Viikon alumni Anna-Leena Hakuli: Soita kamarimusiikkia ja opiskele ulkomailla

|
Blogg

Spontaanius, omatoimisuus ja laaja-alaisuus näkyvät pianisti ja kamarimuusikko Anna-Leena Hakulin urapolussa. Säestäjänä ja opettajana Anna-Leena on ollut muun muassa Sibelius-Akatemiassa, Teatterikorkeakoulussa, Turun konservatoriossa ja ammattikorkeakoulussa. Hän on myös toiminut lehtorina Hyvinkään musiikkiopistossa. Lisäksi Anna-Leena on ollut mukana suunnittelemassa paljon erilaisia monitaiteellisia projekteja. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. 

Muusikon työn ohella Anna-Leena on valmistunut Taideteollisesta korkeakoulusta (nykyisin Aalto-yliopisto) taiteen maisteriksi vuonna 2002. Tällä hetkellä hän toimii taitelijaryhmän omassa TILA galleriassa ja on parhaillaan sen puheenjohtajana.

Intohimosta pianon soittoon

Pienessä kirkonkylässä Puumalassa Etelä-Savossa ei ollut huomattavasti musiikkielämää. Merkittäviä asioita, jotka johtivat hänet pianistin uralle olivat kuitenkin isosiskon aloittamat pianotunnit, radiosta kuunneltu musiikki, erityisesti pianisti Dinu Lipatin ja Chopinin valssit, Fazerin nuottikaupasta tilatut sattumanvaraiset pianonuotit sekä valtava palo musiikkiin. Anna-Leenan ollessa teini-ikäinen perhetuttu, silloisen Savonlinnan musiikkiopiston rehtori, diplomiurkuri ja pianisti Pentti Savolainen otti Anna-Leenan oppilaakseen ja opasti muutaman vuoden kuluessa Sibelius-Akatemian porteille saakka.

- Sain Sibelius-Akatemiassa opettajakseni Rolf Bergrothin, jota kutsuttiin Suomen viimeiseksi gentlemanniksi. Teitittelimme toisiamme, Hakuli muistelee.

Opiskeluajoikoina tärkeimpiä asioita olivat konserteissa käynnit ja omat soittotunnit: omaan harjoitteluun ja musiikkiin oli hyvin aikaa syventyä. Bergroth jatkoi ranskalaisen Alfred Cortotin luomaa pianonsoiton kulttuuriperintöä. Hänen kanssaan työtä tehtiin perusteellisesti ja hyvin syväluotaavasti. Diplomin Anna-Leena viimeisteli Izumi Tatenon johdolla vuonna 1975.

Opiskeluaikana kannattaa soittaa kamarimusiikkia sekä opiskella ulkomailla

Kamarimusiikki ei kuulunut tutkintovaatimuksiin vielä 1970-luvulla. Sen opiskelusta olisi ollut hyötyä myöhemmin muusikon uralla. Anna-Leena perehtyi asiaan kuitenkin mestarikursseilla ja toimimalla kamarimuusikkona. Hän kertookin soittaneensa elämänsä aikana melkein kaikkien instrumenttien kanssa ja oppineensa, kuinka eri soitinryhmät hengittävät ja fraseeraavat samaa musiikkia eri tavoin. Anna-Leena suosittelee opiskelemista myös ulkomailla:

- On tärkeää olla toisen kulttuuripiirin vaikutuksessa, jotta näkee oman maan mahdollisuudet ja kuulee omaa kulttuuria sieltä muualta.

Teatterisäestystä, aikamme musiikkia, uusia sävellyksiä…

Muusikkona Anna-Leena sanoo olevansa kuunteleva ja pohtiva. Vahvasti tässä hetkessä oleminen on hänelle tärkeää. Hän kertoo olevansa kiinnostunut kaikesta kokeellisesta. Vuosien varrella Anna-Leena on ollutkin mukana monitaiteellisissa produktioissa.

”Perheen kustannuksella ei voi soittaa eikä toisinpäin, paitsi väliaikaisesti.”

Muusikolle ja taiteilijalle tasapaino on elämässä tärkeää. Anna-Leena ei halua luopua perheestä, ystävistä ja elämässä olemisesta koko kirjolla. Toisaalta omalle taiteelliselle työlle – niin soitolle kuin maalaamiselle –  täytyy olla aikaa. Sitä ei tarvitse paljon, mutta siitä ei voi luopua koskaan kokonaan. Anna-Leenan havaintojen mukaan nykyinen työelämä epävarmuuksineen on muuttunut erittäin raa’aksi varsinkin perheellisille.

- Siinä otetaan niin paljon irti, että ostetaan ihminen kokonaan. Silloin palaa loppuun kipuillessaan, ettei ehdi muuta elämää.

Työssä leipääntyminen on synti

Anna-Leena on uskaltanut elämänsä aikana tehdä rohkeita päätöksiä. Hän sai lehtorin viran Hyvinkään musiikkiopistosta vuonna 1978, mutta päätti lopulta irtisanoutua siitä ja siirtyä takaisin tekemään freelancer-töitä sekä tuntiopettajaksi Sibelius-Akatemiaan. 50-vuotiaana Anna-Leena halusi katkaista liian pitkään samaa kehää kiertävän elämän ja haki uudestaan Taideteolliseen korkeakouluun (nykyisin Aalto-yliopisto). Hän oli opiskellut siellä hetken jo 70-luvulla, mutta lopetti silloin kesken. Pääsykokeet onnistuivat ja opintojen jälkeen hänellä on toiminut myös kuvataideopettajana.

Hyvät työrutiinit helpottavat Anna-Leenan mukaan työssä vaadittavaa osaamista, mutta jos ne alkavat muuttua puuduttaviksi ja toistua, kuolee pystyyn. Silloin on pakko uudistua. Vastoinkäymiset voivat  Anna-Leenan mukaan olla hyvä keino avata silmiä ja muuttaa elämän suuntaa.

- Haasteiden edessä kannattaisi olla peloton, sillä vaikka ne ovat usein myös henkilökohtainen katastrofi, niissä piilee uuden mahdollisuuden alku.

Osaajille on aina tarvetta

Nykyajan työelämä ja työnhaku ovat vähän erilaisia kuin Anna-Leenan valmistuessa Sibelius-Akatemiasta. 

- Jos on suuri intohimo ja fokus siinä selvä, niin sitä kautta syntyy töitäkin. Silloin sinusta näkyy, että olet niiden takana.

Teksti: Oili Tuhkanen
Kirjoittaja on Sibelius-Akatemian opiskelija ja mukana alumnimentorointiohjelmassa.

Lisätietoja Sibelius-Akatemian alumnitoiminnasta