Photo: Jonte Knif

Viikon alumni Sami Klemola: Verkostoidu ja seuraa sisäistä ääntäsi

|
Blogg

Säveltäjä Sami Klemola on musiikin monitoimikone. Säveltämisen lisäksi mies on ollut mukana monessa ja jakaa tällä hetkellä aikaansa säveltämisen lisäksi muun muassa opettamisen sekä helsinkiläisen elektroniikkaan painottuneen uuden musiikin yhtyeen, defunensemblen pyörittämisen kesken. Mielenkiinto Samin musiikkia kohtaan on koko ajan kasvanut. Tästä oli mainiona todisteena marraskuussa 2014 Musiikkitalon Black Boxissa järjestetty oma sävellyskonsertti - milloin on viimeksi nähty uuden musiikin konsertti näin täynnä väkeä?

Sami aloitti musiikkiopintonsa viulunsoitolla Valkeakoskella 5-vuotiaana. 9-vuotiaana viulunsoitto loppui opettajan ilmoittaessa pojalle, ettei tästä koskaan tulisi muusikkoa.  Opettajan mielipiteestä huolimatta kiinnostus musiikkia kohtaan säilyi, ja parikymppiseksi asti kitaransoitto ja bändit pitivät musiikkiharrastuksen vireänä. Ajatus ammattimuusikon urasta ei kuitenkaan tässä vaiheessa ollut vakavan harkinnan alla.

Vuonna 1993, 20-vuotiaana, Sami aloitti opinnot Oriveden opiston musiikkilinjalla, joka oli vuoden mittainen intensiivikurssi sisäoppilaitoksessa. Siellä tuli opiskeltua kunnolla nuotit ja musiikinteoriaa musiikkiopiston päättötodistuksen verran. Aiemmin Sami oli toki jo nuotintanut omia sävellyksiään monin tavoin, ilman muodollista koulutusta. Kaikki oli lähtenyt omasta tarpeesta kirjoittaa ylös haastaviksi kehittyneitä bändibiisejä. Tämän jälkeen Klemola pääsi sisään Jyväskylän konservatorioon, valmistavan vuoden kautta. Tällöin alkoivat ahkerat klassisen kitaran opinnot, vihdoin opettajan johdolla. Aluksi soitettiin vain yhtä ääntä, sillä taustalla ei ollut minkäänlaista klassisen kitaransoiton tekniikkaa.

- Konservatoriolla oli mahtava tunnelma. Sävelsin paljon ja lauloin kuorossa, joka toimi myös laboratoriona sävellyskokeiluille. Lisäksi oli paljon konsertteja ja bändijuttuja. Kitaraluokalla oli hyvä meininki! Samaan aikaan opiskelivat myös Antti Auvinen ja Kimmo Kuokkala, joista sattumoisin tuli niin ikään säveltäjiä. Myöhemmin pääsin myös Jyväskylän yliopiston musiikkitieteen laitokselle, jossa tein hajanaisia opintoja, Klemola muistelee.

Alku aina haastavaa…

Vuonna 1999 Sami haki ja pääsi sisään Sibelius-Akatemiaan. Kuten niin monella, ensimmäinen opintovuosi oli haastava. Se, että Sami ei soittanut pianoa, tuotti jonkin verran lisähaastetta etenkin satsiopinnoissa. Lisäksi ranteet olivat tulehtuneet Jyväskylässä tiiviistä soittoharjoittelusta ja tekniikan muuttamisesta. Tästä huolimatta kitaratutkinto tuli SibAssa tehtyä. Hieman turhauttavaa oli se, että Sami ei muista saaneensa juuri minkäänlaista kunnollista opinto-ohjausta. Turhautuminen oli myös osasyynä sille, että Sami päätti hakeutua kolmantena vuonna opiskelijavaihtoon Amsterdamiin.

Se oli onnekas ratkaisu: toisenlaisessa ympäristössä ja ilmapiirissä moni lukko aukeni, ja sen myös Sibelius-Akatemian opinnot maistuivat aivan uudella tavalla. Opintojen loppuunsaattaminen oli iso ponnistus, ja valmistuminen Sibiksestä tuntui hyvältä. Opiskelua oli takana siinä vaiheessa jo monta vuotta, ja tuntui mahtavalta olla vihdoinkin tilanteessa, jossa ei tarvitse selittää kaikkea tekemistään muille, toteaa mies nyt.

Sibelius-Akatemiasta Samille jäi positiivisina mieleen etenkin kaksi henkilöä: sävellysopettaja Erkki Jokinen sekä musiikkiteknologian lehtori Andrew Bentley. Jokisen kanssa opiskellessa vääntämistä ja kitkaa oli paljonkin, mutta kaikessa säilyi aina positiivinen henki. Bentley taas oli tärkeä tuki, joka on opintojen loppuunsaattamisen jälkeenkin avustanut monessa asiassa - aina avokätisesti ja heittäytymällä. Opintojen ehkä tärkeimpänä antina Sami pitää niiden rikasta sisältöä. Ymmärrys siitä mitä tekee kasvoi valtavasti, ja itsereflektio ja -kritiikki kehittyivät. Mieleen jäi muun muassa RSO:n kanssa yhteistyössä toteutettu sävellysworkshop opintojen loppuvaiheessa ja konserteista muun muassa Avanto-festivaalit.

