Viikon alumni Pirjo Helasvuo: Opettaja, ole ihminen ihmiselle!

|
Blogg

Musiikkikasvatuksen moniosaaja Pirjo Helasvuo on mm. musiikinopettaja, rehtori ja työnohjaaja. Päätyönsä lisäksi Pirjo on ollut Helsingin kaupungin ohjaava opettaja. Hän on opettanut kesäyliopistoissa ja ollut työryhmissä, jotka ovat valmistaneet musiikin oppikirjoja Otavalle. Hän on tehnyt ohjelmia Yleisradion musiikkiosastolle sekä kouluradiolle ja ollut mukana vaikuttamassa valtakunnalliseen opetussuunnitelmaan. Hän on kahden lapsen äiti ja seitsemän lapsen isoäiti.

Pirjolle Sibelius-Akatemian käytävät tulivat tutuksi jo pienenä äidin työskennellessä Sibelius-Akatemian säestäjänä. Äidin työpaikan kautta Pirjo tutustui myös muihin talon opettajiin ja henkilökuntaan. Viulunsoiton hän aloitti 8-vuotiaana Irma Suurpään johdolla, niin ikään Sibelius-Akatemiassa.

- Opiskelin 8-vuotiaasta lähtien Akatemian koulunuoriso-osastolla. Viulun lisäksi soitin pianoa Meri Louhoksella sivuinstrumenttinani. Opintoihin kuului tuolloin myös solfa ja orkesterisoittoa Erik Cronvallin johdolla. Äitini vei minua pienestä pitäen Helsingin kaupunginorkesterin konsertteihin, oopperaan ja balettiin.

Pirjo muistelee keskikoulun musiikintuntien olleen ikäviä. Tunnit alkoivat aina virsillä ja ne olivat todella teoreettisia ja samanlaisia vuodesta toiseen. Toisaalta tuolloinen musiikinopettaja noudatti vain sen aikaista opetussuunnitelmaa.

- Äitini kannustamana pyrin vuonna 1967 Sibelius-Akatemiaan opiskelemaan koulumusiikkinosastolle (nykyinen musiikkikasvatus) ja pääsin sisään. Opiskelijaporukasta hitsautui yhteen tiivis ryhmä, jonka jäsenet tapaavat toisiaan vieläkin. Muualta kuin pääkaupunkiseudulta tulleet opiskelukaverit avasivat minulle tutustumisväylän monipuoliseen suomalaiseen musiikkikulttuuriin.

Musiikkikasvatuksen opiskelu oli tuolloin kovin koulumuotoista. Koulutus kesti 4 vuotta, eikä opiskelijoilla ollut mahdollisuutta valita opintoja itse, vaan koulutus oli pikemminkin valmis paketti, jota käytiin läpi tarkassa järjestyksessä.

- Se harmitti. Viimeisenä opiskeluvuotenani asioihin tuli kuitenkin muutos. Mieleenpainuvin muisto tuolta ajalta on se, kun Ellen Urho tuli taloon tuoden mukanaan valoa, toiminnallisuutta, käytännöllisyyttä, elämänläheisyyttä ja avoimuutta. Ellen alkoi välittömästi luoda keskusteluyhteyttä oppilaiden ja opettajien välille. Oppilaat pystyivät vihdoin vaikuttamaan omiin opintoihinsa. Osalle oppilaista, varsinkin kauempaa tulleille Ellen oli kuin äitihahmo. Hän toi myös uusia opetusmenetelmiä samalla kun vanha pedagogiikka sai siirtyä uuden tieltä. Varsinainen harjoittelu eli auskultointi tehtiin tuolloin vasta valmistumisen jälkeen.

Pirjo muistaa, ettei ensimmäisessä työpaikassa ollut omaa musiikkiluokkaa, vaan hän kiersi kuin naulakko luokasta toiseen kannettavan levysoittimen ja rytmisoitinten kanssa. Pirjo on ehtinyt pitkän uransa aikana olla monessa mukana. Ollessaan koulun edustajana mukana työryhmässä, joka suunnitteli ja rakensi Ruoholahden ala-asteen koulun tuli yhteen suunnittelukokoukseen taitelija, jonka oli määrä tehdä koulun pihalle taideteos. Taiteilija kysyi Pirjolta ideoita pihalle tulevaan patsaaseen. Pirjo halusi pedagogisen taideteoksen, mutta taiteilija ei ymmärtänyt mitä tämä tarkoittaa. Pirjo antoi esimerkin: A, B, C, kissa kävelee, tikapuita pitkin taivaaseen. Taiteilija otti rehtorin ehdotuksen niin tosissaan, että lopulta pihaa koristi teos, jossa oli kirjaimet A, B ja C, tikapuut ja kissa. Pirjoa tämä huvittaa yhä.

- Uran muistuvimpiin hetkiin on kuulunut lapsen oppimisen huomaaminen. On tärkeää, että oppilailla säilyy musiikin ja oppimisen ilo läpi kouluajan. Opettaja ei saa lannistaa tai latistaa lapsen innostusta. On myös tärkeää säilyttää keskusteluyhteys oppilaisiin ja heidän vanhempiinsa, sitä kautta irtautua kankean opettajan roolista ja tulla läheisemmäksi oppilaiden kanssa - olla ihminen ihmiselle. Koen myös oppituntien ulkopuoliset musiikkitapahtumat kuten konserttikäynnit ja esiintyjien vierailut koululla tärkeiksi. Oppilaiden omat esiintymiset ja avoimien ovien päivät ovat jääneet positiivisesti mieleeni. Opettajatyön ja rehtorityön haastavin puoli on vastuu. Työn on tapahduttava opetussuunnitelman mukaisesti. Koulussa oppilaan turvallisuus ja viihtyvyys on oltava taattu. Oman opettajuuden kehittäminen, ja ajan hermolla pysyminen on olennainen osa opettajuutta Tärkeintä opetustyössä ovat vuorovaikutuskyvyt, avoimuus ja elämän ilo. Elämä ei ole niin vakavaa!

 

Teksti: Linda Saari

Lisätietoja Sibelius-Akatemian alumnitoiminnasta löydät sivulta http://www.uniarts.fi/alumniyhteistyo