Viikon alumni Sanna Salmenkallio: Kolmen taideakatemian kasvatti

|
Blogi

Sanna Salmenkallio on säveltäjä, äänisuunnittelija ja viulisti, joka on tehnyt monipuolisesti sävellyksiä ja äänisuunnittelua elokuviin sekä erilaisiin näyttämöteoksiin. Sanna työskentelee suurten näyttämöiden lisäksi dokumenttielokuvien parissa sekä erilaisissa yhteisöteatteriprojekteissa, muun muassa pakolaisten kanssa sekä vapautuvien vankien Portti-teatterissa.

Aistien ja taiteenlajien kohtaamispisteessä

Harvinaislaatuista Sannan tiellä on ollut se, että hän on opiskellut kaikissa Taideyliopiston akatemioissa: Sibelius-Akatemiassa, Kuvataideakatemiassa sekä Teatterikorkeakoulussa. Sanna opiskeli Sibelius-Akatemiassa musiikkikasvatusta sekä viulunsoittoa 1980-luvun lopulta 1990-luvun lopulle. Näiden opintojen ohella hän opiskeli myös Kuvataideakatemian tila-aika-linjalla. Nyt, pitkän tauon jälkeen, Sanna palasi opintojen pariin ja valmistui äskettäin maisteriksi Teatterikorkeakoulun äänen koulutusohjelmasta.

Sanna kokee taiteen kokonaisvaltaisesti, eikä halua erottaa aisteja toisistaan. Ei siis mikään ihme, että hän on päätynyt työskentelemään eri aisteja yhdistelevien taiteenmuotojen, kuten teatterin ja elokuvan, pariin. Säveltäessään tai äänisuunnitellessaan elokuvaa tai teatteriesitystä Sanna lähestyy materiaalia usein tuntoisuuden ja kokemuksellisuuden kautta. Puheella ja sanoilla tuntuu hänestä usein olevan ylivalta; niiden lisäksi Sanna haluaa nostaa pinnalle myös vähäisemmälle huomiolle jäävät elementit. Erityisesti häntä kiehtovat samanaikaisuudet – miten samaan aikaan tapahtuvat asiat, kuten vaikka valo ja ääni, kommunikoivat keskenään ja muodostavat merkityksiä?

Oman näköinen elämä

Sanna ei ole koskaan tietoisesti rakentanut uraa – totta puhuen hän inhoaa sanaa ”ura”. Uteliaisuus ja vilpitön kiinnostus maailman mekanismeihin ovat johdattaneet häntä työelämässä projektista toiseen. Sanna ei myöskään koskaan ole hakenut vakituista työpaikkaa, vaan on sielultaan nomadi. Rohkeat valinnat, kova työnteko ja saadut apurahat ovat tehneet hänelle mahdolliseksi elää oman näköistä elämää. Nykyisille Taideyliopiston opiskelijoille Sanna haluaakin sanoa: ”Uskokaa unelmiinne”.

Kuormittavaksi ja haastavaksi alalla Sanna on kokenut epävarmuuden. Sitä on ollut välillä hankala kestää. Myös ajanhallinta on vaikeaa – joskus töitä kasaantuu järjetön määrä. Fyysisen kunnon sekä läheisten ystävyyssuhteiden vaaliminen auttavat jaksamaan haasteiden läpi. Myöskään toimeentulo alalla ei ole helpoimmasta päästä, mikä toisaalta Sannan mielestä pitää ahkerana.

Taidetta pienestä pitäen

Sanna syntyi taiteilijaperheeseen, jossa taide oli luonnollinen osa elämää. Kuvataiteilija-äiti ja muusikko-isä tutustuttivat Sannan taiteen maailmaan ja elämänrytmiin, josta perinteinen kahdeksasta neljään -rytmi oli kaukana. Viisivuotiaana Sanna valitsi soittimekseen viulun, ja tuo soittoharrastus johdatti myöhemmin myös opintoihin Sibelius-Akatemiassa. Rinnalla ovat kuitenkin aina kulkeneet myös muut taiteen muodot. Nuorena Sanna esimerkiksi napattiin punk-bändin riveistä mukaan esiintymään modernin tanssin esityksiin ja teatteriin. Sibelius-Akatemiassa opiskellessaan Sannan oli hankala löytää yhteys opintojensa ja koulun ulkopuolisten kokeellisten taideprojektiensa välille, sillä koulussa asetetut olosuhteet olivat niin selvästi rajatut ja kaukana siitä, mitä hän muuten teki. Ei kysytty, että ”hei, millainen taiteilija susta on kasvamassa?” ja autettu omalla tiellä, vaan tarjottiin valmista tietä.

Vaikka viulu on soittimena Sannalle rakas, ei pelkästään esittävän muusikon työ ole Sannaa varten. Hän ei kestä sitä, kuinka ulkoapäin säädeltyä muusikon tekeminen usein on – mitä soitetaan, miten soitetaan, mitä puetaan päälle. Sanna tarvitsee työssään vapaammat kädet luoda ja sopii siksi mielestään paremmin sisällöntuottajaksi. Säveltäjänä, sovittajana ja äänisuunnittelijana pääsee toteuttamaan omia ideoita vapaammin.

Naisena elokuva- ja teatterialalla

Suomessa elokuva- ja teatterisävellyksen maailmat ovat olleet hyvin miesvaltaisia – kun Sanna aloitti työskentelyn alalla, ei naispuolisia esikuvia Suomessa juurikaan löytynyt. Usein hän on ollut työyhteisön ainoa nainen. Sanna kokee, että naisena on pitänyt tehdä kahta kovemmin töitä tullakseen otetuksi alalla vakavasti. Hän on silti pitänyt kiinni omasta, naisellisesta tavastaan olla ja toimia työyhteisöissä sekä pyrkinyt johtamaan projekteja kuuntelevalla ja kaikkia kunnioittavalla tavalla. Kova työ elokuva-alalla on palkittu kahdella parhaan musiikin Jussi-palkinnolla, elokuvista Melankolian kolme huonetta sekä Edenistä pohjoiseen.

Merkityksellinen taide

Ääni on Sannalle ennen kaikkea reitti, jonka kautta tutkia maailmaa ja etsiä vastauksia isoihin kysymyksiin. Vastauksia on löytynyt yllättävistä paikoista, kuten musisoidessa yhdessä pitkäaikaisvankien tai luonnossa satakielien kanssa.

Yhteisöteatteria tehdessä Sannasta tuntuu usein, että taide on merkityksellistä ja sillä on paikka maailmassamme. Tänä vuonna Sanna on mukana vetämässä alaikäisenä yksin maahan tulleille pakolaisnuorille teatteri- ja musiikkitoimintaa Kansallisteatterissa. Ääni ja liike ovat hyviä tulokulmia yhteistyölle, sillä ne eivät ole sidottuja kieleen. Ideana on auttaa nuoria löytämään oma henkinen koti Suomesta.

 

Teksti: Sarah Palu

Kirjoittaja on Sibelius-Akatemian opiskelija ja mukana alumnimentorointiohjelmassa.

Lisätietoja Sibelius-Akatemian alumniyhteistyöstä