Talousrikoksista tuomitaan, raiskauksista ei?

|
Blogi

Brittenin Lucretia jatkaa naisten tappamisen perinnettä oopperassa

Naisen kohtalo oopperassa on ollut tulla surmatuksi mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla vuosisatojen ajan, ja maailman oopperatalot esittävät yleisöilleen ilta toisensa jälkeen, kuinka naiset kuolevat tauteihin, heidät pakotetaan itsemurhaan, poltetaan roviolla, hirtetään tai puukotetaan kuoliaaksi. Benjamin Britteninkään (1913-76) oopperassa The Rape of Lucretia oopperan päähenkilölle ei käy yhtään sen paremmin. Miehelleen Collatinukselle uskollinen Lucretia raiskataan, jonka seurauksena hän päätyy riistämään henkensä.

Britten näyttää olleen oli nuorista pojista inspiraatiota saava misogynisti, joka ei suhtautunut naisiin miehiä haastavina yksilöinä, vaan näki heidät osana vähäpätöisempää ihmismassaa. Oopperan raiskausaihe saattoi kuitenkin aiheuttaa jonkinasteista epämukavuutta Brittenissä ja hänen libretistissään, Robert Duncanissa (1914-82), jolloin he päätyivät lisäämään oopperaan kristillisen pelastusnäkökulman. Tämä näkökulma saattaisi tuoda lohtua niille, jotka olivat halukkaita näkemään oopperan kammottavissa tapahtumissa kristillisen sanoman – vaikkakin Lucretian itsemurha oli syntinen teko kristillisesti tarkasteltuna.

Brittenin oopperoiden naisroolit ovatkin useimmiten yksiulotteisia ryhmän osasia, ilman omaa ääntä. Britten sävelsi naishahmoilleen pitkälti samankaltaista materiaalia ja sumeilematta tasapäisti heidät, kun taas miehille hän rakensi vahvoja, itsenäisiä rooleja ja näin omalta osaltaan syvensi mies- ja naisroolien välisiä eroavaisuuksia. Miehet ovat siis yksilöitä ja naiset keskenään identtisiä, ja se välittyy musiikista niin, että naiset laulavat suurimman osan materiaalistaan joko yhdessä tai resitoiden – ei siis esimerkiksi ehjällä ja kokonaisella äänellä. Sama pätee myös Lucretiaan.

Nimiroolistaan huolimatta Lucretian osuus oopperassa on huomattavan vähäinen: hänellä on vain yksi, melko vaatimaton aaria kahden ensemble-kohtauksen ja resitatiivien lisäksi. Lucretian väkivaltaisille ajatuksille Tarquiniusta kohtaan ei ole myöskään annettu sijaa libretossa, vaikka se pohjautuu André Obeyn (1892–1975) nimenomaan Lucretian vihaa käsittelevään näytelmään Le Viol de Lucrèce.

Naisen siveys on häpeän ohella yksi oopperan kantavista teemoista. Naisen roolina on siis miesten poliittisten ja moraalisten pyrkimysten vahvistaminen eikä hänellä itsellään yksilönä ole juurikaan arvoa. Nainen on lähinnä synnyttäjä ja äiti, ei itsenäinen toimija tai tahtova subjekti. Prinssi Tarquiniuksen raiskatessa Lucretian tyhjänpäiväisen vedon innoittamana hänen identiteettinsä uskollisena vaimona tuhoutuu kokonaan eikä hänestä jää jäljelle mitään, mistä hän voisi rakentaa omanarvontuntonsa uudelleen. Brittenin voisi kuvitella samaistuneen Lucretian seksuaaliseen häpeään oopperaa säveltäessään, sillä olihan hän homoseksuaali sodan jälkeisessä Englannissa, jolloin tiettyjen tunteiden tukahduttaminen on ollut välttämätöntä.

Tänä päivänä Lucretian kohtalo olisi voinut olla toisenlainen. Hän olisi ehkä saanut asiallisen oikeudenkäynnin, mikäli olisi sattunut asumaan oikeassa maassa, jos sellaista nyt raiskauksen absoluuttisen tuomitsemisen näkökulmasta edes on olemassa. Surkeinta on, että sillä ei ole mitään väliä, oletko sitten “kiltti tyttö”, kuten niin usein leikin varjolla kehotetaan olemaan, vai vapaa itsenäinen nainen, niin lopputulos on aina sama. Naisia raiskataan ja mikään ei tuo takaisin sitä, mikä on kerran väkisin otettu. Onneksi Tarquinius ei kuitenkaan sotkeutunut talousrikoksiin, vaan ainoastaan raiskasi naisen, sillä silloin hän olisi saanut kärsiä pitkän tuomion.

Teksti: Anu Kosonen

 

Benjamin Britten: The Rape of Lucretia

Esitykset 16.–23.11.2018, Musiikkitalo, Sonore-sali
Osta lippu

Sibelius-Akatemian ooppera ja orkesteri

Markus Lehtinen, musiikinjohto
Victoria Newlyn, ohjaaja
Sampo Pyhälä, lavastus
Sofia Pantouvaki, puvustus
Riina Laine, maskeeraus
Eero Erkamo, valosuunnittelu

Rooleissa:
Male Chorus: Topias Lundell / Tuomas Miettola
Female Chorus: Réka Bata / Minna-Leena Lahti
Collatinus: Gustav Johansson
Tarquinius: Henri Tikkanen / Jussi Vänttinen
Lucretia: Rachel McIntosh / Isabella Shaw
Junius: Emil Mahjneh
Bianca: Irina Nuutinen
Lucia: Johanna Takalo

Lisätietoja: ​Tuottaja Mirka Rättyä, 050 526 2005, mirka.rattya@uniarts.fi

Asiasanat