Photo: Jan Rosström

Jo muinaiset roomalaiset...

|
Blogi

Nyt esittämämme La clemenza di Tito -oopperan päähenkilöllä, Tituksella on esikuvansa antiikin Roomassa. Titus Flavius Caesar Vespasianus Augustus hallitsi Rooman valtakuntaa vuodesta 79 jaa. kuolemaansa vuonna 81 jaa. asti. Lähes 1700 vuotta myöhemmin, vuonna 1743, kirjoitti roomalainen Pietro Metastasio, libreton La clemenza di Tito – Tituksen lempeys. Vuonna 1791 Wolfgang Amadeus Mozart palkattiin säveltämään ooppera kruunajaisiin, joissa Leopold II, Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari, nimitettäisiin Böömin kuninkaaksi. Kruunajaisoopperan libretoksi valittiin Metastasion La clemenza di Tito.

Keisari Titus nousi valtaan isänsä Vespasianuksen kuoleman jälkeen. Hän oli ensimmäinen biologiselta isältään valtaistuimen perinyt keisari. Tätä ennen hän oli tullut tunnetuksi isänsä armeijan menestyksekkäänä, kovaotteisena ja jopa julmana johtajana. Mielikuva Tituksesta keisarina on kuitenkin päinvastainen. Hänen on sanottu myöntäneen valtion kassasta merkittäviä summia hätäapua Pompeijin asukkaiden hyväksi Vesuviuksen tuhottua kaupungin. Samoin hän rahoitti Rooman jälleenrakentamista suuren tulipalon riehuttua kaupungissa vuonna 80.

Tituksen ja hänen isänsä valtakaudet erosivat hengeltään niitä edeltäneistä ja seuranneista valtakausista. He pyrkivät itsevaltiudestaan huolimatta ylläpitämään ainakin näennäistä mielikuvaa tasavallan kaltaisesta hallintomuodosta. Tituksen kuoltua lapsettomana kruunun peri hänen veljensä Domitianus. Tituksen lempeä luonteenlaatu käy ilmi erityisesti vertailussa Domitianukseen, jonka on sanottu olleen itsekäs ja ylimielinen hallitsija ja joka vähät välitti senaatin mielipiteistä. Domitianus pyrki nostamaan itsensä maanpäällisen jumalan asemaan ja keskittämään kaiken vallan itselleen. Uuden testamentin Ilmestyskirjassa esiintyvän pedon on jopa sanottu viitanneen Domitianukseen, joka vainosi ei-roomalaisten uskontojen harjoittajia. Yhtäältä kontrasti hallitsijaveljesten välillä korostaa Tituksen hyvyyttä, mutta toisaalta se asettaa Tituksen lempeyden historiallisen paikkansapitävyyden kyseenalaiseksi. Suuri osa ajan kirjoitetusta tiedosta on peräisin kahdelta historijoitsijalta, Tacitukselta ja Suetoniukselta, jotka olivat Domitianuksen henkilökohtaisia vihamiehiä. On mahdollista, että hallitsijoiden luonteenpiirteitä on liioiteltu halutun mielikuvan aikaansaamiseksi.

Hallitsijoihin liittyviä mielikuvia pyrittiin muokkaamaan myös myöhemmin. Peter Leopold Joseph, eli Leopold II, nousi Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisariksi veljensä Joosef II:n kuoltua vuonna 1790. Leopoldin valtaannousu tapahtui valistuksen ajan loppupuolella, samoihin aikoihin Ranskan vallankumouksen alkamisen kanssa. Edellisten sadan vuoden aikana Euroopassa oli kasvavissa määrin alettu ihannoida järkeen, tieteeseen ja yhdenvertaisuuteen perustuvaa yhteiskuntaa mielivaltaan ja uskomuksiin perustuvan hallinnon sijaan. Euroopassa tälle itsevaltiuden ja demokratian murrosajalle tyypillinen hallitsija säilytti vanhan hallintomuodon pääpiirteittäin, mutta pyrki ainakin näennäisestä soveltamaan oikeudenmukaisempaa ja tasaarvoisempaa filosofiaa lakien säätämisessä ja niiden toimeenpanossa. Ajan hengen mukaisesti myös Leopold haluttiin valtaan noustessaan esitellä kansalle valistuneena itsevaltiaana.

Leopoldin ottaessa vastaan Böömin kruunun tilattiin kruunajaisten yhteydessä esittäväksi ooppera, jossa tuore keisari näyttäytyisi valistuksen arvojen puolestapuhujana. Kiireisen aikataulun vuoksi valittiin jo olemassa oleva libretto, alussa mainittu Metastasion kirjoittama La clemenza di Tito, jonka katsottiin soveltuvan tarkoitukseen pääpiirteittäin. Caterino Mazzolà palkattiin muokkaamaan librettoa, jotta sen saattoi valjastaa puolen vuosisadan aikana muuttuneiden musiikillisten ja yhteiskunnallisten ihanteiden palvelukseen. Mazzolàn versiossa hallitsijaan kohdistetaan alkuperäistä librettoa enemmän odotuksia siitä, että hän toimisi ensisijaisesti valtion ja kansan hyväksi oman etunsa sijaan. Perusidealtaan ooppera säilyi kuitenkin samanlaisena. Hahmot ovat pikemminkin yksittäisten hyveiden ja tunteiden ruumiillistumia kuin kokonaisvaltaisesti tuntevia inhimillisiä olentoja.

Oopperassa ei ole Tituksen lisäksi muita historiallisia henkilöitä. Muut henkilöhahmot on lainattu muista näytelmistä tai ovat Metastasion ja Mazzolàn mielikuvitusta. Oopperan juoni on rakennettu samalla periaatteella. La clemenza di Tito ei siis varsinaisesti tarjoa historiallista kuvausta Rooman valtakunnasta keisari Tituksen aikana. Sen sijaan se tarjoaa yhteensovitetun fantasiakokoelman, jota tarkastelemalla katsoja voi tehdä omat johtopäätöksensä historiasta ja sen tulkinnasta niin ajanlaskumme ensi vuosisadalla, 1700-luvulla kuin nykypäivänäkin.

Teksti: Topias Lundell

W. A. Mozart: La clemenza di Tito
Sibelius-Akatemian oopperakoulutus ja Lohjan kaupunginorkesteri

Helsingin Musiikitalo, Sonore-sali, esitykset 13.-20.4.2018

Jokainen Sibelius-Akatemian oopperakoulutuksen opiskelija osallistuu musiikkitieteen dosentti Liisamaija Hautsalon vetämälle kurssille, jossa heidät haastetaan kirjoittamaan muun muassa erilaisia tekstejä oopperan taustoista ja omasta roolihahmostaan. Tekstejä julkaistaan sekä Taideyliopiston Oopperaa kulissien takana -blogissa että muun muassa oopperakoulutuksen Facebook-sivuilla ja ooppeprojektin käsiohjelmassa.