Sitoutumista kannattaa opetella

|
Blogi

Tärkeintä nuorella opiskelijalla on sisäinen palo, hurja tahto oppia, sanoi Sibelius-Akatemian kamariorkesteria valmentamassa käynyt prof. Peter Götzel, Wienin filharmonikoista eläköitynyt ykkösviulisti ja kamarimuusikko. Pian 77 vuotta täyttävällä miehellä on näkemystä siitä, miten ensemblesoittajaksi tullaan.

Haluan aina muistuttaa opiskelijoille, että musiikin opiskelu yliopistotasolla on jo oikeaa työtä, johon sisältyy vastuu ei vain itselle, vaan myös kanssaopiskelijoita kohtaan. Kun puhtaasti solistina menestyy vain harva muusikko, jousisoittajankin kannattaa valmistautua orkesteriin potentiaalisena työpaikkana. Tämä on helpointa tehdä muitten kanssa yhdessä, koska muuten yhteissoittoa ei opi.

Logistisista ongelmista johtuen Sibelius-Akatemian viulistitilanne on orkesterisoiton toimivuuden kannalta vaikeampi kuin paperilla näyttäisi, jos kirjoilla olevia tarkastellaan. Yli kuudestakymmenestä viuluopiskelijasta moni on epämääräisen ajan muussa oppilaitoksessa ulkomailla, eli on meillä, muttei ole meillä. Tautiaallot kaatavat ajoittain pultteja, ja lopulta, kun yllättävän moni on jo työelämässäkin, voimme laskea vain noin kahdenkymmenenviiden viulistin olevan käytettävissä tällä hetkellä orkesteritehtäviin.

Vaikeudet näkyvät tärkeiden projektien toteutuessa, kuten toukokuun Hannover-yhteistyö, jota on rakenneltu vuosia, sekä loppukesän Juilliard-matkassa. Riittääkö väkeä on kuuma kysymys. Koesoitot ovat meillä pitkälti samanlaiset kuten ammattiorkestereissa, ja hakijoita karsiva ensisijainen tekijä on ns. orkesteripaikkojen osaaminen.

Suomen orkestereista kuulemme palautetta, että vaikka nuoret koesoittajat ovat teknisesti taitavia, monelta – varsinkin suomalaiselta hakijalta – puuttuu orkesteritehtävien tuntemus ja tyylitaju. Asiaa on korjattu mm. orkesteriakatemiayhteistyöllä Musiikkitalon ammattisoittajistojen kanssa, mutta silti tuntuu, etteivät varsinaisessa soitonopetuksessa nämä vaativat tehtävät saa riittävästi valmennusta. Sisäinen palo saa tietysti aktiivisimmat opiskelijat ottamaan asioista itsekin selvää.

Mainitsemani sitoutuminen kannattaa myös ottaa vakavasti. Oppilaitokselle on vastavuoroisesti annettava, jos sieltä kuuluukin ottaa. Ja kun onnistuu saamaan orkesteripaikan, on työyhteisön kannalta rakentavaa, jos siihen todella sijoittuu ja sitoutuu sydämellään. Koesoitto on orkesterille kallis järjestää, joten sitä ei saisi käyttää vain oman tason mittarina kilpailun tapaan. Samoin on koesoitto Sibelius-Akatemiallekin haastava tehtävä pistää pystyyn, ja vaatii kovasti työtunteja. 

Sitoutumisen vastakohta on ajattelemattomuus. Sitoutuva ottaa muut huomioon.