Photo: Uupi Tirronen

Suutarintyötä ja runoutta – Nürnbergin mestarilaulajat

|
Blogi

Richard Wagnerin (1813–1883) säveltämä ja kirjoittama musiikkidraama, Die Meistersinger von Nürnberg, eli lyhyemmin Nürnbergin mestarilaulajat, kantaesitettiin vuonna 1868 Königliches Hof- Und National-Theaterissa, nykyisessä Baijerin valtionoopperassa. Mestarilaulajat on Wagnerin oopperaksi poikkeuksellinen monin tavoin. Se on hänen oopperoistaan ainoa komedia, eikä sen libretossa ole yliluonnollisuutta tai taikavoimia. Oopperan tarina sijoittuu myyttien ja legendojen sijaan historiallisesti tarkkaan aikaan ja paikkaan, 1500-luvun Nürnbergiin. Oopperan hahmona esiintyvä Hans Sachs oli todellisuudessakin nürnbergiläinen suutari ja mestarilaulaja, joka eli vuosina 1494–1576. Teoksessa on myös Wagnerin aiemmin hylkäämiä, numero-oopperan elementtejä ja musiikillisia rakenteita, kuten aarioita. Kuten muissakin Wagnerin oopperoissa, libretto on säveltäjän kirjoittama.

Keskiaikaisessa Saksassa mestarilaulajien kiltaan kuului kauppiaita ja käsityöläisiä. Kilta oli ammattiyhdistyksen ja salaseuran yhdistelmä, joka valvoi ammatinharjoittajien etuja. Nimensä mukaisesti mestarilaulajat myös harrastivat laulua ja runoutta saksalaisen trubaduuriperinteen, minnelaulun hengessä, sekä kilpailivat paremmuudesta näissä taiteissa. Mestarilaulajat-ooppera huipentuu tämänkaltaiseen laulukilpailuun.

Nuori David on mestarilaulaja-suutari Hans Sachsin kisälli. Wagnerin Mestarilaulajien alussa kiltalaiset ovat aikeissa järjestää kilpailun, jonka voittaja saisi vaimokseen Evan, kultaseppä-mestarilaulaja Veit Pognerin tyttären. Koska Eva ja nuori ulkopaikkakuntalainen aatelismies Walther von Stoltzing ovat rakastuneet toisiinsa, pyydetään laulua opiskelevaa Davidia auttamaan Waltheria, jotta tämä voittaisi kilpailun. David ottaa tehtävän tosissaan ja alkaa aariassaan tärkeilevästi perehdyttää Waltheria laulamisen ja kengäntekemisen maailmaan. David on ylpeä asemastaan mestarilaulajien johtajan, vaativan Hans Sachsin oppilaana. Hän luennoi Waltherille pitkällisesti ja yksityiskohtaisesti laulamisen ja suutarintyön yhtäläisyyksistä antaen ymmärtää, että mestariksi tuleminen on miltei mahdotonta. Walther kuuntelee Davidia pitkästyneesti, epäuskoisesti ja huvittuneesti ja toivoo, että monimutkaiset säännöt voitaisiin sivuuttaa ja keskityttäisiin vain itse laulamiseen.

Ooppera voidaan tulkita parodiana tai kritiikkinä musiikkimaailman purismia ja hierarkkisuutta kohtaan: Kun sääntöjä luodaan ja noudatetaan itsetarkoituksellisesti, joskus unohdetaan varsinainen päämäärä. Davidin hahmossa tämä nurinkurisuus näkyy hänen ihailunaan pikemminkin laulamisen vaikeutta kuin kauneutta kohtaan. Osattujen sävelten ja melodioiden lukumäärä määrittää hänen maailmankuvassaan ammattilaisuuden tason. Waltherin säännöistä piittaamattomalla, mutta lahjakkaalla hahmolla Wagner taas pyrki ilmeisesti tekemään oikeutusta omalle asemalleen saksalaisen musiikkielämän väärinymmärrettynä uudistajana, jonka kansa lopulta ottaa kuitenkin ylistäen suosioonsa.

Teksti: Topias Lundell