Ensi-iltaviikko prosessissa

|
Blogi

Maanantai 5.2. Ensi-iltaviikon aluksi black boxin kahvikulmaukseen homehtuneet kupit saavat kyytiä. Yhteinen siivousinto kertoo lähinnä energiamäärästä, jonka ainoastaan enskaviikko voi tällaisten levottomien viikkojen jälkeen saada aikaan (enkä nyt tarkoita levottomalla ikiliikkujaenergiaa vaan viikkoja ilman lepoa).

Pöhinä on kova ja käymme prosessissa syntyneitä kohtauksia läpi. Pyöritämme niitä ympäri ja pohdimme, miten saisimme halutut ajatukset ulos. ”Simple and stupid” tuntuu olevan työryhmän yhteinen, tällä työtavalla toimivaksi todettu, motto. Olemme päätyneet esityksessämme fragmentaariseen muotoon, eli esitys koostuu toisistaan irrallisista kohtauksista. Aivot sauhuavat, kun kohtaukset nivoutuvat yksi toisensa jälkeen toisiinsa.

 

Tiistai 6.2. Aamulla paikalle tullessa puntti tutisee jo hiukan. Iltapäivän kenraalia edeltävä läpimeno kuumottelee, sillä opettaja-arsenaali on saapumassa jälleen paikalle antamaan viimehetken palautteet. Aamupäivä kuluu kohtauksia hioten ja tunnin kestävä läpimeno hujahtaa ohi silmissä. Ainakin hauskaa on, vaikka loppukohtausta koitetaankin nyt ensimmäistä kertaa ikinä, ja se todetaan epätoimivaksi allergisten reaktioiden saattelemana. Koko produktion läpi kulkeneet höyhenet saavat kyytiä. Mitäs sitten keksittäisiin.

Päivän oppimispäiväkirjan kohdalla muistiinpanoissa lukee ainoastaan: ”Kivaa oli. Paitsi höyhenet. Kyllä tästä esitys saadaan.”

Kenraalia kohti.

 

Keskiviikko 7.2. Koululle tultaessa orastava flunssa unohtuu. Ratkaistavana on esityksen kokoava loppukohtaus. Aamupäivä kuluu pohdintaan ja erilaisiin kokeiluihin, kunnes koittaa loppuunvaratun ennakon aika. Ohjaaja muistuttaa, että tämä on vielä harjoitus, mutta sisällä myllertää aivan muut tunnelmat. Yhteinen lämppä, tsemppihuuto ja yleisö sisään.

Oma lavapreesens tuntuu lähinnä kahvipärinän ja paniikkinappulan sekoitukselta. Aplodien jälkeen muistutus itselle, että vanhan kansan mukaan kenraalin kuuluukin mennä vähän kyseenalaisesti, niin ensi-ilta menee hyvin. Onneksi vanha kansa on usein oikeassa.

 

Torstai 8.2. Ensi-iltaa edeltävänä yönä teos tulee uniin. Käyn valveunimaisesti koko yön läpi kohtausvaihtoja. Aamulla ylös ja enskakahvit keittymään. Tapaaminen koululla on vasta iltapäivällä, joten on hyvää aikaa kasata jännitystä. Koululla viimeiset muutokset, tekninen läpikävely ja ennen kaikkea yhteistä fiilistelyä tulevasta illasta. Koko työryhmä on iloisen odottavalla tuulella. Tuntia ennen ensi-illan alkua istumme näyttelijäporukalla taukotilassa muiden koulun opiskelijoiden kanssa. Tulee kyselyä, onko ensi-iltamme jo ohi kun olemme niin rennolla mielellä. Ei, meillä on vain erittäin hyvä meininki.

Ensi-ilta onnistuneesti läpi, ensi-iltapuheet sopivalla liikutuksen sekaisella pönötyksellä purkkiin, ensi-iltaskumpat naamaan ja vapaalle. Päällimmäisenä suuri kiitollisuus työryhmää kohtaan. Kohti seuraavan päivän esitystä. Prosessi jatkukoon.

 

(Kirjoittaja on näyttelijäntaiteen opiskelija).