Morgana rakastaa, ketä tahtoo

|
Blogi

Taideyliopiston Sibelius-Akatemian oopperaopiskelijat, orkesteri ja kuoro esittävät huhtikuussa oman tulkintansa G.F. Händelin oopperasta Alcina. Jokainen opiskelija on perehtynyt oman roolihahmonsa taustoihin ja esittee ne Liisamaija Hautsalon ohjauksessa laadituissa blogikirjoituksissa. Kehittelimme myös kaikille roolihahmoille oman mottolauseen. Minna-Leena Lahti kirjoittaa roolihahmostaan Morganasta.

Velhotar Morgana esitellään heti G.F. Händelin (1685–1759) Alcina-oopperan (1735) alussa, mutta varsinaisen tarinan kannalta hänellä ei juurikaan ole merkitystä. Oopperan kansilehdillä Morgana esitellään Alcinan sisarena. Epäselväksi jää, kumpi siskoksista on vanhempi, joskin Alcinalla eittämättä on mahtavammat taikavoimat. Morgana ja Alcina palvovat aurinkoa sekä kreikkalaisesta tarustosta tuttua miestennielijänoitaa Kirkeä. Kaikesta päätellen Morgana elää sangen tyytyväisenä sisarensa hallitsemalla lumotulla saarella ja on lähinnä kiinnostunut itsestään, ei niinkään siitä, moniko matkalainen päätyy Alcinan uhrina kiveksi tai villipedoksi. Morgana, toisin kuin sisarensa, ei käytä taikoja rakkauden apuvälineenä, vaan hänen suhteensa Alcinan joukkojen komentajaan Oronteen näyttää olevan kaikessa häilähteleväisyydessään inhimillinen ja aito.

Brittiläisessä kuningas Arthurista kertovassa tarinaperinteessä esiintyy keiju tai haltija Morgan la Fay, joka on traditiosta riippuen joko Arthurin sisarpuoli tai täti. Tämän lisäksi Morgan la Fay on parantaja, suojelushenki, velho Merlinin oppilas, pyöreän pöydän ritarien neuvonantaja tai rakastaja ja onnettomassa avioliitossa Urienin kanssa. Joissain versioissa hän on Arthurin vihollinen, joka juonittelee päästäkseen valtaan. Lopulta Morgan la Fay ja Arthur pääsevät kuitenkin sopuun ja Morgan la Fay vie Arthurin taianomaiselle Avalonin saarelle. Morgan la Fay on antanut nimensä myös Italian rannikolla nähtävälle, kangastusmaiselle sääilmiölle, Fata Morganalle.

Alcinan Morgana kulkee oopperan läpi eräänlaisena harmittomana bimbona. Hänen suurin merkityksensä tarinan kannalta on siinä, että hän estää Alcinaa muuttamasta Bradamantea villipedoksi. Morgana näet luulee Bradamantea ritariksi ja on korviaan myöten ihastunut tähän. Yhdessä Oronten kanssa Morgana muodostaa väliaskelman julman Alcinan ja puhdasmielisen Bradamanten välille, sillä vaikka he kuuluvat Alcinan leiriin, he eivät yksiselitteisesti seuraa hänen tahtoaan. Erityisesti Oronte pelaa molemmissa joukkueissa sen mukaan, mikä palvelee hänen omia päämääriään parhaiten. Morgana taas keskittää kaiken tarmonsa ihmissuhdepeliin ja puolustaa Bradamantea, niin kauan kuin ihastusta kestää. Kun Morganalle selviää, että Bradamante on nainen, hän kiiruhtaa takaisin Oronten luokse ja anoo anteeksiantoa.

Morgana ei juurikaan uhraa aikaa ja energiaa toisten tunteille ja toiveille. Hänelle ainoa moraalinen ohjenuora ovat hänen omat ailahtelevat tunteensa. ”Amar e disamar quel che mi piace!”, Morgana uhoaa, ”Rakastan ja en rakasta, ketä minua huvittaa!”

Mitä tapahtuu G.F. Händelin Alcinassa?

Ritari Melisso ja mieheksi naamioitunut Bradamante lähtevät pelastamaan Bradamanten rakastettua, Ruggieroa, jonka velho Alcina on vanginnut lumotulle saarelleen. Saarella asuu myös Alcinan sisar ja Oronten rakastettu, velho Morgana. Pelastajien saapuminen aiheuttaa mustasukkaisuutta parin välille, sillä Morgana rakastuu naamioituneeseen Bradamanteen. Bradamante vapauttaa Ruggieron Alcinan lumouksesta, ja lopulta kaikki Alcinan metsänpedoiksi ja kiviksi loihtimat miehet saavat takaisin ihmismuotonsa. Alcina ja Morgana näyttävät haihtuvan savuna ilmaan.

***

G.F. Händel: Alcina

Sibelius-Akatemian ooppera, orkesteri ja kuoro
Vilppu Kiljunen, ohjaus
I-Han Fu ja Sebastian Zinca, musiikinjohto
Jari Koivistoinen, kuoronjohto
Minna Kangas, orkesterin valmennus ja konserttimestari
Aapo Häkkinen, musiikillinen asiantuntija
AALTO Artsin opiskelijat; Riikka Mäntymaa, Csilla Szlovák ja Elina Ström, Sofia Pantouvakin johdolla, pukusuunnittelu
Tuija Luukkainen, maskeeraussuunnittelu
Sirje Ruohtula, valo- ja tilasuunnittelu

Rooleissa

Alcina: Réka Bata
Morgana: Minna-Leena Lahti
Ruggiero: Rachel McIntosh
Bradamante: Ricciardo Isabella Shaw
Oronte: Topias Lundell
Melisso: Jussi Vänttinen / Henri Tikkanen

Esitykset

Pe 5.4. 18.30
La 6.4. 16.00
Su 7.4. 16.00
Ti 9.4. 18.30
Sonore, Musiikkitalo

Ma 15.4. klo 18.30
Sibelius-sali, Järvenpää-talo, Hallintokatu 4, Järvenpää