- Jälkikäteen ajatellen esiintyvän muusikon töitä olisi voinut Sibiksessä opiskelun aikana tehdä enemmänkin, mutta toisaalta kiirettä oli riittävästi muiden asioiden parissa. Esiintyvän muusikon ura on onneksi jatkunut opintojen jälkeen - viimeksi omassa sävellyskonsertissa.

Muusikon töiden lisäksi Sami on ehtinyt elämässään tehdä paljon muutakin. Amsterdamin opintojaan hän rahoitti työskentelemällä opintojen ohella hotellin kerrossiivoojana. Siivouksen ohessa tuli harjoiteltua korvanappi korvassa karnaattisen musiikin polyrytmiharjoituksia. Kitaransoiton opettaminen alkoi yksityisoppilailla jo Jyväskylässä. Opettaminen jatkui SibAssa, jossa Klemola aloitti – vielä opiskelijana tuntiopettajana vuonna 2005 musiikkiteknologian osastolla.  Lisäksi hän on toiminut Pohjoismaisten Musiikkipäivien taiteellisena johtajana vuonna 2013 yhdessä Nils Shweckendiekin ja Petri Kumelan kanssa ja on vuoden 2016 Tampere Biennalen taiteellinen johtaja.

Musiikkiteknologiaa Shangaihin

Musiikkiteknologian vaikutus Samin uraan on ollut todella merkittävä. Opetustyö musiikkiteknologian aineryhmässä jatkuu edelleen, ja useimmat sävellysprojektit koskettavat myös musiikkiteknologista ulottuvuutta tavalla tai toisella. Myös aineryhmässä syntyneet kontaktit ovat olleet suuressa roolissa Samin uran myöhemmässä kehityksessä. Esimerkiksi Samin luotsaamaa defunensembleä ei käytännössä olisi ilman SibA:n musiikkiteknologian aineryhmää.

Musiikkiteknologian aineryhmässä Sami on opettanut mm. ohjelmointikursseja (esim. MaxMSP ja PWGL) ja äänitaidetta. Samansisältöisiä kursseja hän on vetänyt sittemmin myös Tampereen AMK:ssa Saimaan AMK:n kuvataidelinjalla Imatralla, sekä Aalto-yliopiston MediaLabissa. Lisäksi hän on ollut mukana erilaisissa koululaisprojekteissa yläkoululaisille sekä luennoinut ulkomaita myöten. Yksi suurimmista yksittäisistä projekteista oli Shanghain maailmannäyttelyn Suomen paviljongin äänimaiseman tuottaminen. Työ tuotettiin opiskelijavoimin, ja Sami toimi projektin taiteellisen sisällön koordinaattorina ja ohjaajana. Projekti oli erittäin onnistunut ja lienee kävijämäärältään suurin koskaan toteutettu suomalainen musiikkitapahtuma - kävijöitä oli nimittäin noin 5 miljoonaa!

Tähänastisen työuransa ehkä merkittävimpänä saavutuksena Sami pitää defunensemblen perustamissa mukana oloa sekä sen ylläpitämistä.

- Tuntuu mahtavalta, että ensemble on löytänyt paikkansa musiikkiyhteisössä ja suorastaan täyttänyt tilan, jota ei ennen ollut. Tämä on tietysti ollut koko kollektiivin ansiota, Klemola kiittelee.

Yksi uramatkan haasteellisimpia paikkoja oli ooppera Ihmiskunnan Rakastajat v. 2009, jonka Sami ja toinen säveltäjä Tim Page tekivät yhdessä. Kyseessä oli tilausteos TKK:n 100-vuotisjuhliin, ja se esitettiin Otaniemen Suurjännitehallissa. Myöhemmin esityksiä oli myös Musica Nova -festivaaleilla. Projekti oli raskas siitäkin syystä, että samalle ajalle ajoittui Lapsen syntymä.

Tärkeimpinä taitoina työelämässä Sami pitää mm. kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä, käsitystä siitä, että asiat eivät tapahdu silmänräpäyksessä.

- On oltava voimia luottaa itseensä, ja tahtoa seurata omaa sisäistä ääntään. Myös verkostoituminen on uran ja mahdollisuuksien luomisen kannalta tärkeää, ja Taideyliopisto saattaa tämän kannalta muodostua vielä merkittäväksi voimavaraksi, Klemola tuumii.

Tällä hetkellä SibA:ssa ja Taideyliopistossa opiskelevalle Sami haluaisi ennen kaikkea sanoa yhden asian: hyvä valinta!

 

Teksti: Matti Heininen
Kirjoittaja on Sibelius-Akatemian opiskelija ja mukana alumnimentorointiohjelmassa.
Lisätietoja Sibelius-Akatemian alumniyhteistyöstä löydät sivulta http://www.uniarts.fi/alumniyhteistyo