Viikon alumni Jussi Jaatinen: Opiskelija, mieti useita eri tulevaisuudennäkymiä

|
Blogg

Oboisti Jussi Jaatinen valmistui musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta vuonna 2008 ja työskentelee tällä hetkellä Helsingin Kaupunginorkesterin vuorottelevana oboen äänenjohtajana.

 Millainen oli ensimmäinen opiskeluvuotesi?

  • Aika työorientoitunut. Tein siihen aikaan jo paljon töitä oboistina eri orkestereissa

Miltä valmistuminen tuntui?

  • Olin tyytyväinen, että sain tehtyä opinnot valmiiksi. Iso osa kollegoista, jotka olivat samassa tilanteessa - eli joiden opinnot uhkasivat vanhentua - jäivät valmistumatta. Silloin jo aavistin, että ylemmästä korkeakoulututkinnosta on hyötyä minulle tulevaisuudessa.

Minkälaisia muistoja sinulla on opiskeluajoistasi Sibelius-Akatemiassa?

  • Olin aika individualisti, joten en ollut kovin aktiivisesti opiskelijaelämässä mukana. Aina toinen jalka jo jossakin tulevassa... Promootio oli mieleenpainuva kokemus. Silloin ensi kertaa tuli mieleeni ajatus, että voisin jatkaa opintoja tohtoriksi. Ei kuitenkaan musiikin tohtoriksi, vaan tiedepuolella. Haalarihomma ei ollut oikein minun heiniäni, se jäi vähiin. Siihen aikaan bileitä oli muutenkin sen verran paljon, että ei tarvinnut enää yhtään lisää.

Millaista tukea tai ohjausta sait aikoinaan opintoihin liittyvien valintojen tekemiseen ja miten se vaikutti valintoihisi.

  • En minkäänlaista, enkä oikeastaan sellaista tarvinnutkaan, sillä minulla oli selkeä oma visio, mitä haluan tehdä. Elämä oli muutenkin niin soitto-orientoitunutta siihen aikaan. Olisi kyllä ollut ihan hyvä, jos olisi ollut joku idea jostain muustakin jo silloin, mutta aika aikaa kutakin.

Mitä opintoihisi liittyviä valintoja olisit ehkä jälkikäteen ajateltuasi tehnyt toisin?

  • Jos tarjolla olisi ollut esimerkiksi tieteen tekemisen perusteita tai filosofian peruskursseja, jotka olisivat voineet avartaa maailmankuvaa, olisin varmaan ottanut niitä. Ainakin nyt suosittelisin niitä otettavan. Akatemiassa ei juuri valmisteta tilanteeseen, jossa ei syystä tai toisesta enää pysty tai haluakaan soittaa. Yliopistona sen pitäisi mielestäni antaa valmiuksia myös muihin opintoihin.

Mikä on ollut tärkein anti jonka sait Sibelius-Akatemiassa opiskellessasi?

  • Jorma Valjakan opit sen parin vuoden aikana, kun teimme yhdessä intensiivisesti hommia. Ja ilmaiset soittotunnit - sitä ennen olin tehnyt yksityisesti musiikkiopintoja. Eli se oli maksuttoman korkeakoulun etu, ja sitä olisi voinut käyttää enemmänkin hyödyksi, kun olisi vain silloin tajunnut.

Minkälaisia töitä teit opintojen aikana ja miten ne vaikuttivat urakehitykseesi?

  • Ihan normaaleja töitä. Hyvin vaikuttivat. sillä yleensä töitä tekemällä ura menee eteenpäin. Ensimmäinen työpaikkani valmistumisen jälkeen oli Espoon kaupunginorkesteri eli nykyinen Tapiola Sinfonietta vuonna 1989.

Mitä muistat ensimmäisestä työpäivästäsi siellä?

  • Olihan se mahtava tunne, kun oli vakituinen työpaikka. Ei työpaikan saanti siihen aikaankaan todellakaan mikään läpihuutojuttu ollut, eikä paikkojakaan ylenpalttisesti jaossa. Silloin oli hyvä ajanjakso siinä mielessä, että sukupolvenvaihdos oli käynnissä.

Mikä on ollut tähänastisen työurasi huippuhetki ja miksi?

  • Huippuhetkiä kaikkine miinuspuolineen ovat olleet kiertueet, joita olen tehnyt niin Helsingin Kaupunginorkesterin kuin Avantinkin kanssa. Laskin juuri soittaneeni 36 maassa niin sanotuilla pääareenoilla. Kansainvälisillä kiertueilla yhteisöllisyys ja tunnelma on erilaista kuin kotimaassa.

Entä urasi vaikein tai haasteellisin paikka? Miksi?

