Viikon alumni Päivi Järviö: Kevyt pyrkimys totuuteen

|
Blogi

Valmistuminen on vanhan musiikin saralla toimivalle sanana yhtä merkityksellisesti häilyvä kuin ajatus vakituisesta ”työpaikasta” johon ”mennään” – ainakin jos Päivi Järviötä on uskominen. Ensin englantilaista filologiaa Helsingin yliopistossa opiskellut, sittemmin musiikkikasvatuksen osastolta ja Bremenin musiikkikorkeakoulun vanhan musiikin koulutusohjelmasta valmistunut ja viimeisimpänä musiikin tohtoriksi Sibelius-Akatemiasta väitellyt laulaja ei vakituista, kuukausipalkkaista työpaikkaa edes omannut ennen aloittamistaan jatkokoulutuksen puolipäiväisenä lehtorina syksyllä 2014. Vuotta myöhemmin lehtoraatti muutettiin täysipäiväiseksi, ja samaan aikaan Päivistä tuli Docmus-tohtorikoulun johtaja. Polveilevassa koulutuksessa ja työelämässä on ollut toki puolensa.

- Musiikkikasvatuksen osasto tarjosi perusammattitaidon: erilaisiin tilanteisiin oppi menemään kauhistumatta, ja muiden ihmisten kanssa tottui olemaan ja työskentelemään. Bremenistä saatu koulutus taas oli ennen muuta muusikon koulutus, Päivi kertoo.

Bremenissä tutkinto oli rakenteellisesti kevyempi. Se sisälsi laulu- ja cembalotunteja, kamarimusiikkia, musiikinteoriaa, kuoroa ja tanssia. Ero oli melkoinen verrattuna musiikkikasvattajien sisällöllisesti ja aikataulullisesti täyteen ammuttuun opinto-ohjelmaan. Musiikkikasvatuksen ensimmäinen opintovuosi opettikin prioriteettien asettamista. Siinä missä rivimukalainen suuntasi kotikuntaansa jo edellä mainittuun ”työpaikkaan”, Päivin työura koostui erilaisten tehtävien sillisalaatista. Opintojensa ohella ja niiden jälkeen Päivi työskenteli muun muassa Radion kamarikuorossa, Helsingin Juhlaviikoilla, Ylellä viikkosihteerinä, säveltapailu- ja teoriaopettajana Hyvinkäällä ja Länsi-Helsingin musiikkiopistossa, vanhan musiikin opettajana ammattikorkeakoulu Stadiassa/Metropoliassa ja Sibelius-Akatemiassa sekä lauluopettajana. Opintojen loppuvaiheessa mukaan tulivat konsertit – ja vuosi Bremenistä valmistumisen jälkeen jatko-opinnot. Tähänastisen uransa henkilökohtaisesti merkittävimmäksi saavutuksekseen Päivi nimeääkin väitöksensä valmiiksi saattamisen.

- Väitöskirjan syntyminen koetteli kestävyyskykyä, mutta se osoittautui riittävän tärkeäksi asiaksi että sen saattoi viedä loppuun, Päivi kertoo.

Päivin työelämän vaiheet kertovat jotain oleellista siitä, miten muuntautumiskykyistä otetta ”työuraan” vanhan musiikin saralla vaaditaan. Päivi on muuttanut suuntaa kiinnostuksen kohteiden ja niiden muuttumisen myötä yhä uudelleen, ja oppinut sen myötä luopumaan vanhasta ja mahdollisesti toimimattomasta, hämäristä tulevaisuudenkuvista huolimatta. Päämäärätietoista uran kehittämistä tärkeämmiksi asioiksi ovat nousseet työskentely oman itsen kanssa, oppiminen elämään ja toimimaan muiden ihmisten kanssa, sekä kollegoiden ja opiskelijoiden tukeminen. Ura on etenemisen sijasta alkanut rakentua syventämisen ja jalostumisen pohjalta. Jotain tämän suuntaista Päivi rohkaisee myös opiskelijoita kokeilemaan.

- On kaikkien muiden taitojen ohella tärkeätä osata tulla toimeen muiden kanssa ja opetalla luottamaan ihmisiin. Käsitys omista rajoista ja tuntuma niiden kokeiluun, leppoisa suhtautuminen rempallaanoloon, hyväntahtoinen realismi sen suhteen mitä on ja mitä tekee... Myös kyky nauraa itselleen on hyvä!, Päivi toteaa.

Teksti: Aura Visala
Kirjoittaja on Sibelius-Akatemian opiskelija ja mukana alumnimentorointiohjelmassa.

Lisätietoja Sibelius-Akatemian alumniyhteistyöstä löydät sivulta http://www.uniarts.fi/alumniyhteistyo