Ohjaaja Vilppu Kiljunen: Sadun ohjaaminen vapauttaa ilmaisua

|
Blogi

Vilppu Kiljunen ohjaa näyttämölle Sibelius-Akatemian oopperan syksyn tuotannon "Joulun tarinoita". Se on kokonaisuus, jossa nivoutuvat Einojuhani Rautavaaran kamariooppera Tietäjien lahja ja Engelberg Humperdinckin ooppera Hannu ja Kerttu. Oopperaopiskelija Annika Leino kyseli Kiljusen mietteitä harjoitusten lomassa. 

 
Miten työskentelyysi ja lähestymistapaasi vaikuttaa se, että Hannu ja Kerttu on satu? Ovatko mahdolliset lapsikatsojat elementti, jonka huomioit jotenkin erityisesti?
Kun kyseessä on satu, se vaikuttaa positiivisesti: se vapauttaa ilmaisua realismin vaatimuksista ja antaa tilaa tyylittelylle, ja sikäli se voikin sopia hyvin lapsille.Hannu ja Kerttu on hyvin väkivaltainenkin satu, mutta tässä ohjauksessa ja yhdistelmässä (Hannu ja Kerttu ja Tietäjien lahja) olen halunnut tuoda esiin myös viattomuutta, armoa, leikkiä.

Hannun ja Kertun ja Tietäjien lahjan laulajat ovat opiskelijoita. Miten se vaikuttaa työskentelyysi?
Opiskelijoiden kanssa tietyt asiat tarvitsevat enemmän aikaa. Opiskelijoilta puuttuu vielä ammattilaisilla oleva pohja ja tekniikka, kuten esimerkiksi tilan ja paikan ottaminen lavalla. Toisaalta opiskelijat ovat ikään kuin puhtaampi pohja työskentelylle. He eivät yleensä tarjoa kliseistä, maneerista tai turvallista ilmaisua. Tehtyäni useita opiskelijaproduktioita huomaan myös itse oppineeni. Ohjaan nykyään ammattilaisia hyvin samalla tavalla kuin opiskelijoita.

Miten ruokit luovuuttasi ja miten inspiroidut?
En koe, että luovuutta tai inspiraatiota voisi ammentaa tyhjästä: joko sitä on tai ei ole. Joskus inspiroituminen kestää kauemmin, joskus lyhyemmän aikaa. Työskennellessä inspiroituu, tekemisellä luovuus herää. Luovuus on asenne, se voimistuu luomalla.

Mikä esitysten visuaalisessa suunnittelijassa Kimmo Viskarissa on erityistä yhteistyön kannalta?
Olemme Kimmon kanssa tehneet yhteistyötä jo vuodesta 1988, joka oli ensimmäinen ammattiproduktioni. Meillä on yhteinen kieli, jonka ansiosta yhteistyö on hedelmällistä ja helppoa – kaikkea ei tarvitse selittää auki. Kimmo on kreisi – ei oikein mahdu millekään näyttämölle. Hän ei oikein istu ”lavastaja” tai ”puvustaja” –muottiin, vaan hän on kokonaisvaltaisemmin suunnittelija ja tilataideteosten tekijä. Se on hänen esteensä mutta myös synnyttää riemastuttavia, oivaltavia lopputuloksia.

Opiskelijoita kiinnostaa, mikä on nuorekkuutesi salaisuus?
Mikä nuorekas? Olen ollut aina nuorin perheessä ja suvussa. Ehkä otin roolin itselleni. Se on varmaankin luonnekysymys. Olen luonteeltani laiska ja leikkisä. Ajattelen leikkisästi. Maailman on hauska paikka katsella ihmisiä ja yllättyä. Pyrin myös nauttimaan mahdollisimman paljon, kaikilla eri elämän osa-alueilla.