Libretto ja libretisti yläluokan vallan vahvistajina

|
Blogi

Opera seria, jota La clemenza di Tito -oopperakin edustaa, oli valtaapitävien oopperataidetta, joka pyrki pitämään yllä vallitsevia sosiaalisia rakenteita ja esittämään kuninkaalliset ja yläluokan ihanteellisessa valossa. Libretistit olivat oopperoiden tekstejä kirjoittaessaan tässä prosessissa avainasemassa. Nykynäkökulmasta onkin kiinnostavaa, että Mozartin opera seria, La clemenza di Tito, oli omana aikanaan tunnettu pikemminkin libretistinsä, Pietro Metastasion (1698-1782), kuin säveltäjänsä vuoksi. Kuvaavaa on myös se, että Titon libretosta oli jo ennen Mozartia tehty nelisenkymmentä sävellystä.

Pietro Metastasio, alkuperäiseltä nimeltään Pietro Antonio Domenico Trapassi, oli italialainen runoilija ja libretisti, joka vaikutti laajasti aikansa kirjallisuuteen ja teatteritaiteeseen. Häntä pidetään 1700-luvun merkittävimpänä opera seria - libretistinä, eikä syyttä. Hän kirjoitti 27 kolminäytöksistä, sankarillista librettoa, drammi per musicaa, joista tehtiin satoja sävellyksiä ja joita arvostettiin suuresti sekä niiden kirjallisten ansioiden että niiden tarjoamien näyttämöllisten mahdollisuuksien takia. Metastasio muutti Wieniin vuonna 1730, jossa hän aloitti työnsä hovirunoilijana. Tästä alkoi hänen varsinainen ammatillinen kukoistuskautensa, joka kesti reilusti yli vuosisadan puoleenväliin asti. Wienissä Metastasio asui kuolemaansa saakka.

Metastasion kirjallinen tyyli on sekoitus 1700-luvun alun italialaisen oopperan tekstejä, 1500- ja 1600-luvun italialaista runoutta sekä ranskalaista klassista tragediaa. Libretot noudattavat usein aristoteelista draamarakennetta. Toisin sanoen niiden tapahtumat sijoittuvat yhteen paikkaan saman päivän aikana ja tapahtuvat kausaalisesti. Henkilöt joutuvat usein valitsemaan rakkauden ja velvollisuuksien välillä äärimmäisissä tilanteissa, joissa myös oma etu ja yleinen hyvä joutuvat vastakkain. Sankareille on tyypillistä, että he päätyvät useimmiten ratkaisemaan ristiriidat epäitsekkäällä tavalla. Toisin oli opera buffassa, joka syntyi kun opera serian koomiset hahmot jätettiin pois ja jossa lemmenseikkailut ja kuolemakohtaukset tuotiin näyttämölle.

Useimmiten hovirunoilijat tekivät tilauksesta töitä aristokratian järjestämiin juhlallisuuksiin, mutta kaikkien libretistien asema ei kuitenkaan ollut yhtä hyvä. Toisinaan libretistit joutui painattamaan librettojaan omakustanteisesti ja omistamaan ne korkeassa asemissa oleville henkilöille saadakseen myytyä töitään. Vanhoja librettoja myös kierrätettiin aina 1780-luvulle saakka, mutta yhteiskunnallisen muutosten myötä niiden elitistinen tematiikka ei ollut enää ajankohtaista. Kunnianhimoisesti työhönsä suhtautuvan Metastasion tiedetään surreen sitä, miten maksava yleisö, lähinnä porvaristo, piti kyllä kuulemastaan ja näkemästään, muttei vaivautunut suhtautumaan älyllisesti esitettäviin teoksiin. Oman aikamme oopperayleisön näkökulmasta tuntuu kaukaiselta, että ooppera tunnettiin nimenomaan libretististään eikä säveltäjästään. Tänä päivänähän tilanne on täysin päinvastainen. Kuka esimerkiksi muistaa Verdin Aida-oopperan libreton tekijän?

Ps. Vastaus on Antonio Ghislanzoni

Teksti: Anu Kosonen

W. A. Mozart: La clemenza di Tito
Sibelius-Akatemian oopperakoulutus ja Lohjan kaupunginorkesteri
Helsingin Musiikitalo, Sonore-sali, esitykset 13.-20.4.2018

Jokainen Sibelius-Akatemian oopperakoulutuksen opiskelija osallistuu musiikkitieteen dosentti Liisamaija Hautsalon vetämälle kurssille, jossa heidät haastetaan kirjoittamaan muun muassa erilaisia tekstejä oopperan taustoista ja omasta roolihahmostaan. Tekstejä julkaistaan sekä Taideyliopiston Oopperaa kulissien takana -blogissa että muun muassa oopperakoulutuksen Facebook-sivuilla ja ooppeprojektin käsiohjelmassa.