielä Jerusalemin alueella ja nyt heidän käyntinsä alueella on sääntöjen vastaista. 

1948 perustetun valtion hallitus kertoo paikallisille missä he saavat liikkua.

En käsitä miten suomalaiselle naisenalulle "pienempi vankila" mahdollistaa täydellisen välittämisen ilmapiirin palestiinalaisten johdosta. 

 

 

-Maikki

Lähde: Reime, H. (2003/2011). Israel/Palestiin: Kahden kansan luvattu maa. 2. painos. Otavan Kirjapaino Oy: Keuruu.