Onko lohdutusta lohduttomuuteen?

|
Blogi

Musiikin retoriikka ja hengellisyys The Rape of Lucretia -oopperassa 

Benjamin Brittenin (1913–1976) ooppera The Rape of Lucretia (1946) käsittelee ihmisyyden pimeitä ja hämmentäviä puolia. Tarina jättää ilmaan enemmän kysymyksiä kuin antaa kaiken selittäviä vastauksia. Oopperan tapahtumat sijoittuvat antiikin Roomaan noin 500 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Mies- ja naiskertoja kuvailevat tapahtumia kuitenkin kristinuskon näkökulmasta. Päällekkäisten aikakerrosten kautta pyritään ehkä alleviivaamaan sitä, kuinka ihmisyyden hyvyys ja pahuus ovat aina läsnä historiallisesta ajankohdasta riippumatta.

Teoksen osittain kliininenkin analysointi helpottaa lähestymistä rankkaan aiheeseen. Esimerkiksi erilaisten retoristen ilmiöiden tarkastelu oopperateoksessa on korrepetiittorin työskentelyn keskeisintä aluetta. Oopperan sävellajivalinnoilla on yhtymäkohtia klassiseen affektioppiin. Esimerkiksi alun pateettista tunnelmaa alleviivaa c-mollin terävät pidätyssoinnut. Lopussa valoisa C-duuri antaa kuulijalle edes pienen lohdutuksen kokemuksen synkän tarinan jälkeen. Voidaan ajatella, että teoksella on johtoaihe, joka on pääsäveltä ylä- ja alapuolelta kiertävä kvintolikuvio. Siitä on löydettävissä luku viisi, joka alkujaan oli kristillinen symboli. Barokkimusiikissa kiertoaiheen circulo katsotaan symboloivan täydellisyyttä ja jumalallisuutta.

Vaikka Britten sävelsi runsaasti teoksia hengellisiin aiheisiin ja oli itse uskonnollinen, olivat hänen yhteiskunnalliset näkemyksensä varsin radikaaleja ja vasemmistolaisia. Onko mahdollista, että oopperan temaattinen moniulotteisuus, jopa ristiriitaisuus olisi ilmentymää säveltäjän oman persoonan kompleksisuudesta? Teoksen lopussa mies- ja naiskertojan hyminäinen kuvaus Jeesuksesta syntiemme sovittajana pyrkii antamaan kuulijalle edes jonkinlaista hyvitystä oopperan sisällä tapahtuneesta pahuudesta. Silti ihmisenä olemisen ikiaikainen raadollisuus jää leijumaan ilmaan. Ooppera päätyykin toteamukseen: ”Kulunein sanoin ja lyhyin säkein koimme tässä lauluun pukea ihmisen murhenäytelmän”.

Teksti: Markus Vaara

 

 


Benjamin Britten: The Rape of Lucretia

Esitykset 16.–23.11.2018, Musiikkitalo, Sonore-sali
Osta lippu

Sibelius-Akatemian ooppera ja orkesteri

Markus Lehtinen, musiikinjohto
Victoria Newlyn, ohjaaja
Sampo Pyhälä, lavastus
Sofia Pantouvaki, puvustus
Riina Laine, maskeeraus
Eero Erkamo, valosuunnittelu

Rooleissa:
Male Chorus: Topias Lundell / Tuomas Miettola
Female Chorus: Réka Bata / Minna-Leena Lahti
Collatinus: Gustav Johansson
Tarquinius: Henri Tikkanen / Jussi Vänttinen
Lucretia: Rachel McIntosh / Isabella Shaw
Junius: Emil Mahjneh
Bianca: Irina Nuutinen
Lucia: Johanna Takalo

Lisätietoja: ​
Tuottaja Mirka Rättyä
050 526 2005, mirka.rattya@uniarts.fi