Photo: Pekka Elomaa
"Usein yhteiskunnallinen kehitys lähtee pienestä vastaliikkeestä kohti suurta muutosta", kirjoittaa vieraileva bloggari, tutkijakollegani Tuulikki Laes.

Terveisiä marginaalista

|
Blogi

"Usein yhteiskunnallinen kehitys lähtee pienestä vastaliikkeestä kohti suurta muutosta", kirjoittaa vieraileva bloggari, tutkijakollegani Tuulikki Laes. Kirjoitus jatkaa viime kerralla aloittamani aiheen, eli taiteen ja aktivismin välisen suhteen, avaamista.

---

Sieltä Pertti Kurikan nimipäivät tuli, soitti ja voitti. Onneksi Taideyliopistossa ollaan ajan hermolla. Vain viikkoa ennen voittoisaa UMK-finaalia PKN:n basisti Sami Helle kävi kouluttamassa Taideyliopiston perusopiskelijoita eräällä pedagogisiin opintoihin kuuluvalla kurssilla. Nyt hänen kalenterinsa taitaa olla tämän kevään osalta täyteen varattu.

Tänä keväänä ei olla keskusteltu hirviömaskeista eikä parroista, vaan siitä miten meidän vammattomien pitäisi suhtautua siihen, että kehitysvammaiset soittavat punkia. Olisiko PKN menestynyt Uuden musiikin kilpailussa, jos soittajilla ei olisi kehitysvammaa? Saako heidän musiikista olla pitämättä ja saako sitä arvostella? Osaavatko he edes oikeasti soittaa?

Media on ottanut ilon irti hämmentävästä puheenaiheesta. Taideyliopiston Sibelius-Akatemian, Suomen ainoan musiikkiyliopiston, katsotaan edustavan totuudellista näkökulmaa siitä, mitä on Oikea Musiikki. Niinpä iltapäivälehden toimittaja otti yhteyttä Sibelius-Akatemiaan ja pyysi, voisivatko ammattimuusikot esittää PKN:n voittokappaleen Aina mun pitää niin kuin se oikeasti kuuluisi soittaa.

Jää arvoitukseksi, miltä oikeaoppinen akatemiapunk olisi kuulostanut, sillä juttua ei koskaan tehty – onneksi.  

Pertti Kurikan Nimipäivien valinta Suomen euroviisuedustajaksi on marginaalin sohaisu valtarakenteisiin, joka huojuttaa niin yleisiä musiikkimaailman lainalaisuuksia kuin muusikkouden käsityksiä. On absurdia väittää, etteikö PKN:llä olisi myös poliittista vaikuttavuutta: usein yhteiskunnallinen kehitys lähtee pienestä vastaliikkeestä kohti suurta muutosta, marginaalista kohti valtavirtaa.

Mitä taas tulee PKN:n musiikilliseen ulosantiin, musiikin estetiikka on musiikin arvottamista tyylilajin puitteissa. Punkmusiikkia arvottaessa tulee ottaa huomioon sen ihanteet: soittotyylin hiomattomuus, nopeatempoisuus ja lyhyt kappalerakenne. Oleellisinta punkissa on ennen kaikkea valtarakenteita kyseenalaistava ja vastaan puhuva asenne, ‘talk-back’.

Mitä siis vastaa yhtyeen rumpali Toni Välitalo, aito punk-muusikko, musiikintuntijoiden arvosteluihin, joiden mukaan Aina mun pitää -kappale on liian lyhyt euroviisuksi: ”Me soitetaan se Wienissä nopeammin ja tehdään siitä vielä lyhyempi”.

---

Tuulikki Laes on Sibelius-Akatemian MuTri-tohtorikoulun assistentti, jonka jatkotutkimus käsittelee musiikkikasvatuksen demokratian ja inkluusion mahdollisuuksia.