Korrepetiittorina Figaron häissä

|
Blogg

Tero Valtonen pitää Mozartin parissa työskentelyä etuoikeutena

Millainen prosessi Figaron häät -produktion harjoittaminen on ollut sinun näkökulmastasi?
– Tämä on ollut hyvä prosessi, meidän porukkamme on niin hyvä, täynnä innostusta. Tietenkin kun ollaan suurimman osan kanssa rakentamassa ensimmäistä kertaa Figaron häitä, on ollut tarve keskittyä ihan perustyöhön. Tavoitteena on ollut saada perusasiat kuntoon laulajien kanssa. Sen pohjalta on sitten hyvä rakentaa lisää omia rooleja. Toivottavasti laulajilla on mahdollisuus tehdä omia roolejaan vielä moneen kertaan. Näin ne takuuvarmasti kehittyvät ja kypsyvät – iän ja kokemuksen karttuessa. Nyt on ollut oleellista keskittyä niihin perusasioihin, jotka partituurissa vaaditaan. Mutta prosessi on ollut hyvä, ja on ollut mukavaa työskennellä positiivisessa ilmapiirissä.

Mitä mieltä olet pianistina ja korrepetiittorina Mozartin musiikista?
– Ovathan Mozartin suuret oopperat omassa luokassaan ihan käsittämättömiä mestariteoksia. On etuoikeus päästä tekemään mitä tahansa näistä oopperoista ja ylipäätään Mozartin musiikkia. Se ei ole samalla tavalla vaikeaa ja kuluttavaa satsia kuin esimerkiksi modernissa oopperassa. Tämä on antanut mahdollisuuden nauttia musiikin hienouksista jo harjoitusvaiheessa.

Mitä vaikeuksia ja haasteita Mozartin musiikkiin mielestäsi sisältyy?
– Vaikeus Figaron häiden kohdalla on ensinnäkin se, että se on maailman tunnetuin ooppera. Tällöin pitää musiikillisesti olla korkealla tasolla, ja kaikki Mozartin oopperoihin yleisesti liitetyt kvaliteetit on löydyttävä: rytmien on oltava kohdallaan ja fraasien ehjiä, soivia ja hyvin rakennettuja. Jos jokin menee huonosti, sen huomaa heti. Perusmuusikkous on siis Mozartia tehdessä isossa arvossa.

Mitä laulajien kanssa työskentely vaatii?
– Se vaatii ensinnäkin empatiakykyä, kykyä mennä laulajan "nahkoihin". En kuitenkaan koe, että se on sen erityisempää verrattuna muiden muusikoiden kanssa työskentelyyn. Lauluinstrumentti ja sen erityispiirteet täytyy tuntea. Samoin täytyy tuntea se, miten laulaja toimii ja ottaa haltuun asioita, millä intensiteetillä edetään ja mille asioille annetaan painoarvoa. Eivät laulajat ole mitään erityisiä kummajaisia. Ihan suotta heitä pidetään instrumentalistien keskuudessa jotenkin erikoisina, ja on näitä vitsejä että "niillä on fermaatti joka nuotilla" ja niin edelleen. Mutta mitä sitten? Jos fermaatti joka nuotilla on perusteltua, niin korrepetiittorina sitä pitää rohkaista ja kannustaa.

Mikä on korrepetiittorin työssä parasta?
– Kyllä parasta on yhdessä musisoiminen ja yhdessä tekemisen riemu. Pääsee harjoittamaan mahtavia teoksia yhdessä muiden kanssa sen sijaan, että puurtaisi yksin kopissa.

Teksti: Mariia Bertus ja Elisabet Petsalo

Sibelius-Akatemian oopperan syksyllä aloittanut luokka esittää Mozartin Figaron häät Musiikkitalossa 22.–29.4. Lue lisää esityksistä