Viikon alumni Sanna Saarinen: Taide päämääränä kaikessa työssä

|
Blogg

Sanna Saarinen on toiminut työuransa aikana niin opettajana, muusikkona kuin hallintotehtävissäkin. Sanna tahtoo työllään edesauttaa musiikin ja taiteen ilon säilymistä. Hänelle on tärkeää päästä osalliseksi musiikista sekä tekijänä että kuluttajana.

Sannan musiikkiura lähti liikkeelle haasteellisissa olosuhteissa. ”Äitini oli päättänyt, että minun olisi hyvä oppia soittamaan harmonikkaa. Niinpä hän vei minut Veikko Ahvenaisen harmonikkakouluun”, Sanna kertoo.  

Harmonikkakoulussa opetus tapahtui ryhmässä, joten kuusivuotias Sanna soitti siellä harmonikkaa yhdessä kuusikymppisten miesten kanssa - itkua vääntäen.  Sanna innostui kuitenkin musiikista mennessään musiikkiluokalle. Päivät alkoivat täyttyä musiikilla: musiikkiluokan lisäksi hän kävi musiikkiopistossa harmonikka- ja huilutunneilla. Kun Sanna sai lukion päätökseen, oli tehtävä valinta: mennäkö opiskelemaan kokkikouluun vai Sibelius-Akatemiaan? Musiikki vei voiton ja sillä tiellä Sanna on edelleen.

Opiskeluaikoinakin taiteen ytimessä

Ensimmäinen opiskeluvuosi Sibelius-Akatemiassa esittävän säveltaiteen koulutusohjelmassa oli hieno. Opiskelutoverit ja opettajat olivat tulleet tutuiksi jo aiempien vuosien mestarikursseilta, mikä helpotti uuteen ympäristöön sopeutumista. ”Harrastuksenani oli pyöräillä ympäri Helsinkiä ja katsella ikkunoista sisään ihmisten koteihin. Tällä tavalla otin haltuun uutta kotikaupunkiani. Kaikessa tuntui olevan uutuuden hohdetta”, Sanna kuvailee.

Mieleenpainuvimmat muistot opiskeluajoilta jäivät soittotunneista ja vaihto-opiskeluajoista. ”Harmonikkaopettajallani Marjut Tynkkysellä oli hyvin filosofinen ja intensiivinen tapa opettaa. Hän korosti opetuksessaan musiikin hengittävyyttä ja sointia. Myös ilmapiiri oli lämmin: koko harmonikkaluokka oli kuin yksi perhe”, Sanna muistelee.

Pedagoginen opetus oli järjestetty systemaattisesti, ja yksityisoppilaita tuli paljon. Sanna pääsi heti opettamaan lukuisia oppilaita ja sai näin arvokasta työkokemusta jo opiskeluaikana. ”Opiskeluaikojeni tärkein anti on ollut taiteen äärellä ja ytimessä työskentely. Se, että taide on päämääränä kaikessa työssä”, Sanna kertoo.

Opetustyötä ja hallintotehtäviä

Opettaminen opiskelujen ohella toi vahvan itsevarmuuden opetustyöhön. Opettaminen alkoi tuntua todella luontevalta.

Sanna toimi tuntiopettajana Pirkanmaan musiikkiopistolla jo ennen valmistumistaan, ja jatkoi siellä töitä vielä  valmistumisen jälkeenkin. Vuonna 2003 Sanna meni Valkeakosken musiikkiopistoon tuntiopettajaksi oltuaan ensin opintovapaalla huilun erikoistumisopintojen vuoksi. Neljän vuoden päästä virka vakinaistettiin.

”Koska opetustyö alkoi olla jo todella tuttua, aloin ajatella, että voisin tehdä jotain muutakin”, Sanna kertoo. Vuonna 2011 Sannalle tarjottiin apulaisrehtorin virkaa, jonka hän otti vastaan.  Vuonna 2016 Sannasta tuli Valkeakosken musiikkiopiston rehtori. Opetustyötä Sanna on kuitenkin tehnyt muiden töidensä ohella jatkuvasti.

”Rehtorin työ eroaa opetustyöstä siten, että täytyy alkaa katsoa asioita kokonaisuuksina, monesta eri näkökulmasta. Vielä enemmän kirkastuu se opetuksen ydin, se miksi tätä tehdään. Hyvä puoli on se, että koska opetan rehtorin työn ohessa edelleen, katsantokanta asioihin pysyy käytännönläheisenä”, Sanna miettii. Työtilannekin on ollut Sannalla aina hyvä: ”En ole koskaan hakenut töitä. Niitä on aina tarjottu minulle. En ole koskaan joutunut kokemaan työttömyyttä.”

Uraan on mahtunut silti vaikeitakin asioita. ”Haastavaa on ollut vaativuuden ja mukavuuden sovittaminen. Voiko oppilas oppia, jos aina vaan täytyy olla kivaa? Onnistumisenkokemukset ovat oppimisen kannalta ensiarvoisen tärkeitä, mutta niiden lisäksi täytyy muistaa tähdentää oppilaalle työnteon merkitystä ja sitä, että on hyvä oppia sietämään myös pettymyksiä ja häviämisiä”, Sanna pohtii. Hienoimpia hetkiä työssä ovat Sannalle olleet ne hetket, kun oppilas onnistuu ja edistyy. Myös se, että oppilas itsenäistyy opettajansa ohjauksesta, tuntuu palkitsevalta.

Mutta mitä seuraavaksi? Onko näin monipuolisella ammattilaisella mielessään vielä tavoitteita tai unelmia, joita kohti pyrkiä?” Ajanhallinta ja rajaaminen ovat todella tärkeitä taitoja, joita täytyy opetella edelleen. Täytyisi saada jokin järki tähän työhön. Tietysti unelmani on kehittyä mahdollisimman hyväksi tässä työssä, mitä teen nyt. Toisaalta minussa palaa vahvana halu tehdä auttamistyötä. Siksi unelmoin, että vielä joskus voisin olla sairaalaklovni”, Sanna tunnustaa.

Teksti: Riina Häkkinen
Kirjoittaja on Sibelius-Akatemian opiskelija ja mukana alumnimentorointiohjelmassa.

Lisätietoja Sibelius-Akatemian alumnitoiminnasta

 

 

Asiasanat