Taiteella kontakti toiseen

|
Blogi

Jännittäminen ja sosiaalisten tilanteiden pelko on varsin yleistä. Noin 16 prosenttia väestöstä ja saman verran yliopisto-opiskelijoista kokee lievää epävarmuutta, paniikinomaista jännittämistä tai toimintakykyä rajoittavaa ahdistusta.

Jännittämiskokemukset johtavat helposti häpeän tunteisiin, joilla tiedetään olevan vaikutusta sosiaalisiin vuorovaikutustilanteisiin. Häpeää tunteva yksilö saattaa rajata itsensä niistä ulos. Esimerkiksi jännittämistä kokevalle opiskelijalle voi olla ryhmä- tai luentotilanteissa hankalaa muodostaa kiinteää vuorovaikutussuhdetta muihin.

Tutkimusryhmässä tutkimme jännittämistä kokevia yliopisto-opiskelijoita, jotka osallistuivat YTHS:n ja Taideyliopiston järjestämään taideinterventioon. Tutkimus kohdistui esiintymistä ja sosiaalisia tilanteita jännittävien yliopisto-opiskelijoiden kokemusten analysointiin. Jännittämisen käsittelyssä käytettiin apuna laulamista kuorossa sekä improvisaatiota. Taiteen lisäksi projektissa hyödynnettiin YTHS:n psykologin ja fysioterapeutin ammattitaitoa. Tästä kaikesta muodostui tiivis ja luottamuksellinen oppimisympäristö. Yhteisön kanssa ja edessä moni opiskelija rohkeni kokeilemaan uutta. Kokemus itsestä ja ryhmästä muuttui.

Miten oppimisen suunnittelussa voitaisiin tukea opiskelijoiden tasapuolisuutta ja luoda opiskelijoille positiivisia oppimiskokemuksia? Itseäni erityisesti kiinnostaa pohtia, miten yliopistojen oppimisympäristöissä saataisiin aikaiseksi samanlainen turvallinen ryhmähenki?

Tutkimukseen osallistuneet opiskelijat kertoivat, että he joutuvat käyttämään paljon aikaa tentteihin valmistautumiseen, sillä luennoilla tai ryhmätilanteissa energia menee jännittämisen käsittelyyn ja taltuttamiseen.

Juuri julkaistun artikkelimme mukaan kokemus ryhmään kuulumisesta on merkityksellistä oppimisen kannalta. Jos häpeästä ja jännittämisestä voi pahimmillaan tulla negatiivinen noidankehä, samalla tavoin voidaan positiivisella ryhmäkokemuksella saada aikaan opiskelijaa vahvistava kierre. Positiivinen kierre vaikuttaa opiskelijoiden tulkintaan kursseista, opettajista ja ryhmistä sekä omista kyvyistä.

Huomio tulisi kiinnittää myös yhteisöllisiin prosesseihin. Vuorovaikutuksen laadulla voidaan tasa-arvoistaa oppimista. Taiteen tekeminen tukee parhaimmillaan yhteisöllisyyttä ja luottamusta. Opiskelijat kertoivat taideintervention olleen heille ryhmän tuen vuoksi tärkeä kokemus. Yliopisto-opintojen pedagogiikkaa suunniteltaessa voitaisiin ottaa mallia taiteesta oppimismuotona. Tulisi pohtia, miten oppimistilanteessa opiskelijajoukko saadaan ryhmäytettyä ja tukemaan toisiaan kilpailuasetelman sijaan. Näin erilaisia oppijoita ja heidän vuorovaikutustarpeitaan voitaisiin paremmin huomioida.

Satu-Mari Jansson on teatteria ja draamaa oppimismuotoina tutkinut kasvatustieteiden tohtori. Satu-Mari työskentelee Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa tutkijatohtorina ArtsEqual-hankkeessa. Hänen tutkimusvastuisiinsa kuuluu taideinterventioon osallistuneiden jännittäjien kokemuksen, moniammatillisen yhteistyön ja taiteen vaikutusmetodologioiden tutkimus. Satu-Mari toimii myös työyhteisövalmentajana ja draamapedagogina valmentaen johtoryhmiä ja työyhteisöjä osallistavan kehittämisen ja draaman keinoin.

Satu-Mari Janssonin blogikirjoitus:Teatteriesitys ryhmätyönä

  

Asiasanat