Jaakko Tuomainen - Ripustuksen keskeltä

|
Blogi

Avajaispäivähän on jo huomenna! Mikä tarkoittaa että olen kaksi viikkoa elänyt ripustuksen keskellä. Ruhtinaallinen aika ripustaa näyttelyä, ja toisaalta välillä on ollut aikaa liiaksikin. Ehtii iskeä monenlaista ahdistusta kun on aikaa istua ja tuijotella, pohtien kaikkia mahdollisia ripustusvaihtoehtoja. Ja sitten kuitenkin, välillä tuntuu että ne teokset asettuvat jotenkin sillä tavalla että se noudattaa jotain maalaisjärjeksikin kutsuttua logiikkaa.

Olen myöskin työskennellyt galleriatilassa, ja teokseni onkin nyt melko autenttinen työhuone. Aion todennäköisesti jatkaa työskentelyä jossain määrin näyttelyn aikanakin. Jos jokin tuntuu tarvitsevan maalia pintaansa, on toteltava tunnetta.

Kuvassa kiviä ja John Phillip Mäkinen visiitillä galleriassa. Jos muuten satun olemaan galleriassa kun vierailet näyttelyssä, kuuntelen mielelläni ajatuksiasi. Eli istahda esimerkiksi katsomaan luonnoskirjaani ja juttelemaan tovi. Tässä blogissanikin olen tietoisesti pyrkinyt ilmaisemaan jotenkin sen tosiasian että taide ei synny tynnyrissä, tyhjiössä, vaan taide syntyy keskustelussa, monenlaiset ihmiset vaikuttavat teosten syntyyn ja ovat jopa osa teosta. Joten kiitos jo tässä vaiheessa kaikille jotka ovat kahden viikon ripustuksen aikana jakaneet ajatuksensa. Muun muassa tänään Pirkko Rantatorikan tuoreet silmät tajusivat hyvinkin olennaisen asian ripustuksessa mikä oli ehdottamasti muutettava.

Jätän tämän lyhyeksi, ja menen vielä viimeistelmään asioita huomisia avajaisia varten, toivottavasti nähdään siellä!