Photo: Tommi Kolunen

Kapellimestari Jukka Iisakkila: Ei ”sitten kun” -ajattelua

|
Blogi

Jukka Iisakkilan kapellimestariura on vienyt hänet kolmelle mantereelle ja useimpiin pohjoismaisiin konserttisaleihin. Hän on voittanut Helsingborgin kapellimestarikilpailun ja saanut kolmannen palkinnon Jorma Panula -kapellimestarikilpailussa 2004. Hän on toiminut Pori Sinfonietan ylikapellimestarina vuoteen 2012 asti. Nykyään hän johtaa säännöllisesti Tanskan Radion sinfoniaorkesteria vierailevana kapellimestarina ja toimii Sääksmäki Soi -festivaalin taiteellisena johtajana.

Jukka mainitsee tärkeimmiksi opettajikseen Jorma Panulan, Esa-Pekka Salosen ja Alan Gilbertin, mutta heidän lisäkseen tärkeitä ovat olleet kaikki muusikot ja opettajat, jotka ovat ohjanneet häntä lapsesta asti. Panulalta Jukka oppi, mistä kapellimestarin työssä on kyse, Gilbert opetti häntä ymmärtämään soinnista.

”I don´t get musicians who only conduct”

Jukalle on tärkeää, että muusikot ymmärtävät kapellimestarin läsnäolon välttämättömyyden. Kapellimestarin työn ydin on päästä syvemmälle musiikkiin ja johdattaa yhtye nauttimaan yhteissoitosta. Sen saavuttaakseen hänen tulee olla hyvin sisällä musiikissa. Päästäkseen päämääräänsä kapellimestarin tulee lähestyä teosta monesta eri kulmasta. Jukka soittaa edelleen lyömäsoittimia, kitaraa ja pianoa, sovittaa ja säveltää, improvisoi ja esiintyy useiden yhtyeiden kanssa soittaen eri genrejen musiikkia. Monipuolisuus ja elinikäinen oppiminen ovat elintärkeitä, samoin kuin lapsenomaisen innovatiivisuuden säilyttäminen. Siksi Jukka työskentelee esimerkiksi Steve Vain kanssa tai on tutustunut intialaiseen solfa-metodiin Konokkoliin.

Karisman merkitystä Jukka ei ole omalla kohdallaan tietoisesti ajatellut. Hän uskoo, että kyse on hyvästä itsetuntemuksesta. Ideaalinen kapellimestari on Jukan mukaan henkilö, joka on luonteva orkesterin edessä ja jolla on omat liikkeet ja energia täysin hallinnassa. Opettaessaan hän painottaa, että ensin tulee opettaa oikealle kädelle musiikki ja sitten vapauttaa se. Eleiden tulisi olla metafora musiikille.

On todella inspiroivaa pohtia Jukan kanssa sitä, miten tärkeää menestys loppujen lopuksi on ja toisaalta, miten tärkeää on saada kaikki irti musiikista ja muusikoista, joiden kanssa kullakin hetkellä työskentelee. Pitää välttää miettimästä ”sitten kun”.

- Uskon, että pääsemme tekemään juuri niitä asioita, joista haaveilemme. Etenemme niitä kohti työskentelemällä pienin askelin kohti suurempia kokonaisuuksia, Jukka toteaa.

- Meidän tulee rakentaa uraa työskentelemällä tunnollisesti. Joka päivä. Oikopolkuja ei ole.

Tällä hetkellä Jukalle tärkeimmät tavoitteet elämässä ovat olla paras mahdollinen isä ja olla rehellinen itseään kohtaan kaikessa. Tarkastellessaan menneitä vuosikymmeniä hän kokee olleensa etuoikeutettu ja onnellinen saatuaan olla musiikin kanssa tekemisissä niin monella erilaisella tavalla. Hän toivoo myös muiden nauttineen yhtä lailla.

 

Teksti: Dimas Ruiz-Santos
Kirj
oittaja on Sibelius-Akatemian opiskelija ja mukana alumnimentorointiohjelmassa.

Lisätietoja Sibelius-Akatemian alumnitoiminnasta