Viikon alumni Katja Thomson: Yhteisin sävelin turvapaikanhakijoiden kanssa

|
Blogi

Katja Thomson on Taideyliopiston Sibelius-Akatemian tohtorikoulutettava, pedagogi ja muusikko. Katja aloitti opintonsa Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen osastolla vuonna 1990, jonka jälkeen hän opiskeli Lontoon Guildhall School of Music and Dramassa improvisaatiota ja osallistavien musiikkiprojektien ohjaamista. Suomeen palattuaan hän jatkoi työtään luovien osallistavien projektien parissa. Kyselin Katjalta tämän hetken fiiliksiä tutkimukseensa liittyen, jonka aihe on vastavuoroinen oppiminen taiteellisessa työskentelyssä turvapaikanhakijoiden kanssa.

Mitä tutkit tällä hetkellä ja mitä olet oivaltanut tutkimuksestasi viime aikoina?

Tutkin osallistujien kokemuksia eri kulttuurien välisestä yhteistyöstä musiikissa ja sitä miten luova, yhteinen “kolmas tila” syntyy. Olen oivaltanut esimerkiksi sen, että oppiakseen uutta on ihan paikallaan tuntea olonsa välillä epävarmaksi. Olen myös paljon miettinyt sitä, kuinka vastahakoinen olen pitäytymään määritelmissä ja rajamaan ilmiöitä. Joskus on kuitenkin hyvä nimetä ja kategorisoida asioita, jotta päästään ymmärryksessä ja kehityksessä eteenpäin. Yksi tällainen asia on interkulttuurinen oppiminen: tarvitsemme määritelmiä, jotta voimme tunnistaa tämänhetkisen tilanteen ja toisaalta rikkoa määritelmiä ja edistää vuorovaikutukseen ja vastavuoroisuuteen pohjautuvaa oppimista.
 

Millaisia juttuja järjestät turvapaikanhakijoille ja kuinka usein? 

Meillä on kulttuurikeskus Caisassa ryhmä, joka tapaa kerran viikossa. Ryhmään on tullut turvapaikanhakijoiden ja Sibelius-Akatemian opiskelijoiden lisäksi mukaan muitakin muusikoita ja musiikinharrastajia. Turvapaikanhakijoiden kanssa aloitettu yhteistyö on laajentunut kansainväliseksi yhtyeeksi joka sovittaa, säveltää ja improvisoi yhdessä. Olemme myös esiintyneet muutamaan otteeseen.

Millaista on ollut tehdä töitä turvapaikanhakijoiden kanssa?

Musiikin tekemisessä on mahtavaa yhä uudestaan kokea se tunne, kun vuorovaikutus syntyy ja musiikki etenee ilman puhumista. Musiikki ei ole itsestään selvästi yhteinen kieli, mutta sen löytäminen on aina mahdollista. On myös ollut kiinnostavaa keskustella turvapaikanhakijoiden kanssa sekä arkisista aiheista ja musiikista että maailmanpolitiikasta. Lapsiryhmien kanssa työskentely on ikkuna toisen polven maahanmuuttajien elämään - on ällistyttävää kuinka nopeasti he omaksuvat kieltä, erilaisia toimintatapoja ja rakentavat monikerroksista identiteettiä.

Mitä on hyvä ottaa huomioon, jos haluaa musisoida turvapaikanhakijoiden kanssa?

Niin kuin kaikkien muusikoiden ja yhtyeiden kanssa, kannattaa lähteä liikkeelle musiikin tekemisen kautta. Yhteiset työtavat ja kommunikointi löytävät muotonsa matkan varrella kun kuuntelee tarkkaan ja reflektoi työskentelyä. Ryhmämme jäsenet ovat tuoneet työpajoihin musiikillista materiaalia ja lauluja omista kulttuureistaan, ja niihin tutustuminen on ollut todella antoisaa.
Turvapaikanhakijoiden elämäntilanteet saattavat muuttua äkillisesti, mikä on hyvä pitää mielessä suunnitelmia laatiessa. Säännöllinen toiminta johon sitoutua on tärkeää, mutta samalla on hyvä varautua siihen, että muutokset tapahtuvat nopeasti.

Teksti: Neea Lamminmäki
Kirjoittaja on Sibelius-Akatemian opiskelija ja mukana alumnimentorointiohjelmassa.

Lisätietoja Sibelius-Akatemian alumniyhteistyöstä