Titta Aaltonen - Kohtaamisia

|
Blogi

 

Lopputyöni aihe, suomalaisten sukunimenmuutokset, on ollut mielessäni jo pitkään, kuten viime blogikirjoituksessani kerroin. Ensimmäinen askel idean eteenpäin viemiseen oli etsiä tietoa aiheesta. Hyvin pian löysin Outi Patrosen Helsingin yliopiston suomen kielen ja kirjallisuuden laitokselle tekemän lisensiaatintyön Rajakarjalainen sukunimistö ja sen muuttuminen, joka avasi minulle oven sukunimitutkimukseen. Kirjallisuuden avulla ymmärsin, että puolisoni isoisän tekemä sukunimenmuutos oli osa suurempaa yhteiskunnallista ilmiötä, joka oli alkanut yhdessä muodossa 1800-luvun lopulla ja päättyi toisessa muodossa 1900-luvun puolivälissä.

Outi Patrosen lisensiaatintyö johdatti minut karjalaisten sukunimenmuutosten äärelle. Se oli aihe, joka oli minulle entuudestaan tuntematon. 1900-luvun alussa moni Karjalan alueen ortodoksiväestöön kuulunut luopui venäjän- ja karjalankielisestä sukunimestään. Myöhemmin esimerkiksi monet evakot ottivat uuden sukunimen. Halusin tietää aiheesta lisää sekä tavata ihmisiä, joita aihe koskettaa. Siksi päätin osallistua Karjalaisille kesäjuhlille, jotka järjestettiin Seinäjoella viime kesäkuussa. Ilokseni sain Seinäjoen lukion tiloissa järjestettyyn pitäjä- ja sukunäyttelyyn oman pöydän, jolla esittelin projektiani. Projekti otettiin vastaan mielenkiinnolla ja kohtasin kesäjuhlilla monta ihmistä, jotka kertoivat minulle oman sukunsa nimen taustoista. Idean muotoutuminen teokseksi oli alkanut.

Haluan tässä yhteydessä kiittää sekä Karjalan Liittoa että Karjalan Sivistysseuraa projektini tukemisesta.