La Clemenza di Tito: Ohjaajan ajatuksia

|
Blogi

Mozartin viimeinen ooppera, La Clemenza di Tito on juhlaooppera ja tilausteos. Se on sävelletty keisari Leopold II kruunajaisiin 1791 eli  poliittista propagandaa, mutta valistuksen hengessä. Valistusfilosofian läpitunkema Mozart luo läpi tuotantonsa uutta teatterikäsitystä, jossa henkilöt ovat todellisia, yksilöllisesti reagoivia ja kehittyviä ihmisiä.

La clemenza di Titon seremoniallisuuden vastakohtana Mozart on sukeltanut syvälle henkilöiden intiimeille, ristiriitaisille alueelle. Aariat kuvaavat sisäisiä tunnemyrskyjä ja resitatiivit ratkovat henkilökohtaisia suhteita ja tunteita. Ollemme kulissien takana, back stage.

Peruskuvio on triangeli; Sesto rakastaa Vitelliaa, Vitellia rakastaa Titusta ja Titus rakastaa Sestoa.

- Nuori Sesto on oopperan emotionaalinen ja toiminnallinen keskus. Hänet pakotetaan valitsemaan suuren rakkauden ja uskollisen ystävyyden väliltä. Teki hän minkä ratkaisun tahansa hänestä tulee petturi.
- Titus taistelee loppuun saakka sitä tosiasiaa vastaan, että läheinen ystävä ja „primo amor“ on hänet pettänyt. Kun hän lopulta myöntyy, hän ei tiedä armahtaakko  vai rangaista.
- Vitellian on häikäilemättömien  juonittelujensa päätteeksi tehtävä valinta leijonan kidan ja keisarin aviovuoteen välillä, hän yllättää.
- Publio  tietää, että Titoa vastaan on salaliitto ja hänen henkensä on vaarassa, mutta keisari  ei halua kuulla siitä.
- Annio luopuu rakkaastaan, Serviliasta, jotta tämä saavuttaisi korkeimman mahdoliisen aseman keisarinnana.
- Servilia torjuu keisarin kosinnan rakkauden tähden.

Oopperan kuudesta roolista kaksi on travestia, naisten esittämiä ”housurooleja”. Emme kuitenkaan pakota naisia näyttelemään miehiä, vaan tarina toteutuu androgyynissä maailmassa, jossa tunteet ovat sukupuolta tärkeämpiä. Lavastusratkaisu on saanut inspiraationsa Rooman kuuluisien Cinecittà-studioiden portista. Astumme sisään vallan kulisseihin.Toteutuksessa eri aikakaudet ovat sisäkkäin ja näkyvillä niin kuin ne ovat esillä myös tämän päivän Roomassa.

Tarina ei ole yksioikoinen vaan se kertoo, että Tituksen hyvyydellä on kääntöpuolensa. Sestokin on joko petturi tai kuolemaan asti uskollinen – näkökulmasta riippuen. Vitellian murhaava kostonhimo nousee petetyksi tulemisen ja vääryyden kokemuksista. Ihmisen hyvyys ja pahuus ovat suhteellisia. Hän on aina suhteessa johonkin. Yhtenäistä, muuttumatonta minuutta ei ole, vaan ihminen toteutuu dialogissa toisten kanssa.

Teksti: Katariina Lahti, ohjaaja


W. A. Mozart: La clemenza di Tito
Sibelius-Akatemian oopperakoulutus ja Lohjan kaupunginorkesteri

Helsingin Musiikkitalo, Sonore-sali, esitykset 13.-20.4.2018