Łukasz Kuropaczewski toi kansainvälistä asiantuntemusta kitaraluokalle

|
Blogg

Kitarataiteilija Lukasz Kuropaczewski vieraili Sibelius-Akatemiassa 24.–26. huhtikuuta pitämässä kitaransoiton mestarikurssin opiskelijoille. Kurssin tunnelmista kirjoitti opiskelija Santeri Rautiainen.

Puolalaisen Lukasz Kuropaczewskin vierailu oli intensiivinen ja energisoiva tapahtuma. Suomi on hiukan etäällä Euroopan kitaratapahtumista ja niiden lukuisista mestarikursseista, joten on tärkeää saada aina säännöllisesti vierailija, joka edustaa oman alueensa huippuosaamista. Nämä vierailut tuovat aina uudenlaista inspiraatiota ja auttavat meitä suhteuttamaan osaamistamme ja ammatti-identiteettiämme globaalilla tasolla.

Kuropaczewskin vierailu oli erityisen antoisa, sillä hän todella perinpohjaisesti avasi työskentelynsä perusperiaatteita ja käytäntöjä luennoimalla niistä erikseen opetuspäivien aluksi. Tämä ei ole mestarikursseilla kaikkein tyypillisintä, mutta se toi sitäkin suurempaa tehokkuutta asioiden hahmottamiseen. Päivän aloittavat luennot tuntuivat mahdollistavan sen, että soittotunneilla pystyttiin heti paneutumaan oppilasta kaikkein eniten hyödyttäviin asioihin, hyvinkin yksilöllisellä tasolla.

Kitaraopiskelijoilla yhteen kokoontuminen ammatillisessa mielessä ei ole aina tuntunut itsestäänselvyydeltä verrattuna vaikkapa siihen, kuinka orkesterisoitinten opiskelijat näkevät, kuulevat ja opettavat toisiaan säännöllisissä tapaamisissaan. Hyvän mestarikurssin vaikutus rakentuu myös aina siitä, että kuuntelijoita on koko ajan paikalla; opiskelijat kuulevat toistensa oppitunteja ja työstävät sitä kautta samoja asioita omassa työssään, ennen kaikkea tarkkailijan roolissa huomiota voi kiinnittää asioihin, joihin ei ehkä niin helposti pysty omalla soittovuorollaan paneutumaan. Itse kuuntelin kurssin kaikki tunnit alusta loppuun, ja suurin painoarvo oli ehdottomasti tarkkailijan roolissa omaksumallani tiedolla – sanoisin, että se vastasi noin 90 prosenttia omaksumastani sisällöstä.

Koko kurssin ajan oli suhteessa kitaraopiskelijoiden määrään hyvin runsaslukuinen joukko paikalla kuuntelemassa toistensa tunteja, mikä ilahduttavasti mahdollisti yhteistä reflektointia.

Kuropaczewskin vierailun sinetöi konsertti Musiikkitalon Camerata-salissa. Sen kaltaisia kuullaan harvoin – niin uniikista lähestymistavasta ja taiteellisesta visiosta oli kyse. Meille opiskelijoille konsertti oli tietenkin myös käytännön demonstraatiota useista kurssilla puhutuista asioista ja siitä henkilökohtaisesta maailmasta, jonka hän meille avasi. Voisi todeta, että harvoin saa näin vakuuttavaa näyttöä siitä, kuinka joku ”elää niin kuin opettaa”. Konsertissa kuultu musiikki oli harjoitettu tinkimättömän tarkan työseulan läpi, ja se vaativa prosessi, jonka kulun taiteilija oli meille yksityiskohtaisesti kuvannut, ei siltikään ollut päällimmäisenä kuuluva asia vaan kanava, joka avasi mahdollisuuden musiikin palveluun.