Photo: Uupi Tirronen

Aatelisen herran lakeijat ja hännystelijät

|
Blogi

Teksti: Matias Haakana

Almavivan hovin vehkeilijät ja hääsekoilufarssin todelliset narrit, laulunopettaja Don Basilio ja lakimies Don Curzio, ovat herkullisia tenorihahmoja. Basilion näätämäinen juoruämmän persoona yhdistyy tässä produktiossa kaunosieluiseen, kepein tanssiaskelin kulkevaan hännystelijään. Aina kun Basilio ottaa kantaa, hän tekee myös näyttävän eleen. Basilio tuntee olevansa herrasmies ja uskoo omaan agendaansa yläluokan oikeudesta kiilata jonossa ja napata köyhien edestä parhaat hedelmät. Hierarkkisessa hovimaailmassa Basilio asettuu herra kreivin oikeaksi kädeksi ja kuiskuttelee käytävillä kuulemansa huhut tämän tietoon, luonnollisesti sopivaa maksua vastaan.

Don Curzio, puhevikainen lakimies, hauskuuttaa näennäisen nöyrällä asenteellaan, joskin lainkoukerot hallitsevana hän tuntee olevansa muiden yläpuolella. Myös Curziolle pääasiallinen toimintaa motivoiva moraali rakentuu työstä saatavan palkkion mukaisesti. Takki kääntyy hetkessä tarpeen mukaan.

Nelinäytöksinen Figaron häät on Mozartin oopperoista siinä mielessä poikkeuksellinen, että tenori ei kailota teoksen keskiössä. Kuitenkin nämä kaksi veijaria, Basilio ja Curzio, ovat näyttämöllisesti mielenkiintoisia ja tärkeitä osasia koko sekavan päivän tapahtumissa. Olen aiemmin laulanut Pierre Beaumarchais’n kolmiosaisesta näytelmäsarjasta, johon Figarokin linkittyy, Gioachino Rossinin Sevillan parturin (ke. 1816) krevi Almavivan roolia. On lystikästä elää mukana myös Rosinan ja Almavivan myöhempiä vaiheita, tällä kertaa hovin alemmissa säädyissä.

Jo Sevillan parturissa kreivi osaa pelata korttia monessa pöydässä yhtä aikaa. Rossinin oopperassa hän onnistuu valerooliensa avulla valloittamaan omakseen Rosina-tyttösen, joka Figaron häissä vetää sitten jo sujuvasti kreivittären osaa. Nyt osat ovat kuitenkin vaihtuneet ja herra itse joutuu höynäytetyksi hovin naisten ja palvelijoidensa edessä. Ensiyön oikeus vaihtuu vaimon nuhteisiin ja nöyrään anteeksipyyntöön.

Figaron häät -ooppera tarjoaa juhlavien finaaliensa lisäksi kuulijoille todella mehukkaita resitatiiveja, joiden mestarillisuus vaatii laulajilta heittäytymiskykyä. Resitatiivien käsittely antaa paljon mahdollisuuksia erilaisten piilomerkitysten nostamiseen tekstistä ja sävelletyt fraasit voi maalata lukemattomilla tavoilla. On ollut mielenkiintoista seurata oopperaluokkamme erilaisia lähestymiskulmia resitatiivinumeroihin, jotka lopulta kuljettavat juonta ripeimmin eteenpäin.

Kokonaisuudessaan Figaron häiden tarina on niin kompleksinen ja sekava, että täytyy nostaa hattua jokaiselle ohjaajalle, joka siihen leikkiin lähtee. Työn vaatimaa oivalluskykyä ohjaajaltamme Janne Lehmusvuolta löytyy ja loppukädessä laulajien on otettava näistä oivalluksista kiinni ja tehtävä tarina kuulijoille mukaansatempaavaksi. Kaikessa koukeroisuudessaan Figaron häät on mainio rakkaustarina ja osuva parisuhdeanalyysi. Kierrosten noustessa ja sekaannusten kasautuessa kohti kliimaksia on pian vaikeaa sanoa, kuka nokittaa ketäkin. Ehkä kaikki tarinan hahmot ovat sittenkin tarkemmin katsottuna narreja, vaikka ovat sitä sydänverellä ja vakavissaan.