Photo: Veikko Kähkönen
Nykyihmiselle kuvaaminen ja kuvat ovat tapa osallistua ja olla olemassa tässä maailmassa, toteaa Anna-Kaisa Rastenberger.

Haittaako, jos nautin enemmän teosten kuvaamisesta kuin niiden katsomisesta?

|
Blogi

”Se, saako teosta kuvata, ei ole olennaista, vaan se, miten kuvaaminen vaikuttaa taiteen kokemiseen. Tärkeintä on muodostaa suhde taideteokseen, olla läsnä ja aktiivinen suhteessa siihen. Nykyihmiselle kuvaaminen ja kuvat ovat tapa osallistua ja olla olemassa tässä maailmassa. Kuvien jakaminen on väylä olla sosiaalinen. Kun katsoja jakaa kuvan taideteoksesta, siitä tulee hänen oman identiteettinsä jatke. On kuitenkin sääli, jos ei uskalla kokea taideteosta kaikilla aisteilla.

Näyttelyihin halutaan nykyään jokin kuvattava elementti. Kävijät haluavat saada kuvan fotogeenisesta kohteesta ja voivat keskittyä vasta sen jälkeen muihin asioihin. Näyttelyssä kuvaaminen tekee tilanteesta sosiaalisen ja myös muut kävijät voivat olla kuvauksen kohteena muuallakin kuin valvontakameroissa. Tämä synnyttää varuillaan olemisen taakan: olet kenen tahansa kuvissa milloin tahansa.  

Taideteosten valokuvaamisen valtava lisääntyminen johtaa uusiin kysymyksiin esimerkiksi luokasta: kenellä on mahdollisuus tai varaa kokea tapahtumat paikan päällä ja kuka kokee ne kuvin välitettyinä. Tämä voi myös synnyttää tulevaisuudessa yhä enemmän tilanteita, joissa kamerat ja valokuvaaminen kielletään kokonaan. Valokuvaamisesta tai sen kieltämisestä voi tulla myös eksklusiivinen erottelun väline.”

Anna-Kaisa Rastenberger, esittämiskäytäntöjen ja tilallisuuden professori

Kirjoitus on julkaistu alun perin Taideyliopiston Issue X -lehdessä, joka ilmestyi maaliskuun Image-lehden välissä. Lue lisää: uniarts.fi/issuex.