  • Haasteellisin hetki oli ehkä se aika, kun paniikkihäiriö iski ensi kerran vuonna 1997. Se muutti aika asioita ikävämpään suuntaan. Sitä rupesi pelkäämään paniikkihäiriötä ja sitä olotilaa. En ikinä ole jännittänyt juurikaan sitä, että en osaisi tai jokin menisi pieleen, mutta sen sijaan keskittymiskyvyn ja kontrollin katoamista kyllä. Nämä ovat perfektionistin huonoja puolia. Eikä se pelko ole vieläkään kokonaan kadonnut, sen kanssa on vain tultava toimeen. Neuvoja otetaan kyllä vastaan, jos jollakin on viisasten kivi tähän ongelmaan olemassa. Tämä on kuitenkin aika yleinen, mutta muun muassa häpeän pelossa vaiettu ongelma muusikoiden keskuudessa.

Miten olet kehittänyt itseäsi valmistumisen jälkeen?

  • Suuntautumalla opinnoissa muihin juttuihin. 2010 tein liiketalouden perustutkinnon ja aloitin elokuussa 2014 Helsingin yliopistossa filosofian tohtorin opinnot. Sanotaan, että aika aikaa kutakin, ja on aika katsoa eteenpäin. Koko urani on isossa murroksessa. Ei mitään ulkopuolista painetta, mutta sisäinen halu on tehdä jotain muutakin.

Mitä olet oppinut kollegoiltasi?

  • On olemassa monen sorttista oppimista. Voi oppia huonosta tai hyvästä esimerkistä. Huonona esimerkkinä voisi mainita sen, mikä aina on jaksanut hämmästyttää: kateus. Miten se on joltain pois, jos joku onnistuu jossain tehtävässä tai soittaa hyvin? Se on aina jaksanut hämmästyttää, ja näitä kollegoita on valitettavasti todella paljon. Hyvää vastapainoa ovat sellaiset kollegat, jotka ovat olleet kannustavia. Jos ihan soittamisesta puhutaan, niin olen paljon oppinut ihan kuuntelemalla ja katsomalla kollegoita, joiden kanssa olen soittanut tai joiden levyjä olen kuunnellut. Tässäkin hyvässä ja huonossa. Joskus tulee sellainen huomio, että no ei ainakaan noin ja toisaalta taas, että vau - noinhan tuo pitää tehdä!

Onko sinulla ollut työurasi aikana joku henkilö, jolla on ollut erityinen merkitys työurallesi ja ammattitaidollesi?

  • Niitä on ollut paljon. Eri vaiheessa on ollut eri ihmisiä, jotka ovat olleet apuna. Kaikki ovat olleet ihmisiä omalla tavallaan ja ovat siten olleet edistämässä tai hankaloittamassa asioita. Jopa sama ihminen useassa eri roolissa eri vaiheessa. Suhde voi muuttua siinä matkan varrella. Kuka oli ennen opettaja, on myöhemmin vastustaja ja voi puhua kateellisena pahaa selän takana.

Millaisia taitoja pidät tärkeinä työelämässä, millaisia taitoja opiskelijoiden olisi hyvä hankkia SibAsta tai muualta?

  • Ihmissuhdetaidot ovat kaiken a ja o - varsinkin, jos puhutaan soiton ulkopuolisista asioista. Sosiologian ja ryhmäpsykologian alkeet eivät oli pahitteeksi - parilla luennolla valaista yhteisön käyttäytymisen mekanismeja. Sanotaan, että työyhteisö kuten orkesteri on eräänlainen pienoisyhteiskunta. Koskaan kaikki eivät ole samaa mieltä, mutta kaikkien kanssa pitäisi tulla toimeen ammatillisissa merkeissä.

Mitä haluaisit sanoa tällä hetkellä Sibelius-Akatemiassa opiskelevalle?

  • Mieti B- ja C -vaihtoehdotkin valmiiksi, jos soittaminen ei kiinnostakaan tai sitä ei syystä tai toisesta pystykään tekemään. Mieti asioita jo valmiiksi hieman eteenpäin. Valmistu ylipäätään ja valmistu ajoissa. Silloin on paremmat saumat tehdä myöhemmin jotain muuta. Taideyliopiston ja Sibelius-Akatemian kannattaisi miettiä, miten auttaa soitonopiskelijaa joka olisi kiinnostunut muustakin, kuten musiikin tutkimuksesta. Vaikka ei olisi pakollisia kursseja, niin ainakin olisi hyvä tarjota vapaaehtoisina tutkimukseen, tieteen tekemiseen ja filosofiaan liittyviä yleisiä kursseja. Esimerkiksi ei olisi pahitteeksi, vaikka tieteen- ja taiteen filosofian alkeet olisivat pakollinen kurssi Sibelius-Akatemiassakin. Itse en saanut sekuntiakaan opetusta tai ohjausta kirjallista työtäni varten.

 

Teksit: Lassi Kari
Kirjoittaja on Sibelius-Akatemian opiskelija ja mukana alumnimentorointiohjelmassa. Lisätietoja Sibelius-Akatemian alumniyhteistyöstä löydät sivulta http://www.uniarts.fi/alumniyhteistyo