Melisso – Valepukuja ja valtapeliä

|
Blogi

Taideyliopiston Sibelius-Akatemian oopperaopiskelijat, orkesteri ja kuoro esittävät huhtikuussa oman tulkintansa G.F. Händelin oopperasta Alcina. Jokainen opiskelija on perehtynyt oman roolihahmojensa taustoihin ja esittee ne Liisamaija Hautsalon ohjauksessa laadituissa blogikirjoituksissa. Henri Tikkanen esittelee oman roolihahmonsa, Melisson.

Georg Friedrich Händelin (1685–1759) oopperatuotannon myöhäisempään jaksoon sijoittunut Alcina (1735) on ooppera pullollaan mytologiaa ja monisyisiä roolihahmoja. Oopperan libreton Händel sai Riccardo Broschin (1698­­–1756) oopperasta L'isola di Alcina (1728). Tarina juontaa juurensa Ludovico Arioston (1474–1533) eeppisestä runosta Orlando Furioso (1532). Alcinan tapahtumat kertovat Arioston teoksen päähenkilöihin kuuluvien kristityn naissoturin, Bradamanten ja saraseeniritari Ruggieron koettelemuksista ja paosta velhotar Alcinan kynsistä.

Alcina on lumonnut Ruggieron ja pitää tätä vankinaan saarella, jolla on muitakin Alcinan ja hänen sisarensa pauloissa olevia ihmisiä. Bradamante matkustaa saarelle apunaan Ruggieron entinen mentori, Melisso. Melissolla on mukanaan taikasormus, jonka avulla he voivat nähdä taikojen ja lumousten läpi. Heille saari näyttäytyy siis autiona ja kaikki Alcinan valtakunnan loisto silmänlumeena. Moninaisten juonenkäänteiden jälkeen Bradamante ja Melisso onnistuvat pelastamaan Ruggieron ja siinä sivussa tuhoamaan uurnan, joka on  Alcinan taikavoimien lähde.

Oopperassa Melisso esitetään hyväntahtoisena henkilönä, jolla on vakaat arvot. Koko teoksen ajan hän pysyttelee kuitenkin pääosin sivummalla, ja sieltä käsin hän seuraa ja ohjailee tapahtumia tilanteen niin vaatiessa ”hiljaa hyvä tulee” -mentaliteetillä. Läpi oopperan Melissolla on yksi selkeä tavoite: pelastaa Ruggiero ja palauttaa hänen muistonsa entisestä elämästä. Melisso tyytyisi pelastamaan Ruggieron ja jättämään saaren muut lumotut oman onnensa nojaan, ellei oikeamielinen Bradamante vaatisi Alcinan kukistamista. Tämä herättää kysymyksiä Melisson tarkoitusperistä, kuten myös epäilyksen hänen näennäisestä oikeamielisyydestään.

Hahmona Melisso ei esiinny lainkaan Arioston Orlando Furiosossa eikä sen tapahtumia edeltävässä Orlando Innamoratossa. Kaikki muut oopperan hahmot kuitenkin löytyvät ainakin toisesta kyseisistä teoksista, ja heillä kaikilla on monivivahteinen historiansa. Melisson esiintymisen Händelin oopperassa selittää oopperan libretossa maininta Melisson ottavan eräässä kohtauksessa velho Atlanten hahmon. Orlando Furiosossa Atlante on Ruggieron ottoisä, joka löydettyään Ruggieron huuhtoutuneena merenrannalle otti hänet huostaansa ja kasvatti omana poikanaan. Tämä selittää myös Melisson vastahakoisuuden sotkeutua velhotarkollegansa asioihin ja halun lähteä saarelta heti Ruggieron pelastettuaan.

 Melisson todellisen henkilöllisyyden hahmottamista vaikeuttaa myös se, että lähdeteoksen tarinassa Atlanten osallisuutta Alcinan saaren tapahtumiin ei ole mainittu laisinkaan. Sen sijaan Bradamantea avustaa ja Ruggieron loppujen lopuksi pelastaa velhotar nimeltä Melissa. Ennen saarelle rantautumistaan Melissa myös kertoo Bradamantelle taikasormuksesta, jonka avulla voi välttää Alcinan lumoukset. Kun otetaan huomioon Alcinan juonta vääntävät rakastumiset, salailut, valtapelit ja valepuvut, olisi hyvinkin osuvaa olettaa, että Melissonkin on vain kulissi omia tarkoitusperiään mahdollisesti ajavalle Melissalle.

Loppujen lopuksi Melisso siis esiintyy läpi oopperan hahmona, joka näyttäytyy päälle päin hyväntahtoisena, mutta jonka motiiveista ja taustasta jää ilmaan enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.

Mitä tapahtuu G.F. Händelin Alcinassa?

Ritari Melisso ja mieheksi naamioitunut Bradamante lähtevät pelastamaan Bradamanten rakastettua, Ruggieroa, jonka velho Alcina on vanginnut lumotulle saarelleen. Saarella asuu myös Alcinan sisar ja Oronten rakastettu, velho Morgana. Pelastajien saapuminen aiheuttaa mustasukkaisuutta parin välille, sillä Morgana rakastuu naamioituneeseen Bradamanteen. Bradamante vapauttaa Ruggieron Alcinan lumouksesta, ja lopulta kaikki Alcinan metsänpedoiksi ja kiviksi loihtimat miehet saavat takaisin ihmismuotonsa. Alcina ja Morgana näyttävät haihtuvan savuna ilmaan.

***

G.F.Händel: Alcina

Sibelius-Akatemian ooppera, orkesteri ja kuoro
Vilppu Kiljunen, ohjaus
I-Han Fu ja Sebastian Zinca, musiikinjohto
Jari Koivistoinen, kuoronjohto
Minna Kangas, orkesterin valmennus ja konserttimestari
Aapo Häkkinen, musiikillinen asiantuntija
AALTO Artsin opiskelijat; Riikka Mäntymaa, Csilla Szlovák ja Elina Ström, Sofia Pantouvakin johdolla, pukusuunnittelu
Tuija Luukkainen, maskeeraussuunnittelu
Sirje Ruohtula, valo- ja tilasuunnittelu

Rooleissa

Alcina: Réka Bata
Morgana: Minna-Leena Lahti
Ruggiero: Rachel McIntosh
Bradamante: Ricciardo Isabella Shaw
Oronte: Topias Lundell
Melisso: Jussi Vänttinen / Henri Tikkanen

Esitykset

Pe 5.4. 18.30
La 6.4. 16.00
Su 7.4. 16.00
Ti 9.4. 18.30
Sonore, Musiikkitalo

Ma 15.4. klo 18.30
Sibelius-sali, Järvenpää-talo, Hallintokatu 4, Järvenpää